Kategoria: Urheilu - Sivu 2

Vuoden sulkavalainen Konsta Hämäläinen: “Juoksussa kiehtoo urheilijan oma vastuu menestyksestään”

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 9.12.2020

Konsta Hämäläisellä on takanaan elämänsä onnistunein kausi. Nuori mies voitti kultaa kesällä Kalevan kisoissa 5 000 metrin juoksussa, ja päämatkallaan 1 500 metrillä hän saavutti samaisissa kisoissa hopeasijan. Lisäksi Hämäläinen rikkoi kesällä ennätyksiään 800, 1500, 4000 ja 5000 metrillä.

Lauantaina Sulkavan 390-vuotisjuhlien yhteydessä hänet palkittiin myös vuoden 2020 sulkavalaisena.

– Kyllähän se mukavalta tuntuu, että tuollaisia muistamisia tulee. Onhan se kunnia-asia, urheilijanuorukainen toteaa.

Juoksu ja liikunta yleensäkin on kuulunut Hämäläisen elämään oikeastaan aina.

– Pienestä asti on veljien kanssa kaikenlaista juostu ympäri pihaa, joskus ratakin tehty ja otettu aikaa. Lisäksi pienenä on käyty kaikenlaisissa urheilukisoissa, muistelee Lohilahdella lapsuutensa viettänyt Hämäläinen.

Juoksusta hän kiinnostui viimeistään siinä vaiheessa, kun ala-asteikäisenä osallistui maastojuoksukilpailuihin ja pärjäsi. Lisäpontta harrastus sai niihin aikoihin Savonlinnassa pidetyistä SM-maastokisoista. Kisan yhteydessä olivat lapsille suunnatut Flying Finns -sarjat, joista oman sarjansa Hämäläinen voitti.

Häneen vetoaa se, että juoksu on yksilölaji, jossa urheilija on itse vastuussa menestyksestään.

– Jotenkin kiehtoo myös se, että juoksussa saa rääkätä itseään ja repiä itsestään tehoja irti. Siitä tulee mukava mieli

Teksti: Tea Ikonen

Kuva: Kati Hämäläinen

Tämä on lyhennelmä jutusta. Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 50/2020. Tilaa lehti täältä tai osta digiversio!

Urheilu/Uutiset/Vapaa-aika

Syysuistelussa saatiin runsas saalis, ja pienetkin nappasivat vonkaleita; myös osallistujia riitti – “Toki enemmänkin olisi mahtunut”

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 8.10.2020

Syysaurinko palkitsi järvelle lähteneet uistelijat, jotka saivat saaliikseen haukia ja ahvenia. Pääpalkinnon veivät mikkeliläiset Jari Heikkinen ja Kari Huttunen 16 hauen ja 1 ahvenen potilla ja 31 075 pisteellä.

Uistelemisessa parasta on veneessä istuminen. Sen tietää Eevert Päykkönen, 6, joka osallistui lauantaina syysuisteluun yhdessä isosiskonsa Hilman, 9, äitinsä Annen ja isänsä Timon kanssa. Perhe sai saaliiksi kolme haukea, mikä oli perheelle positiivinen yllätys.

– Odotin, että kunhan saamme ajan kulumaan. Ja sitten saimme saalistakin, naurahtaa isä Timo.

Vantaalla asuva perhe oli tullut sukuloimaan Sulkavalle, ja reissu oli satutettu syysuisteluviikonlopuksi. Hilma-tyttö on päässyt Vantaallakin isän uistelureissuille mukaan. Ja vaikka pikkuveljestä istuminen on uistelussa parasta, Hilma on enemmän toiminnan nainen.

– Se on tietty kiva, jos kaloja tulee, mutta jos niitä ei tule ja istuu koko ajan veneessä odottamassa, se on tylsää, toteaa Hilma.

Uistelijat olivat kalassa yhdeksästä aamulla neljään iltapäivällä, jonka jälkeen saaliit punnittiin. Voittajaksi selviytyi Mikkelistä tullut Jari Heikkisen ja Kari Huttusen tiimi. Toiselle sijalle ylsivät Kari Bäck, Mikko Pöllänen ja Ville Kupiainen Enonkoskelta, kolmannelle Raimo Seppänen ja Hannu Lundberg Savonlinnasta ja neljänneksi Juha Kankkunen, Joni Kankkunen ja Jarkko Lohjala Joensuusta, Kuopiosta ja Mikkelistä. Viidenneksi tulivat sulkavalaiset Matti Huopalainen, Janne Rautsiala ja Antti Huopalainen.

Syysuisteluun osallistui tänä vuonna 30 venekuntaa, mitä Ari Partanen Syysuistelun järjestäjäseura Vapa-Veikoista pitää hyvänä lukuna.

– Olen tyytyväinen osallistujamäärään. Sehän lisääntyi ihan huomattavasti, mutta toki enemmänkin olisi mahtunut. Hyvä keli olisi ollut.

Teksti ja kuva: Hanna Partanen

Julkaisemme nettisivuillamme lyhyitä pätkiä jutuistamme. Lue juttu kokonaisuudessaan Sulkava-lehden numerosta 41/2020. Tilaa lehti täältä tai osta digiversio!

Urheilu/Uutiset

Onko urheilukenttä urheilukenttä, jos siinä ei pysty harrastamaan heittolajeja? – Kuntalaisten kuulemistilaisuudessa pohdittiin muun muassa pohjamassaratkaisuja

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 8.10.2020

Viime viikon keskiviikkona Sulkavan kunnanvirastotalolla järjestettiin kuntalaisten kuulemistilaisuus urheilukentän peruskorjauksesta. Aiheesta olivat alun perin jättäneet kuntalaisaloitteen Markku Savola ja Vesa Kankkunen.

Savola totesi kuulemistilaisuudessa, että nykyisellä urheilukentällä ovat monet asiat vanhalla tolalla.

– Kenttä ei täytä nykyajan urheilijoiden vaatimuksia, mitä tulee suorituspaikkoihin ja varsinkin fasiliteetteihin. Esitimme siirtymistä 2000-luvulle, Savola sanoi.

Kentän korjaussuunnitelmia esitellyt Järvi-Saimaan Palvelujen vastaava liikuntapaikkamestari Arto Tilaeus myönsi Savolan olevan oikeassa.

– Sieltähän puuttuvat kunnolliset wc-tilat. Parakkivessat eivät ole kovin hygieeniset. Hyvä olisi olla pukutila ja kunnollinen suihku, Tilaeus sanoi.

Suurimmaksi kysymykseksi illassa nousivat kuitenkin kentän materiaalit ja toimintojen sijoittelu. Tilaeusta kiinnosti se, mitä lajeja kentällä aiotaan painottaa, sillä se vaikuttaa pintamassaratkaisuun. Hiekkatekonurmi toimisi esimerkiksi pesäpallolle mutta ei kestäisi moukarin- eikä keihäänheittoa. Oikea nurmi antaisi yleisurheilulle kaikki mahdollisuudet, mutta siinä ei pystyisi pelaamaan pesäpalloa.

