Urheilu – Sivu 2 – Sulkava-lehti

Haukkamäen motocrossradan aukioloajat hiertävät edelleen

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 8.7.2020

Netissä on talven ajan kerätty nimiä adressiin, jolla toivotaan rajoituksia Haukkamäen motocrossradan aukioloaikoihin. Radalla ajetaan motocross- ja enduropyörillä sekä lasten ja aikuisten mönkijöillä. Radan ympäristölupa sallii 64 tuntia ajoa viikossa, ja tällä hetkellä rata on auki vuoden jokaisena päivänä lukuun ottamatta jouluaattoa ja joulupäivää sekä juhannusaattoa ja juhannuspäivää.

Adressin on allekirjoittanut netissä 86 nimeä, ja paikallinen keräys toi siihen 15 nimeä. Kunnanjohtaja Juho Järvenpää arvelee kunnan pyrkivän neuvottelemaan asianosaisten kanssa.

– Pyrimme synnyttämään vuoropuhelua radan käyttäjien ja maanomistajien kanssa.

Yksi adressin allekirjoittajista on vapaa-ajanasukas Ossi Ruotsalainen. Hänellä on kesämökki Lohnanjärven rannalla, reilun kilometrin päässä moottoriradan lähimmästä mutkasta. Ruotsalaisesta ärsyttävintä on, ettei melun alkamista voi ennakoida.

– Kun moottorin pärinä alkaa kuulua, ei paljon viitsi ulkona olla. Pohjoistuulella tuntuu, että motocrosspyörillä ajetaan tontin ympärillä.

Ruotsalainen kokee, etteivät lähiseudun mökkiläiset ja asukkaat ole saaneet ääntään kuuluviin radan aukioloaikojen suhteen. Ruotsalaisen mielestä sopiva ajoaika radalla olisi esimerkiksi kolme arkipäivää viikossa ja lauantaina päivällä.

Sulkavan Moottorikerhon puheenjohtaja Jyrki Pulkkinen toteaa moottoriradan toiminnan perustuvan viranomaisten valvomaan ympäristölupaan, ja toiminta tapahtuu sen puitteissa. Tällä hetkellä rata on auki arkipäivinä kello 10–20, lauantaisin 10–18 ja sunnuntaisin 12–18. Maanantai ja keskiviikko on varattu nuorille, jotka Pulkkisen mukaan vasta opettelevat isolla radalla ajoa ja totuttelevat sen vaatimaan vauhtiin ja ajotekniikkaan.

– Toki pienemmistä pyöristä ja hiljaisemmasta vauhdista aiheutuu vähemmän ääntä.

Pulkkisen mukaan radalla käy yleensä 0–6 ajajaa päivän mittaan. Vilkkainta aikaa on ajokauden alku, jolloin ajopäivän aikana radalla saattaa käydä yli kymmenenkin kuljettajaa, mutta tilanne normalisoituu parissa viikossa. Toinen vilkkaampi hetki ajoittuu heinäkuulle, jolloin alueella lomailevat harrastajat tulevat ajamaan.

Teksti:Tea Ikonen

Kuva: Sulkava-lehden arkisto

Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 28/2020. Tilaa lehti täältä tai osta digiversio!

Urheilu/Vapaa-aika

Klassikkoautot huristelivat Sulkavalla lauantaina – “Vanhin seurueemme autoista on vuosimallia 1951”

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 1.7.2020

Letka tyylikkään näköisiä avoautoja etenee pitkin Alanteentietä. Näkymä on kuin jostain historiallisesta elokuvasta. Rattien takaa löytyy MG Car Club Finlandin jäseniä, jotka pysähtyivät Sulkavalla osana Saimaan kierrostaan.

– Mikkelin mobilistit ja Etelä-Karjalan autot järjestävät yleensä Saimaan ympäriajon, mutta tänä vuonna sitä ei tautipandemian vuoksi järjestetty. Siksi me MG-klubilaiset ajattelimme, että tehdään yksityisesti meidän oma kierros Saimaan ympäri, kertoo Sulkavalta kotoisin oleva MG-klubilainen Olavi Summanen.

Yhdistys järjestää toimintaa autoharrastajille, joiden intohimon kohteena on brittiläisen autovalmistajan MG:n vanhat autot. Yhdistys julkaisee lehteä ja järjestää jäsenilleen tapaamisia ja retkiä.

Tällä kertaa seurue lähti liikkeelle pääkaupunkiseudulta ja ajoi Lappeenrannan kautta Lohilahdelle. Siellä pysähdyttiin katsomaan Telakanavaa, josta jatkettiin Vilkaharjun panssariesteitä ja Rauhaniemen kotiseutumuseota tutkimaan. Sen jälkeen autot huristelivat Ravintola Alanteeseen lounaalle.

Vanhimmilla autoilla on körötelty jo reilusti yli puoli vuosisataa.

– Vanhin seurueemme autoista on vuosimallia 1951, nuorin taitaa olla 1971. Siltä väliltä kaikki, kertoo MG Car Clubin puheenjohtaja Rauno Halme.

Halmeen mukaan matka Saimaan ympäri on sujunut hyvin.

–Tällaista säätä on harvoin Suomessa, ja siitä pitää nauttia täysin siemauksin.

Olavi Summasella oli allaan vuoden 1956 MG Magnette.

– Näitä on kaksi tällaista autoa liikenteessä Suomessa. Minulla on kautta aikojen ollut kiinnostus vanhoihin ajoneuvoihin ja vanhaan tekniikkaan. Muutenkin olen niin kutsuttu museoluonne, naurahtaa Summanen.

Teksti ja kuva: Hanna Partanen

Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 27/2020. Tilaa lehti täältä.

Urheilu/Uutiset/Vapaa-aika

Helle lämmitti vedet uimakoulua varten – “Lapset jaksavat olla vedessä pidempään kuin viime vuonna, jolloin tuli vettä lähes vaakasuorassa ja tuuli hirveästi”

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 1.7.2020

Lapset kirkuvat, vesi roiskuu, aurinko porottaa ja uimaopettaja Kare Korhonen varmistaa, että kaikki ovat turvassa. Mitä muuta tarvittaisiinkaan onnistuneeseen uimakouluun?

– Kyllä tämä meni ihan putkeen. Olin positiivisesti yllättynyt, että oli näinkin paljon porukkaa, toteaa Korhonen.

Lapsia polskutteli uimakoulussa 24. Nuorin oli neljä, vanhin yhdentoista. Uimakoulun ensimmäinen päivä meni veteen totutellessa.

– Mietimme, että miten veden mekaniikka toimii. Samalla katsoin vähän jokaisen uimataitoa, että millaisia harjoituksia voimme tehdä jatkossa. Pitkin viikkoa sitten lähdetään kellumisen ja liukumisen kautta harjoittelemaan uimataitotekniikkaa tarkemmin.

Korhonen piti hyvänä, että helteet ehtivät lämmittää järvivedet ennen uimakoulun alkamista.

– Kyllä sen huomaa, että lapset jaksavat olla vedessä pidempään kuin viime vuonna, jolloin tuli vettä lähes vaakasuorassa ja tuuli hirveästi. Kerran yhdessä uimakoulussa Rantasalmella olin yksin vedessä! Kukaan lapsista ei uskaltanut tulla sinne.

Uimakoulua Korhonen suosittelee kaikille lapsille.

– Tätä kautta voi hakea varmuutta vedessä olemiseen. Kyllä Suomi on tuhansien järvien maa, ja mielestäni uimataito ja vedestä turvallisesti nauttiminen kuuluu kaikille.

Kahdeksanvuotias Helen ja kuusivuotias Claudia Krook tulivat uimakouluun aamulla Espoosta asti. Perheellä on mökki Sulkavalla, ja uimakouluun piti totta kai ehtiä. Kivointa uimisessa on tyttöjen mukaan vedessä oleminen.