Savola huomautti, ettei urheilukenttä ole urheilukenttä, jos siinä ei pysty harrastamaan kaikkia heittolajeja. Myös Vesa Kankkunen toivoi suunnittelun lähtevän liikkeelle pesäpalloilun ja yleisurheilun tarpeista.

– Varmaan tuossa nyt kannattaisi se monikäyttöisyys säilyttää, että pystyisi laajasti harrastamaan eri lajeja, heittämään keihästä ja moukaria tuohon kenttään ja vielä pelaamaan sitä pesäpalloa, kun se täällä vuosien jälkeen taas nostaa päätään, Kankkunen huomautti.

Teksti ja kuva: Tea Ikonen

Julkaisemme nettisivuillamme lyhyitä pätkiä jutuistamme. Lue juttu kokonaisuudessaan Sulkava-lehden numerosta 41/2020. Tilaa lehti täältä tai osta digiversio!

Urheilu/Uutiset/Vapaa-aika

Tanssi on toimiva liikuntamuoto kenelle tahansa, ja Sulkavallakin on kursseja, joista valita – “Tanssin ilo on lopulta se pääasia”

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 16.9.2020

Emilia Toropainen nostaa itsensä liikuntahallin lattialta istualleen ikään kuin vetämällä näkymättömästä narusta. Sitten tyttö tekee tanssinopettaja Sonja Elosen ohjauksessa näkymättömän rusetin päänsä päällä. On alkamassa Savonlinnan musiikki- ja tanssiopiston järjestämä tanssimix-tunti perjantai-iltapäivänä Sulkavan liikuntahallilla. 7-vuotias Emilia on mukana kolmatta kertaa.

– Olen käynyt yhden kerran kokeilemassa jo viime vuonna, hän paljastaa.

– Tanssiminen on miun mielestä niin kivaa, Emilia selittää, kun kysyn, miksi hän on aloittanut harrastuksen.

Elonen kertoo, että tanssimix-tunneilla lasten kanssa harjoitellaan tanssin perusteita.

– Ajatus on, että osallistujien kiinnostuksen mukaan pohditaan, mitä tehdään. Tanssimixissä harjoitellaan perusmusikaalisuutta, itseilmaisua, luovuutta, oman kehon tuntemusta ja hallintaa, sellaisia asioita, mitä missä tahansa tanssilajissa myöhemminkin tarvitsee. Jos lapsi haluaa jatkaa tanssiharrastusta, hän voi sitten jatkossa suuntautua esimerkiksi katutanssiin tai balettiin, Elonen kertoo.

Samat periaatteet sopivat myös lastentanssiin, joka on suunnattu 3–5-vuotiaille.

– Lastentanssitunnit on suunniteltu lasten lähtökohdista käsin. Se on leikin kautta harjoittelua. Lastentanssissa voidaan hyödyntää erilaisia teemoja, satuhahmoja, eläimiä tai muuta sellaista. Lastentanssissa opitaan tuntemaan omaa kehoa ja sen lisäksi ryhmässä toimimista.

– Tanssin ilo on lopulta se pääasia, ilo siitä, että saa liikkua.

Teksti ja kuva: Tea Ikonen

Julkaisemme nettisivuillamme lyhyitä pätkiä jutuistamme. Lue juttu kokonaisuudessaan Sulkava-lehden numerosta 38/2020. Tilaa lehti täältä tai osta digiversio!

Urheilu

Sote-asiassa monta puolta – Sulkavan kunta päättää lausunnostaan tänään

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 9.9.2020

Tänään keskiviikkona Sulkavan kunnanvaltuusto käsittelee kunnan lausuntoa hallituksen tulevien sote-maakuntien järjestämistä koskevasta lakiesitysluonnoksesta. Kunnanhallitus esittää valtuustolle, että Sulkavan kunta tulisi kuulumaan Etelä-Savon maakuntaan myös jatkossa.

Päätös syntyi äänestyksen seurauksena viime keskiviikon kunnanhallituksen kokouksessa. Vastakkain olivat kunnanjohtaja Juho Järvenpään esitys Sulkavan kuulumisesta Etelä-Savon maakuntaan ja Hilkka Virtasen (sd.) lausuntoesitys, että Enonkoski, Rantasalmi, Savonlinna ja Sulkava siirtyvät Pohjois-Savon maakuntaan. Kunnanjohtajan esitys voitti äänin 4-3.

– Etelä-Savon maakunta on kokonaisuutta tarkastellen vakiintunut toiminta-alue. Vaikka lausunto koskee varsinaisesti sote-lainsäädäntöä, on sillä vaikutusta muihinkin aluejakoihin, kuten Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen, maakuntaliittoihin ja järjestö- ja koulutuskenttään. Nykyinen toiminta-alue on Sulkavan kannalta toimivin, Järvenpää arvioi.

Virtanen perustelee Pohjois-Savon maakuntaan siirtymistä paremmilla edellytyksillä säilyttää erikoissairaanhoidon sekä perusterveydenhuollon yhteispäivystyksen ylläpitävä sairaala, jossa toteutetaan myös nukutuksessa tapahtuvaa leikkaustoimintaa. Virtasen mukaan Etelä-Savon pienillä toimintavolyymeilla ei pystytä toteuttamaan sellaista työnjakoa, joka tukisi kahden päivystävän ja leikkaavan sairaalan ylläpitämistä maakunnassa.

Savonlinnan keskussairaalastatuksen säilyminen kirjaamalla se terveydenhuoltolakiin on Virtasen mukaan utopiaa.

– Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru on selkeästi sanonut, ettei siihen ole mahdollisuutta.

Virtanen myös muistuttaa, että Sulkava on Itä-Savon sairaanhoitopiiri Sosterin omistajakunta. Muut omistajakunnat ovat tekemässä päätöstä Pohjois-Savoon siirtymisestä.

– Jos omistajakunta ei tuekaan omistamaansa sairaalaa, tuntuu se oman hylkäämiseltä. En ymmärrä sellaista suhtautumistapaa.

Kunnanhallituksen puheenjohtaja Kaisa Ralli (kesk.) huomauttaa, ettei Kuopio ole selkeästi viestittänyt, että Itä-Savon kunnat olisivat maakuntaan tervetulleita.

– En koe, että sinne voidaan väkisin mennä.

Ralli painottaa, ettei ole leikkaavaa sairaalaa vastaan, mutta Kuopiossa Savonlinna rinnastetaan Varkauden ja Iisalmen aluesairaaloihin.

– Kuopio ei ole luvannut mitään Savonlinnan keskussairaalan säilyttämisestä, Ralli sanoo.

Rallin mielestä Savonlinnan keskussairaalan nykyisen tason säilyttäminen onnistuu parhaiten kirjaamalla asia terveydenhuoltolakiin. Lakiin tulee kirjata Savonlinnan sairaalan päivystys- ja leikkaamistoiminnot turvaava kirjaus.

– Ajallisesti muutokset ehdittäisiin kyllä tehdä. Toivoisi, että tahtotila siihen löytyy, Ralli sanoo.

Virtasen esitystä äänestäneen Taina Huiskosen mukaan keskussairaalan säilymistä nykyisellä tasolla ei Etelä-Savossa pystytä turvaamaan, ja leikkaustoiminnan sekä ympärivuorokautisten päivystyksen poistuminen vaarantaisi alueen ihmisten kiireellisen hoidon saannin sekä veisi työpaikkoja.