– Vedessä on kiva uida, ja siellä voi näyttää taitoja, kertoo Claudia.

– Me vaan polskutellaan, toteaa Helen.

– Joskus leikitään vesisotaa! lisää Claudia.

– Kaksi vuotta ollaan täällä käyty, ja täällä ollaan uimaan opittu. Tärkeä juttu on tämä uimakoulu, toteaa tyttöjen äiti Kirsi Romanoff.

Jotta perhe ehtisi jo tällä viikolla mökille, otti äiti etätyöt läppärillä mukaan. Työt sujuvat hyvin Alinnanniemen piknik-pöydältä käsin samalla, kun tyttäret polskivat menemään uimakoulussa.

Teksti ja kuva: Hanna Partanen

Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 27/2020. Tilaa lehti täältä.

Urheilu/Uutiset

Alanteen souduissa tuuli – “Ihan hyvä aloitus”

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 24.6.2020

Soudut starttasivat kello 13 Kulkemuksen laiturista. Tänä vuonna veneitä oli mukana 11 ja soutajia 15, ja mukana oli urheiluseurojen edustajia Savonlinnasta, Joutsenosta, Kouvolasta ja Keravalta asti. Osallistujat soutivat kahdeksassa eri sarjassa. Soutumatkaa kertyi 12 kilometriä, joka koostuu kahdesta kierroksesta Alanteenselällä Kirkko- ja Leipäsaaren ympäri.

Koronarajoitusten takia soutuihin piti ilmoittautua ennakkoon, ja osallistujien ylärajaksi asetettiin 45. Kaikki halukkaat pääsivät kuitenkin osallistumaan. Ajanotossa olleen Suvi Saalin mukaan osallistujamäärä on suunnilleen sama kuin edellisvuosina.

Ensimmäisenä maaliin saapui reilun tunnin urakan jälkeen Kouvolan soutajia edustava Joni Närhi. Keli oli hänen mukaansa hyvä soutaa.

– Ei tuullut sivusta eikä vääntänyt tuota venettä. Raskastakin oli tietysti, kun joutui soutamaan kovaan vastatuuleen. Mutta ihan hyvä aloitus. Oli ensimmäinen kisa tänä vuonna.

Metsuriyrittäjänä työskentelevän Närhen tulee vuosittain osallistuttua yli kymmeneen soutukilpailuun. Koronan takia kisoja on tänä vuonna vähemmän. Alanteen soudun hän tulee soutamaan joka vuosi.

– Tämä on aika pitkä perinne jo, olisinko vuodesta 2010 asti käynyt täällä. Mukavasti katkaisee juhannuksen tämä kilpailu.

Teksti ja kuva: Hanna Partanen

Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 26/2020. Tilaa lehti täältä tai tutustu digiversioon täällä!

Henkilöt/Kulttuuri/Urheilu/Vapaa-aika

17 kertaa Partalansaaren kiertänyt Jukka Simpanen uskoo suursoutuihin – “Maailmassa on miljoonia ihmisiä, jotka nauttisivat retkisoudusta”

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 17.6.2020

Vuonna 1970 Jukka Simpanen souti ensimmäisen kerran 65 kilometrin matkan Partalansaaren ympäri. Hän oli 13-vuotias.

– Kaikki puhuivat, että eiväthän ne pojannassikat pääse sitä ikinä ympäri. Kyllä päästiin, mutta siihen meni se 11 tuntia.

Huonoksi onneksi soutuviikonloppuna Partalansaarta piiskasi erittäin huono sää.

– Muistan, kun Haapaselällä oli niin älytön vastatuuli, ettei meidän vene edennyt mihinkään. Runosen Markku oli silloin 14-vuotiaana minulla soutukaverina. Teimme niin, että toinen hyppäsi keskipenkille soutamaan toisella airolla, kun taas toinen veti keulasta toisella. Ei se ollut varmaan sallittuakaan, mutta sillä tavalla pääsimme eteenpäin.

Maali oli siihen aikaan Alinanniemessä.

– Virran Risto oli siellä vastassa ja sanoi, että älkää säikähtäkö, jos jalat eivät kanna. Ja eiväthän ne meinanneet kantaa, kun nousimme veneestä!

Suojatalolla pojat saivat palkinnoksi suklaarasian ja loputtoman nälän soutamiseen. Urakan jälkeen Simpanen soutikin joka vuosi siihen asti, kunnes hänet valittiin piäsoutajaksi.

– Kerkesin 17 kertaa soutamaan. Kun minut valittiin piäsoutajaksi, olin 30-vuotias pojankossi. 23 vuotta siinä sitten vierähti.

Parhaimmillaan kirkkovenesoutuinnostus toi Sulkavan suursoutuihin yli 10 000 soutajaa. Lajin suosio on sittemmin lähtenyt laskuun.

– Nykymaailman meno on niin kiireistä, ettei ehditä käydä edes soutamassa. Yksilölajit kuten Jukolan viesti on helpompia, mutta kirkkoveneeseen tarvitaan se 15 henkeä. Jossain saunaillassa talvella sinne voi löytyä helposti 20 lähtijää, mutta lopulta ei ole sitoutuneita kuin viisi.

Simpanen ei pidä järkevänä tavoitella huippuvuosien osallistujamääriä. Se oli melkeinpä rasite Sulkavan kokoiselle paikkakunnalle ja toi mukaan myös ikäviä lieveilmiöitä.

– Luulen, että joku 6 000–7 000 soutajaa voisi olla se ideaalimäärä. Täytyy muistaa, että myös 4 000 on hyvä luku. Suhteutettuna asukaslukuun, kuinka monella paikkakunnalla on vastaavan kokoisia kesätapahtumia?

Soutujen tulevaisuuden mahdollisuudet Simpanen näkee erityisesti retkisoudussa.

– Maailmassa on varmasti miljoonia ihmisiä, jotka nauttisivat retkisoudusta, jos pääsisivät kokemaan sen.

Teksti ja kuva: Hanna Partanen

Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 25/2020. Tilaa lehti täältä.

Henkilöt/Kulttuuri/Urheilu/Vapaa-aika

Riitta Vihavainen on ollut mullistamassa Suomen urheilujournalismia – Jutut naisjalkapalloilijoista ja souduista julkaistiin aluksi viihdeosastolla

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 10.6.2020

Sulkavalaislähtöinen Riitta Vihavainen ei ole koskaan päässyt soutamaan Partalansaaren ympäri. Sisukkuutensa hän on sen sijaan osoittanut työskentelemällä naisurheilun ja naisurheilutoimittajien aseman parantamiseksi. Toukokuussa Urheilutoimittajain Liitto palkitsi Vihavaisen Elämäntyö urheilutoimittajana -tunnustuksella.

– Minä olen kuullut, että te Vihavainen haluatte urheiluun, mutta Uudessa Suomessa ei ole koskaan ollut naisurheilutoimittajaa, eikä tule olemaankaan, laukaisi Uuden Suomen päätoimittaja nuorelle Riitta Vihavaiselle vuonna 1974.

Vihavainen oli työskennellyt Uudessa Suomessa jo neljän vuoden ajan. Urheilufanina hän ei kuitenkaan käsittänyt, miksi nainen ei voisi tehdä urheilujuttuja, joten Vihavainen jatkoi urheilukeikoille pyrkimistä.
Sinnikkyys palkittiin, kun Vihavainen vuonna 1978 palkattiin urheilutoimittajaksi. Hän oli yksi kolmesta ensimmäisestä naisurheilutoimittajista, jotka auttoivat monipuolistamaan urheilutoimittajien kenttää Suomessa ja tuomaan naisnäkökulmaa raportointiin.

Vihavaisen mukaan naisurheilutoimittajat tuovat juttuihin inhimillisyyttä.

– En ole naisasiamies, mutta kyllä me kysymme asioita eri tavalla. Moni mies saattaa pitää kysymyksiä perheestä höpöjuttuina, mutta kyllähän perhe kuuluu monen urheilijan taustajoukkoihin.