– Ajattelen myös niitä kaikkia ihmisiä, jotka ovat töissä sairaalassa ja sen vaikutuspiirissä. Kerrannaisvaikutus myös elinkeinoelämälle olisi isompi kuin opettajainkoulutuslaitoksen loppuminen. Paljon tulisi työttömiä.

Julkaisemme nettisivuillamme lyhyitä pätkiä jutuistamme. Lue juttu kokonaisuudessaan Sulkava-lehden numerosta 37/2020. Tilaa lehti täältä tai osta digiversio!

Henkilöt/Urheilu/Vapaa-aika

Syksyn jumppakausi käynnistyy

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 26.8.2020

Sulkavan Naisvoimistelijat käynnistävät syyskauden viikolla 37. Perinteikäs seura tarjoaa toimintaa kaikenikäisille kuntalaisille.

Kuntonaiset kokoontuvat koulun salissa, ja ainakin alkukauden Sanna Reposen ohjauksessa.

– Kevyttä jumppaa, venyttelyä ja kehonhuoltoa on luvassa. Jatkan vetäjänä niin kauan kuin jaksan, kertoo ensimmäistä lastaan vuodenvaihteessa odottava Sanna Reponen.

Jumpan vetäjäksi haetaankin nyt ohjaajaa. Häneltä toivotaan jonkinlaista kokemusta ohjauksesta, mutta seura tarjoaa myös mahdollisuuden koulutukseen.

Circuitit jatkavat keskiviikkoisin ja lauantaisin. Keskiviikkona on kaksi ryhmää, joista toinen on sekaryhmä.

– Kaikenikäiset ovat tervetulleita ja myös miehet. Heitä onkin ollut sekaryhmässä ihan mukavasti. Vain lastenryhmissä ikärajat ovat tarkempia, kertoo Reponen.

Jumppia voi käydä kokeilemassa ja testaamassa ennen sitoutumista ja pitkin kautta voi tulla mukaan.

Lasten jumpparyhmiä on kolme, ja ne jatkuvat koulun salissa maanantaisin ja tiistaisin.

Julkaisemme nettisivuillamme lyhyitä pätkiä jutuistamme. Lue juttu kokonaisuudessaan Sulkava-lehden numerosta 35/2020. Tilaa lehti täältä tai osta digiversio!

Henkilöt/Urheilu

Taru Leinon ruokapöydässä on viihdytty

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 26.8.2020

Hirventurpaa, hillosipulia sekä hirvenpäämuhennosta Tauno V. Mäen tapaan. Tämän hirvenpääillallisen Taru Leino valmisti presidentti Urho Kekkoselle vuonna 1973.

Hirvenpäät Taru Leino haki Sulkavalta viiden markan hintaan, kun presidentin Venäjällä ampumien hirvien päät olivat salaperäisesti kadonneet.

Tämä mielenkiintoinen tapahtuma ja monet muut on kirjattu Arja Suomen kokoamiin muistelmiin Taru Leinon vaiherikkaalta uralta kansakunnan kerman kestitsijänä. Arja Suomi oli Taru Leinon työkaveri, joka useaan otteeseen houkutteli Tarua muistelmien tekoon.

Sulkavalla syntynyt ja täällä kesätukikohtaansa edelleen pitävä Taru ei vaatimattomana ihmisenä heti syttynyt kirja-ajatukselle. Kansakunnan kerman kestitsijä -muistelmateos ilmestyi vuonna 2019.
– Totesin kyllä Arjalle, että kuka sitä nyt lukisi, naurahtaa Taru.

Työuransa Taru Leino teki Aura-yhtiön ja vuonna 1982 tapahtuneen fuusion jälkeen Tapiola-yhtiöiden pääemäntänä ja sen jälkeen Hopealohen kalankasvatusyrittäjänä kotiseudullaan Sulkavalla.
Taru Leino teki merkittävän työuran, mutta hän nosti omalla toiminnallaan myös Sulkavan Suursoudut laajempaan tietoisuuteen. Hän souti itse ja sai työyhteisönsä kautta soutukavereikseen tunnettuja henkilöitä, jotka lajista innostuneena saivat aina uusia soutajia mukaan. Itse Taru souti 25 kertaa.

Teksti ja kuvat: Pirjo Valkasmaa

Julkaisemme nettisivuillamme lyhyitä pätkiä jutuistamme. Lue juttu kokonaisuudessaan Sulkava-lehden numerosta 35/2020. Tilaa lehti täältä tai osta digiversio!

Urheilu/Uutiset/Vapaa-aika

Sulkavalla pelataan taas pesäpalloa, joukkueen tavoitteena maakuntasarja – “Tarkoituksena on toki luoda sellainen joukkue, jolla pääsisi taistelemaan voitosta”

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 26.8.2020

Viime viikon maanantaina Sulkavan urheilukentällä heiluivat pesäpallomailat. Uusi joukkue oli saatu monen vuoden jälkeen kokoon, ja tunnelma oli innostunut.

– Viimeksi vuosina 2006 tai 2007 on ollut edustusjoukkue Sulkavalta. Sen jälkeen on ollut pesäpallokouluja ja muuta pienimuotoisempaa toimintaa, mutta suuremmassa mittakaavassa ei ole ollut, kertoo joukkueessa mukana oleva Kalle Varonen.

Toiminnan uudelleen käynnistämisestä oli keskusteltu vanhojen pelaajien kesken jo useamman vuoden ajan. Lopulta saatiin sopiva porukka kasaan.

– On tullut innostusta sen verran, että nyt on jo toistakymmentä pelaajaa sitoutunut mukaan. Ikähaitariltaan pelaajat ovat enimmäkseen 30–40-vuotiaita.

Mukana on jo junioreina sarjoissa pelanneita sekä enemmän harrastemielessä pelanneita. Osa on sulkavalaisia ja osa lähikunnista, Rantasalmi parhaiten edustettuna. Peleihin vaaditaan minimissään yhdeksän pelaajaa.

– Mutta harjoitusrinkiin olisi hyvä saada vähintään se 15 henkeä, ja lisäksi pelinjohtaja. Silloin ei haittaa, jos joku ei pääse mukaan tai tulee loukkaantumisia.

Tavoitteena on päästä pelaamaan maakuntasarjassa ensi vuonna.

– Pelejähän on vähän toistakymmentä siinä sarjassa. Pohjalta lähdetään, ja ensimmäinen tavoite on saada joukkue kasaan. Tarkoituksena on toki luoda sellainen joukkue, jolla pääsisi taistelemaan voitosta.

Vaikka minimiporukka on kasassa, mahtuu mukaan vielä uusia.

– Mieluiten sellaisia, joilla on jo pesäpallotaustaa. Ihan nollapisteestä lähteminen voi olla haastavaa.

Mukaan kaivataan myös toimitsijoita.