Tie ei ole kuitenkaan ollut aivan yksinkertainen. Kun Vihavainen teki 70-luvulla jutun Turun Palloseuraan perustetusta Mimmiliigasta, toimituksen suhtautuminen oli tyrmäävä.
– Tein oikein hyvän jutun, jossa oli hyvät kuvatkin. Kun vein sen toimitukseen, se pantiin viihdeosastolle, koska naisjalkapalloilua ei pidetty urheilulajina!

Kun Vihavainen halusi 80-luvulla kirjoittaa juttuja naisten moukarinheitosta, seiväshypystä tai estejuoksusta, miehet olivat ihmeissään.
– Eräs naisurheilujohtaja kertoi Urheiluliiton miesten sanoneen, että miksi täytyy kirjoittaa näistä lajeista, jotka eivät ole naisia varten. Näin puhuttiin vielä 80-luvulla.

Kokemusten johdosta Vihavainen päätti, että hänen tehtävänään oli nostaa naisurheilua esille. Vuosien varrella Suomessa onkin päästy jo pitkälle.

– Nythän tilanne on ihan hyvä. Naisurheilijat ovat Suomessa kohta parempia kuin miehet. Esimerkiksi naishiihtohan on ollut parempaa kuin mieshiihto jo pitkän aikaa.

Nyt 78-vuotias Vihavainen voi viettää leppoisia eläkepäiviä hyvällä omallatunnolla Kajanokan kodissaan Helsingissä kollegoidensa vastikään antamasta elämäntyötunnustuksesta nauttien. Kaikki alkoi kuitenkin Sulkavan Alanteentiellä eräässä urheilullisessa kodissa, jossa Vihavainen vietti lapsuutensa.

Vihavaisen veli Pertti Vihavainen tapasi liimata urheilijoiden kuvia ja tuloksia sinisiin vihkoihin.

– Kun Pertti alkoi käydä Savonlinnassa koulussa, siellä näkyi joskus julkkiksia kilpailemassa. Hän sitten keräsi heiltä nimmareita.

Isoveljen kiinnostus urheiluun tarttui pikkusiskoon, mutta tämän terveys ei antanut myöten alkaa urheilla. Unelma urheilusta ei kuitenkaan jättänyt rauhaan, ja vettä myllyyn lisäsi sulkavalaisten urheilijoiden pärjääminen kansainvälisissä kilpailuissa.

Teksti ja kuva: Hanna Partanen

Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 24/2020. Tilaa lehti täältä.

Henkilöt/Urheilu/Vapaa-aika

Soutukoulu starttasi kesäisessä säässä – “Oli hienoa seurata, kun teinit soutelivat menemään ulapalla ja joutuivat harjoittelemaan sitä yhteistyötä”

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 10.6.2020

Airoihin tuli vipinää, kun Etelä-Savon liikunta ry myönsi yllätysrahoituksen SU -41:n soutujaoston hallinnoimalle soutukoululle. Viime viikon keskiviikkona ensimmäiset oppilaat kokoontuivat kuulemaan pro-vinkit soutukonkari Heikki Joskittilta.

Ennen veneeseen astumista tekniikkaa hiotaan soutustadionin terassille laitetussa soutukoneessa.

Liikkuvapenkkinen soutuvene eroaa perusveneestä siinä, että kehon liikeratoihin täytyy kiinnittää enemmän huomiota.

– Soutuliikkeessä mennään ensin niin kyykkyyn, että sääri tulee pystyyn. Hartioita ei saa nostaa, vaan niiden tulee olla rentoina. Kun lähdetään vetämään, lantiossa täytyy olla hyvä pito. Selkä ei saa antaa periksi, kun jalat aloittavat työnsä.