– Pelaajien lisäksi tarvitaan ihan yhtä arvokasta porukkaa ympärille. Tarvitaan tuomarikortillisia tuomareita ja toimitsijoita, kirjureita ja tulostaulun pitäjiä kotipeleihin. Jos on vain kiinnostusta ja motivaatiota, löytyy kaikenlaista hommaa. Tuomarikoulutuskin järjestyy, jos jotakuta sellainen kiinnostaa.

Teksti ja kuva: Hanna Partanen

Julkaisemme nettisivuillamme lyhyitä pätkiä jutuistamme. Lue juttu kokonaisuudessaan Sulkava-lehden numerosta 35/2020. Tilaa lehti täältä tai osta digiversio!

Urheilu/Uutiset

Konsta Hämäläinen juoksi Suomen mestariksi

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 19.8.2020

Konsta Hämäläinen juoksi kultaa ja hopeaa Kalevan kisoissa Turussa viikonloppuna. Valmentajana pitkään toiminut äitikin yllättyi.

Sulkavalla jännitettiin television ääressä ja iloittiin oman kunnan pojan hienosta menestyksestä kisoissa. Sitten Ari Paunosen juoksuvuosien ei Suomen mestariksi ole paikkakunnalla juostukaan.

– Kyllä tässä tolpillaan ollaan, vaikka suuren suuria yllätyksiä tuo poika nyt järjesti, nauroi tuoreen Suomen mestarin äiti Kati Hämäläinen sunnuntai-iltana.
Poikansa valmentajana Kati Hämäläinen toki tunsi poikansa kuntotason.

– Onhan Konsta järjestään juossut tosi hyvin matkoja. Tuolla 1500 metrillä hän oli tilastokolmonen. Tuo hopeatulos oli sikäli hyvällä juoksulla odotettavissa.

Kultamitali ja vielä 5000 metrillä oli perheellekin yllätys.

– Ajattelin, että kyllä tuo matka olisi vielä ihan liian pitkä Konstalle. Sen tiesin, ja hän on sen osoittanut, että kirikykyä häneltä löytyy. Tiesin, että jos hän pystyy pelipaikoille asti mukana roikkumaan, niin ei hän loppukirissä häviä. Se on hänellä ollut aina vahvuus. Enpä kyllä kultaa osannut odottaa.

Jo nuoruusvuosista poikaansa valmentanut Kati Hämäläinen luovutti vuosi sitten valmennusvastuun tunnetulle juoksijalle Jukka Keskisalolle. Konsta asuu tällä hetkellä Joensuussa ja opiskelee rakennusinsinööriksi.
– Nyt voi todeta, että hyvä kun ei siinä asiassa hätiköity. Vuoden hän opiskeli Kuopiossa, mutta muutto Joensuuhun oli täysosuma. Siellä on valmentaja ja hyvä treeniporukka, jonka kanssa on hyvä toimia.
Turussa Konstan mitalijuoksuja olivat jännittämässä juoksijan avopuoliso, äiti Kati, isä Jeri ja perheen nuorin poika Joonatan.

Teksti ja kuvat: Pirjo Valkasmaa

Julkaisemme nettisivuillamme lyhyitä pätkiä jutuistamme. Lue juttu kokonaisuudessaan Sulkava-lehden numerosta 34/2020. Tilaa lehti täältä tai osta digiversio!

Urheilu/Vapaa-aika

Veera Hintsanen ja Tuomas Huiskonen viihtyvät metsällä

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 19.8.2020

Veera seurasi isän jalanjäljissä. Tuomas kiinnostui kaverin kautta. Molemmat ovat metsästysseurojen kaipaamia nuoria metsästäjiä.

Kun isä on innokas metsämies ja ukkikin aikanaan metsästänyt, riski tartunnalle on suuri. Näin kävi Veera Hintsaselle, 17, joka kulki isän mukana metsässä jo nuorena.
– Isän mukana olin ja seurasin toimintaa. Kun myös Teemu-veli metsästää, on se koko perheen harrastus ollut, toteaa Veera.

Metsästyskortin Veera suoritti 2016 ja liittyi Hakovirran Metsästysseuran jäseneksi.

Vielä tovin alaikäisenä hänellä on rinnakkaisluvat isän aseisiin.

Ampuminen olikin yksi syy lähteä myös metsälle mukaan.
– Tykkään ampumisesta. Pienenä ammuttiin veljen kanssa pienois- ja ilmakiväärillä, ja olin hyvä siinä. Sitä kautta myös metsästys alkoi kiinnostamaan.
Isompaa riistaa Veera ei vielä ole saanut, saaliit ovat olleet lintuja ja supikoiria. Linnustamisessa Veeralla on apuna oma koira, sileäkarvainen noutaja Rafi. Veera ja Rafi löysivät toisensa netissä.

– Kyyhkyjahtiin ollaan juuri lähdössä. Pieni lintuhan se on, mutta niitä on ollut nyt hyvin, kertoo Tuomas Huiskonen kyyhkyjahdin alkupäivinä.
Tuomas Huiskoselle, 16, metsästysharrastus ei tullut isän perintönä.
– Isä ei metsästä vaan kalastaa. Kaverin kanssa käytiin metsällä ja siellä innostuin asiasta, kertooo Tuomas.

Teksti ja kuvat: Pirjo Valkasmaa

Julkaisemme nettisivuillamme lyhyitä pätkiä jutuistamme. Lue juttu kokonaisuudessaan Sulkava-lehden numerosta 34/2020. Tilaa lehti täältä tai osta digiversio!

Urheilu/Uutiset

Moottoripyörällä matkatessa haistaa tuulen tuoksun – Harrastajan mittariin voi kertyä jopa 10 000 ajokilometriä vuodessa!

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 22.7.2020

– Autollakin näkee hyvin maisemia, mutta moottoripyöräillessä haistaa kaikki tuoksutkin. Esimerkiksi täällä Saimaalla pyöräillessä tulee järven tuoksu – se on ihana, totesi Sari Laurell.

Hän oli yksi 14 moottoripyöräilijän seurueesta, joka pysähtyi lauantaiaamupäivällä Sulkavan torille matkalla Imatralta kohti Pohjois-Karjalaa ja Lappia. Moottoripyöräilijät edustivat Touring Finlandia Moottorikerhoa, joka on Suomen suurin matkamoottoripyöräilyyn keskittyvä yhdistys. Sen järjestämällä Kivien kierros -retkellä he nyt olivat.

– Meillä piti olla nyt heinäkuussa matka Etelä-Norjaan, mutta se peruttiin koronatilanteen vuoksi. Norjan matkan sijaan tämän matkan johtajina olevat Sari ja Antti Laurell kehittivät tämän Kivien kierroksen, kertoi Touring Finlandia Moottorikerhon puheenjohtaja Ari Toivanen, joka liittyi matkalle mukaan Sulkavalta.

Kivien kierros starttasi Imatralta ja kulki muun muassa Ruokolahden, Sulkavan, Savonlinnan, Ilomantsin, Kuhmon ja Sodankylän kautta Inariin ja sieltä tämän viikon torstaina Kalajoen hiekkasärkille. Nimensä mukaisesti reissun teemana olivat erilaiset kiviset nähtävyydet.

– Ideana on kiertää Suomi. Luimme Maaseudun tulevaisuudesta jutun oudoista kivimuodostelmista, muun muassa Ruokolahdella olevasta Kummakivestä, ja päätimme tehdä reitin siihen teemaan, kertoi Sari Laurell, joka on kerhon sihteeri.

– Matka päättyy Kalajoelle sen takia, että miehelläni on siellä sukujuuret. Lisäksi siellä on tosi paljon kiviä, mutta vain pienemmässä koossa! hän nauroi.

Laurellin innostus moottoripyöräilyyn syttyi, kun hänen nykyinen miehensä kerran haki hänet illanviettoon moottoripyörällä.

– Siinä oli kiva istua. Ajoin vuonna 2009 moottoripyöräkortin, ja hankin oman pyörän. Siitä se sitten lähti.

Toivanen kertoi oman kiinnostuksensa moottoripyöräilyyn syttyneen jo pikkupoikana.

– Kun moottoripyöräkortin sai ajaa, ajoin sen heti. Sitten tuli taukoa muun muassa perheen perustamisen myötä, mutta sitten aloitin sen uudestaan, ja nyt olen harrastanut moottoripyöräilyä aktiivisesti 25 vuotta. Touring Finlandia Moottorikerhoon liityin vuonna 1998. Vuodesta 2005 asti olen ollut kerhon hallituksessa, ja vuonna 2011 tulin puheenjohtajaksi.

Toivanen kertoi ajelevansa vaihtelevasti vuodesta riippuen 2 000–10 000 kilometriä. Tänä kesänä ennen Kivien kierrosta Toivanen paljasti ajaneensa 1 500 kilometriä, mutta reissu melkein kolminkertaistaa kesän ajokilometrit.

– Laskin, että ajoa tulee noin 2 500 kilometriä: 1 900 kilometriä Kalajoelle ja siitä vielä ajo Sulkavalle, totesi Partalansaarella kesämökkeilevä Toivanen.

Teksti ja kuva: Tea Ikonen

Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 30/2020. Tilaa lehti täältä tai osta digiversio!

Urheilu/Vapaa-aika

Kuula ja keihäs lensivät urheilukentällä, kun innokkaat urheilijat uhmasivat hellettä – “Itse aloin kilpailla vasta 75-vuotiaana”

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 22.7.2020

Helle ei haitannut urheilijoita, jotka saapuivat yleisurheilukisoihin pitkienkin matkojen takaa.
Torstaina urheilukentällä kisattiin yleisurheilulajeja, kun 13 aikuisosallistujaa uskaltautui kokeilemaan uusia ennätyksiä helteisessä säässä. Lajeina oli korkeushyppy, kiekko, keihäänheitto ja kuulanheitto. Savonlinnan Jyryn ja SU-41:n järjestämä tapahtuma järjestetään kerran kesässä.

– Tällä kertaa osallistujia oli Helsingistä, Kuopiosta ja Heinävedeltä asti, kertoo Savonlinnan Jyryn edustaja Juha Kauppinen.

Savonlinnalaista Martti Soulantoa ei helle haitannut. 85-vuotias mies hyppäsi korkeutta kuin vanha tekijä. Kilpailemisen aloittaminen kannattaa Soulannon mielestä aina.

– Itse aloin kilpailla vasta 75-vuotiaana. Koko ikäni olen toki urheilua harrastanut.

Torstain tulokseen – 93 senttiä – ei mies tosin ollut tyytyväinen.

– Ilman vauhtia olen hypännyt korkeammalle!

Soulannon mukaan yleisurheilu on hyvä harrastus.

– Täältä saa hyviä uusia kavereita, joiden kanssa on mukava käydä kisoissa.

Savonlinnasta kisoihin tullut myynti-insinööri ja yrittäjä Liisa Hirvonen käy kisoissa oman terveyden ja huvin vuoksi.

– Sain kutsun tänne viime viikolla ja ajattelin, että kyllä se kuula ainakin menee. Päätin ottaa muutaman muunkin lajin, vaikka niitä ei olekaan tullut treenattua.

Aikuisiälläkin kannattaa Hirvosen mielestä ryhtyä treenaamaan eri lajeja, vaikka ei olisikaan pitänyt itseään urheilullisena tyyppinä.

– Arvelen, että aika monella on piilossa jokin sellainen kyky, joka ei vain ole vielä tullut esiin. Se voi löytyä vaikka urheilusta.

Teksti ja kuva: Hanna Partanen

Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 30/2020. Tilaa lehti täältä tai osta digiversio!

Urheilu/Uutiset

Soutajat eivät souduista luovu – Partalansaarta kierrettiin soutaen monella eri kokoonpanolla pitkin viime viikkoa

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 15.7.2020

– Nyt on souduissa ennätysmäärä osallistujia, lohkaisi joku.

Neljä venekuntaa nimittäin valmistautui lähtemään soutustadionilta Partalansaaren kiertoon viime keskiviikkoaamuna. Omaehtoiseen retkisoutuun löytyi lähtijöitä, vaikka oikeat, 53. Sulkavan Suursoudut siirtyivät maailmanlaajuisen koronapandemian vuoksi ensi vuodelle.

– Ei tämä hullumpi ajatus ole. Lähdetään soutamaan retkeilyn kannalta ja harjoitusmielessä, totesi soutajakonkari Ari Kankkunen ennen lähtöä.

Soutajien oli tarkoitus soutaa sama 70 kilometrin matka kuin virallisissakin souduissa, soutustadionilta soutustadionille. Omaehtoista retkisoutua oli keskiviikolle puuhannut toinen soutajakonkari Hannu Pasanen.

– Tuli puheeksi, että tämä tehdään. Ei ollut tarkoitus pitää välivuotta, Pasanen totesi.

Lauantaiaamuna puolestaan oli Hakovirralla huomattavasti rauhallisempaa kuin normaalina soutulauantaina. Sulkava-seuran puheenjohtaja Matti Makkonen oli tullut paikalle uteliaisuudesta.

– Onhan tämä todella outoa, Makkonen totesi tähyillessään Hakovirralle. Yksi parisoutuyksikkö oli häthätää ehtinyt lipua horisonttiin hetkeä aikaisemmin.

Makkonen ei pistä pahakseen sitä, että soutajat tekevät kierroksen ilman soutujakin.

– Saimaa on sitä varten, että siellä saa soutaa.

Hakovirralla tilannekatsausta oli tekemässä myös Sulkavalta kotoisin oleva Timo Hyvönen, joka päätti siirtää oman soutunsa lauantailta sunnuntaille huonon sään vuoksi. Hyvöselle tiedossa oli 35. kerta saaren ympäri, vaikka tämän vuoden kertaa ei lasketakaan viralliseksi soutukerraksi.

– Kyllähän täällä näyttää autiolta verrattuna normikesään, mutta katsotaan tällainenkin kesä.

Miksi soutajat tulevat soutamaan, vaikkei ole soutujakaan?

– Hyvä kysymys. On se jonkinlainen motivaatio pitää itseään kunnossa. Tällä iällä ei viitsi lähteä soutamaan ilman hyvää pohjakuntoa. Tuleepahan pidettyä itsestään huolta tuossa kevään aikana.

Teksti: Tea Ikonen ja Hanna Partanen

Kuva: Tea Ikonen

Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 29/2020. Tilaa lehti täältä tai osta digiversio!

Kulttuuri/Urheilu/Uutiset/Vapaa-aika

Sulkavaa toivotaan mukaan kulttuuripääkaupunkihankkeeseen – “Toivon, että tästä syntyy tosi suuri rinta rottingilla -meininki”

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 15.7.2020

Savonlinnan hakemus Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2026 valittiin 24.6. jatkoon. Kyse on Saimaa-ilmiö-hankkeesta, jossa ovat Savonlinnan lisäksi mukana Mikkelin, Kuopion, Joensuun ja Lappeenrannan kaupungit sekä Etelä-Savon maakuntaliitto, Pohjois-Savon liitto, Pohjois-Karjalan maakuntaliitto sekä Etelä-Karjalan liitto.

Joensuun kulttuurijohtaja Sari Kaasinen on toiminut Saimaa-ilmiö-hankkeen Sillanrakentajat-ryhmän puheenjohtajana. Hänen mukaansa nyt olisi hyvä aika Savonlinnan ympäryskuntien lähteä hankkeeseen mukaan.

– Haun ensimmäinen vaihe toteutettiin maakunta- ja keskuskaupunkivetoisesti. Toiseen vaiheeseen haluamme kaikki kunnat mukaan. Mitä laajemmalla rintamalla lähdemme matkaan, sitä paremman vaikutuksen teemme tuomaristoon, Kaasinen kertoo.

Sulkavan kohdalla kulttuuri voi olla vaikka soutukulttuuria.

– Mitä sellaista annettavaa Sulkavalla on kulttuuripääkaupunkivuoteen, mitä kellään muulla ei ole? Teillä on esimerkiksi soudut, joka on todella pitkä perinne.

Hakukirjaan suunniteltavia projekteja täytyy katsoa eurooppalaisten näkövinkkelistä.

– Mitä voimme opettaa Euroopalle? Voisimme esimerkiksi opettaa sen, että miten ollaan metsässä. Meille se on todella normaali asia, mutta monet eurooppalaiset pelkäävät olla metsässä. Eurooppa voisi oppia meiltä tosi paljon.

Savonlinnalla on nyt noin vuosi aikaa valmistella lopullista hakukirjaa, ja valinta vuoden 2026 kulttuuripääkaupungiksi tehdään kesällä 2021. Syksyllä tiimin on tarkoitus jalkautua Savonlinnan ympäryskuntiin innostamaan ihmisiä lähtemään mukaan hankkeeseen.

– Ehdottomasti kannattaa lähteä mukaan tähän kulttuuripääkaupunkivuoteen. Kun on jokin omaleimainen ja ilmiömäinen asia, se kannattaa tuoda syksyn aikana meille. Sekä isot että pienet ideat kiinnostavat meitä.

Jos Savonlinna vuoden päästä voittaa, toivoo Kaasinen kulttuuripääkaupunkivuoden nostattavan kotiseutuylpeyttä.

– Toivon, että tästä syntyy tosi suuri rinta rottingilla -meininki, että hitsit, miten hienoa täällä on! Meillä on omannäköinen elämä ja itäsuomalainen kulttuuri.

Teksti: Hanna Partanen

Kuva: Arkistokuva Lohilahden laavulta

Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 29/2020. Tilaa lehti täältä tai lehden digiversio täältä.

Henkilöt/Kulttuuri/Urheilu/Vapaa-aika

Reino Eerikäinen on soutanut Venetsian kanaaleissa ja hiihdättänyt yllytyshulluja Suomen päästä päähän – Nyt ideoita pursuileva mies kertoo, mitä Sulkavan suursouduille olisi tehtävä

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 8.7.2020

1786 kilometriä. Sen verran matkaa kertyy, jos hiihtää Suomen päästä päähän. Yllytyshulluista ei ilmeisesti ole pulaa, sillä ensi talvena hiihto järjestetään jo kymmenennen kerran, ja lähdöstä on myyty jo 90 prosenttia.

– Puolet porukasta on yleensä ulkomaalaisia, kertoo järjestelyissä mukana oleva Reino Eerikäinen.

Idean hiihtoreissusta keksi Paavo Immonen, joka pyysi ensimmäisen hiihtokerran jälkeen Eerikäistä mukaan.

– Sanoin, että mikäpäs siinä, perustetaan yritys! Ensimmäisen kerran jälkeen ei ole markkinointiin tarvinnut laittaa penniäkään. Ja kunto kasvaa, kun hiihdetään kuukauden verran keskimäärin 57 kilometriä päivässä.

Kun mies ei ole hiihtämässä, hänet löytää soudattamasta turistiryhmiä Saimaalla tai kuljettamasta firmansa Sulkavan Vene Oy:n vuokrakirkkoveneitä halki Suomen aina Eurooppaan asti.

Eerikäinen on tuonut paljon ulkomaalaisia joukkueita soutamaan Sulkavan suursouduissa.

– Toissa kesänä oli soutamassa arkkitehtiryhmä Milanosta. He halusivat soutaa ja nähdä samalla reissulla alueen arkkitehtuurisia kohteita. He olivat tosi tyytyväisiä matkaan, ja soutaessaan he olivat nähneet jopa norpan!

Useat muutkin ulkomaalaiset soutajat haluavat Eerikäisen mukaan kokea pakettimatkan, jossa on mukana muutakin kuin viikonlopun soutu.

– Oopperajuhlat ovat yksi, mitä ovat käyneet katsomassa. Erään kerran autoin saksalaista ryhmää, joka vuokrasi veneen ja kiersi sillä viikon pitkin Saimaata. He innostuivat niin, että halusivat ostaa koko veneen kotiin lähtiessään!

Eerikäisen mukaan myös retkisoudun suosiota voisi lisätä keksimällä soutajille uuden reitin Partalansaaren kiertämisen rinnalle.

– Kun joku on soutanut Partalansaaren ympäri kymmeniä kertoja, ei siinä ole enää samaa haastetta. Maisemissakaan ei enää riitä uutta nähtävää.

Eerikäinen visioikin uutta, lyhyempää reittiä, joka tarjoaisi erilaisia nähtävyyksiä.

– Alanteelta voisi esimerkiksi soutaa Vekaraan ja siitä Annikinniemen kautta Liistonsaaren sillan ali Telekanavalle. Sieltä voisi jatkaa Suvorovin kanavaa Lepistön selälle ja sieltä takaisin Alanteelle. Sinne uskaltaisivat lähetä nekin, joita pitempi matka pelottaa.

Lisäksi Eerikäinen toivoo, että porukan vetäjiä kohtaan osoitettaisiin enemmän huomiota.

– Porukan vetäjiä kannattaisi muistaa ja palkita jollain tavalla, joka kannustaisi heitä jatkamaan työtä. Se henkilö, joka joutuu porukan kokoamaan, on kaikkein lujimmilla. Heille voisi vaikka tarjota kahvit ja kakut messuosastolla tai järjestää heitä varten ihan oman tilaisuuden.

Nuoria olisi Eerikäisen mukaan tärkeää innostaa mukaan soutujen järjestelytiimiin. Soutuja järjestävän Sulkava-seurankin jäseneksi voisi tulla lisää paikkakuntalaisia.

– Jäsenhankintaa voisi tehostaa. Olisi tärkeää saada mukaan lisää sitoutuneita jäseniä, jotka olisivat talkootöissäkin mukana ja toisivat tullessaan uusia ideoita.

Teksti ja kuva: Hanna Partanen

Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 28/2020. Tilaa lehti täältä tai lehden digiversio täältä.

Urheilu/Uutiset

Haukkamäen motocrossradan aukioloajat hiertävät edelleen

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 8.7.2020

Netissä on talven ajan kerätty nimiä adressiin, jolla toivotaan rajoituksia Haukkamäen motocrossradan aukioloaikoihin. Radalla ajetaan motocross- ja enduropyörillä sekä lasten ja aikuisten mönkijöillä. Radan ympäristölupa sallii 64 tuntia ajoa viikossa, ja tällä hetkellä rata on auki vuoden jokaisena päivänä lukuun ottamatta jouluaattoa ja joulupäivää sekä juhannusaattoa ja juhannuspäivää.

Adressin on allekirjoittanut netissä 86 nimeä, ja paikallinen keräys toi siihen 15 nimeä. Kunnanjohtaja Juho Järvenpää arvelee kunnan pyrkivän neuvottelemaan asianosaisten kanssa.

– Pyrimme synnyttämään vuoropuhelua radan käyttäjien ja maanomistajien kanssa.

Yksi adressin allekirjoittajista on vapaa-ajanasukas Ossi Ruotsalainen. Hänellä on kesämökki Lohnanjärven rannalla, reilun kilometrin päässä moottoriradan lähimmästä mutkasta. Ruotsalaisesta ärsyttävintä on, ettei melun alkamista voi ennakoida.

– Kun moottorin pärinä alkaa kuulua, ei paljon viitsi ulkona olla. Pohjoistuulella tuntuu, että motocrosspyörillä ajetaan tontin ympärillä.

Ruotsalainen kokee, etteivät lähiseudun mökkiläiset ja asukkaat ole saaneet ääntään kuuluviin radan aukioloaikojen suhteen. Ruotsalaisen mielestä sopiva ajoaika radalla olisi esimerkiksi kolme arkipäivää viikossa ja lauantaina päivällä.

Sulkavan Moottorikerhon puheenjohtaja Jyrki Pulkkinen toteaa moottoriradan toiminnan perustuvan viranomaisten valvomaan ympäristölupaan, ja toiminta tapahtuu sen puitteissa. Tällä hetkellä rata on auki arkipäivinä kello 10–20, lauantaisin 10–18 ja sunnuntaisin 12–18. Maanantai ja keskiviikko on varattu nuorille, jotka Pulkkisen mukaan vasta opettelevat isolla radalla ajoa ja totuttelevat sen vaatimaan vauhtiin ja ajotekniikkaan.

– Toki pienemmistä pyöristä ja hiljaisemmasta vauhdista aiheutuu vähemmän ääntä.

Pulkkisen mukaan radalla käy yleensä 0–6 ajajaa päivän mittaan. Vilkkainta aikaa on ajokauden alku, jolloin ajopäivän aikana radalla saattaa käydä yli kymmenenkin kuljettajaa, mutta tilanne normalisoituu parissa viikossa. Toinen vilkkaampi hetki ajoittuu heinäkuulle, jolloin alueella lomailevat harrastajat tulevat ajamaan.

Teksti:Tea Ikonen

Kuva: Sulkava-lehden arkisto

Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 28/2020. Tilaa lehti täältä tai osta digiversio!

Urheilu/Vapaa-aika

Klassikkoautot huristelivat Sulkavalla lauantaina – “Vanhin seurueemme autoista on vuosimallia 1951”

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 1.7.2020

Letka tyylikkään näköisiä avoautoja etenee pitkin Alanteentietä. Näkymä on kuin jostain historiallisesta elokuvasta. Rattien takaa löytyy MG Car Club Finlandin jäseniä, jotka pysähtyivät Sulkavalla osana Saimaan kierrostaan.

– Mikkelin mobilistit ja Etelä-Karjalan autot järjestävät yleensä Saimaan ympäriajon, mutta tänä vuonna sitä ei tautipandemian vuoksi järjestetty. Siksi me MG-klubilaiset ajattelimme, että tehdään yksityisesti meidän oma kierros Saimaan ympäri, kertoo Sulkavalta kotoisin oleva MG-klubilainen Olavi Summanen.

Yhdistys järjestää toimintaa autoharrastajille, joiden intohimon kohteena on brittiläisen autovalmistajan MG:n vanhat autot. Yhdistys julkaisee lehteä ja järjestää jäsenilleen tapaamisia ja retkiä.

Tällä kertaa seurue lähti liikkeelle pääkaupunkiseudulta ja ajoi Lappeenrannan kautta Lohilahdelle. Siellä pysähdyttiin katsomaan Telakanavaa, josta jatkettiin Vilkaharjun panssariesteitä ja Rauhaniemen kotiseutumuseota tutkimaan. Sen jälkeen autot huristelivat Ravintola Alanteeseen lounaalle.

Vanhimmilla autoilla on körötelty jo reilusti yli puoli vuosisataa.

– Vanhin seurueemme autoista on vuosimallia 1951, nuorin taitaa olla 1971. Siltä väliltä kaikki, kertoo MG Car Clubin puheenjohtaja Rauno Halme.

Halmeen mukaan matka Saimaan ympäri on sujunut hyvin.

–Tällaista säätä on harvoin Suomessa, ja siitä pitää nauttia täysin siemauksin.

Olavi Summasella oli allaan vuoden 1956 MG Magnette.

– Näitä on kaksi tällaista autoa liikenteessä Suomessa. Minulla on kautta aikojen ollut kiinnostus vanhoihin ajoneuvoihin ja vanhaan tekniikkaan. Muutenkin olen niin kutsuttu museoluonne, naurahtaa Summanen.

Teksti ja kuva: Hanna Partanen

Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 27/2020. Tilaa lehti täältä.

Urheilu/Uutiset/Vapaa-aika

Helle lämmitti vedet uimakoulua varten – “Lapset jaksavat olla vedessä pidempään kuin viime vuonna, jolloin tuli vettä lähes vaakasuorassa ja tuuli hirveästi”

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 1.7.2020

Lapset kirkuvat, vesi roiskuu, aurinko porottaa ja uimaopettaja Kare Korhonen varmistaa, että kaikki ovat turvassa. Mitä muuta tarvittaisiinkaan onnistuneeseen uimakouluun?

– Kyllä tämä meni ihan putkeen. Olin positiivisesti yllättynyt, että oli näinkin paljon porukkaa, toteaa Korhonen.

Lapsia polskutteli uimakoulussa 24. Nuorin oli neljä, vanhin yhdentoista. Uimakoulun ensimmäinen päivä meni veteen totutellessa.

– Mietimme, että miten veden mekaniikka toimii. Samalla katsoin vähän jokaisen uimataitoa, että millaisia harjoituksia voimme tehdä jatkossa. Pitkin viikkoa sitten lähdetään kellumisen ja liukumisen kautta harjoittelemaan uimataitotekniikkaa tarkemmin.

Korhonen piti hyvänä, että helteet ehtivät lämmittää järvivedet ennen uimakoulun alkamista.

– Kyllä sen huomaa, että lapset jaksavat olla vedessä pidempään kuin viime vuonna, jolloin tuli vettä lähes vaakasuorassa ja tuuli hirveästi. Kerran yhdessä uimakoulussa Rantasalmella olin yksin vedessä! Kukaan lapsista ei uskaltanut tulla sinne.

Uimakoulua Korhonen suosittelee kaikille lapsille.

– Tätä kautta voi hakea varmuutta vedessä olemiseen. Kyllä Suomi on tuhansien järvien maa, ja mielestäni uimataito ja vedestä turvallisesti nauttiminen kuuluu kaikille.

Kahdeksanvuotias Helen ja kuusivuotias Claudia Krook tulivat uimakouluun aamulla Espoosta asti. Perheellä on mökki Sulkavalla, ja uimakouluun piti totta kai ehtiä. Kivointa uimisessa on tyttöjen mukaan vedessä oleminen.

– Vedessä on kiva uida, ja siellä voi näyttää taitoja, kertoo Claudia.

– Me vaan polskutellaan, toteaa Helen.

– Joskus leikitään vesisotaa! lisää Claudia.

– Kaksi vuotta ollaan täällä käyty, ja täällä ollaan uimaan opittu. Tärkeä juttu on tämä uimakoulu, toteaa tyttöjen äiti Kirsi Romanoff.

Jotta perhe ehtisi jo tällä viikolla mökille, otti äiti etätyöt läppärillä mukaan. Työt sujuvat hyvin Alinnanniemen piknik-pöydältä käsin samalla, kun tyttäret polskivat menemään uimakoulussa.

Teksti ja kuva: Hanna Partanen

Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 27/2020. Tilaa lehti täältä.

Urheilu/Uutiset

Alanteen souduissa tuuli – “Ihan hyvä aloitus”

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 24.6.2020

Soudut starttasivat kello 13 Kulkemuksen laiturista. Tänä vuonna veneitä oli mukana 11 ja soutajia 15, ja mukana oli urheiluseurojen edustajia Savonlinnasta, Joutsenosta, Kouvolasta ja Keravalta asti. Osallistujat soutivat kahdeksassa eri sarjassa. Soutumatkaa kertyi 12 kilometriä, joka koostuu kahdesta kierroksesta Alanteenselällä Kirkko- ja Leipäsaaren ympäri.

Koronarajoitusten takia soutuihin piti ilmoittautua ennakkoon, ja osallistujien ylärajaksi asetettiin 45. Kaikki halukkaat pääsivät kuitenkin osallistumaan. Ajanotossa olleen Suvi Saalin mukaan osallistujamäärä on suunnilleen sama kuin edellisvuosina.

Ensimmäisenä maaliin saapui reilun tunnin urakan jälkeen Kouvolan soutajia edustava Joni Närhi. Keli oli hänen mukaansa hyvä soutaa.

– Ei tuullut sivusta eikä vääntänyt tuota venettä. Raskastakin oli tietysti, kun joutui soutamaan kovaan vastatuuleen. Mutta ihan hyvä aloitus. Oli ensimmäinen kisa tänä vuonna.

Metsuriyrittäjänä työskentelevän Närhen tulee vuosittain osallistuttua yli kymmeneen soutukilpailuun. Koronan takia kisoja on tänä vuonna vähemmän. Alanteen soudun hän tulee soutamaan joka vuosi.

– Tämä on aika pitkä perinne jo, olisinko vuodesta 2010 asti käynyt täällä. Mukavasti katkaisee juhannuksen tämä kilpailu.

Teksti ja kuva: Hanna Partanen

Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 26/2020. Tilaa lehti täältä tai tutustu digiversioon täällä!

Henkilöt/Kulttuuri/Urheilu/Vapaa-aika

17 kertaa Partalansaaren kiertänyt Jukka Simpanen uskoo suursoutuihin – “Maailmassa on miljoonia ihmisiä, jotka nauttisivat retkisoudusta”

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 17.6.2020

Vuonna 1970 Jukka Simpanen souti ensimmäisen kerran 65 kilometrin matkan Partalansaaren ympäri. Hän oli 13-vuotias.

– Kaikki puhuivat, että eiväthän ne pojannassikat pääse sitä ikinä ympäri. Kyllä päästiin, mutta siihen meni se 11 tuntia.

Huonoksi onneksi soutuviikonloppuna Partalansaarta piiskasi erittäin huono sää.

– Muistan, kun Haapaselällä oli niin älytön vastatuuli, ettei meidän vene edennyt mihinkään. Runosen Markku oli silloin 14-vuotiaana minulla soutukaverina. Teimme niin, että toinen hyppäsi keskipenkille soutamaan toisella airolla, kun taas toinen veti keulasta toisella. Ei se ollut varmaan sallittuakaan, mutta sillä tavalla pääsimme eteenpäin.

Maali oli siihen aikaan Alinanniemessä.

– Virran Risto oli siellä vastassa ja sanoi, että älkää säikähtäkö, jos jalat eivät kanna. Ja eiväthän ne meinanneet kantaa, kun nousimme veneestä!

Suojatalolla pojat saivat palkinnoksi suklaarasian ja loputtoman nälän soutamiseen. Urakan jälkeen Simpanen soutikin joka vuosi siihen asti, kunnes hänet valittiin piäsoutajaksi.

– Kerkesin 17 kertaa soutamaan. Kun minut valittiin piäsoutajaksi, olin 30-vuotias pojankossi. 23 vuotta siinä sitten vierähti.

Parhaimmillaan kirkkovenesoutuinnostus toi Sulkavan suursoutuihin yli 10 000 soutajaa. Lajin suosio on sittemmin lähtenyt laskuun.

– Nykymaailman meno on niin kiireistä, ettei ehditä käydä edes soutamassa. Yksilölajit kuten Jukolan viesti on helpompia, mutta kirkkoveneeseen tarvitaan se 15 henkeä. Jossain saunaillassa talvella sinne voi löytyä helposti 20 lähtijää, mutta lopulta ei ole sitoutuneita kuin viisi.

Simpanen ei pidä järkevänä tavoitella huippuvuosien osallistujamääriä. Se oli melkeinpä rasite Sulkavan kokoiselle paikkakunnalle ja toi mukaan myös ikäviä lieveilmiöitä.

– Luulen, että joku 6 000–7 000 soutajaa voisi olla se ideaalimäärä. Täytyy muistaa, että myös 4 000 on hyvä luku. Suhteutettuna asukaslukuun, kuinka monella paikkakunnalla on vastaavan kokoisia kesätapahtumia?

Soutujen tulevaisuuden mahdollisuudet Simpanen näkee erityisesti retkisoudussa.

– Maailmassa on varmasti miljoonia ihmisiä, jotka nauttisivat retkisoudusta, jos pääsisivät kokemaan sen.

Teksti ja kuva: Hanna Partanen

Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 25/2020. Tilaa lehti täältä.