Vedon aloittavat jalat, kun polvikulma aukeaa yli 90 asteen, lähtee selkä mukaan ja kun lantiokulma on auennut yli 90 astetta, lähtevät myös kädet mukaan vetoon. Koko vedon ajan paine on päkiältä jalkatukeen. Takaisin tultaessa tehdään päinvastoin: Ensin kädet suoraksi, sitten selkä pystyyn ja lopuksi jaloilla kyykkyyn, valmiina uuteen kiinniottoon ja vetoon.

– Tyypillinen virhe on, että aloitetaan palautus jaloilla. Tästä seuraa ongelmia, kun joudutaan ylittämään käsillä koholla olvat polvet. Jalat täytyy olla suorina niin kauan, että kädet ovat palautuneet polvien yli.

Soudun jälkeen soutajien olisi hyvä muistaa venytellä.

– Etenkin lonkankoukistajat on venyteltävä aina, koska ne rasittuvat helposti soutaessa, mikä aiheuttaa lihasjännitystä ja elastisuuden katoamista. Lopulta se alkaa vetää ihmistä kyyryyn. Toki koko kroppa on hyvä käydä venytellen läpi.

Heidi Dammert oli saapunut paikalle tyttärensä Kaisa Sallisen ja tämän kaverin Emilia Kososen kanssa.

– Ajattelin, että tästä saisi hyvän kesäharrastuksen äidille ja tyttärelle. Teinille on kaikki muut puuhat ja kaverit niin tärkeitä, että pariveneessä voisi sitten saada laatuaikaa äidin kanssa kerran viikkoon, voisi kertoa äidille kaikki salaisuudet. Ja sitten tämä ystäväkin innostui tulemaan.

Liikkuvapenkkisessä parisoutuveneessä soutaminen oli positiivinen kokemus, vaikka yhteistä rytmiä saikin hakea.
– Oli hienoa seurata, kun teinit soutelivat menemään ulapalla ja joutuivat harjoittelemaan sitä yhteistyötä, pohtii Dammert.

Teksti ja kuva: Hanna Partanen

Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 24/2020. Tilaa lehti täältä.

Urheilu/Uutiset/Vapaa-aika

Ulkopingispöydät saapuivat Sulkavalle

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 3.6.2020

Pallot kopsahtelivat maanantaina liikuntahallin pihalla, kun kunnan järjestämän kesäleirin oppilaat pääsivät pelaamaan upouudella pingispöydällä. Kaksi uutta pingispöytää asennettiin edellisviikolla kuntalaisten käyttöön. Pingispöydät hankittiin nuorisovaltuuston aloitteen pohjalta. Toinen pingispöytä sijaitsee Alinanniemessä.

– Keskustelimme nuorisvaltuuston kanssa ennen koronaa, että mitä kivaa täällä voisi toteuttaa. Haimme ulkopingispöydille hankerahoitusta nuorisoleadersin kautta, ja saimme myönteisen päätöksen, kertoo kunnan nuorisonohjaaja Tarja Lindberg.

Pingismailat ja pallot pelaajat voivat tuoda omasta takaa. Jos niitä ei itsellä ole, setin voi lainata kirjastosta.

– Pöytiä voivat käyttää nuoret ja aikuiset, ketkä vaan, joita pingiksen pelaaminen kiinnostaa.

Maanantaina pyörähti käyntiin ensimmäinen kahdesta kunnan järjestämästä alakouluikäisille suunnatusta kesäleiristä. Päiväleirien kohtalo oli koronatilanteen takia vaakalaudalla, mutta lopulta ne päätettiin toteuttaa.

– Koronan takia ei osallistujamäärä ole hirveän iso, mutta saimme kuitenkin kokoon ihan mukavat pienryhmät. Meillä on kolme kesätyöntekijää ja 4h-ohjaaja täällä apuna.

Ruokailua ei toteuteta buffet-muotoisesti niin kuin aikaisemmin, vaan koronaturvallisuuden takia leiriläiset saavat lounaan eväspakettina.

– Kyseessä on sporttinen monitoimileiri, jossa askarrellaan, liikutaan ja puuhataan vähän kaikenlaista.

Teksti ja kuva: Hanna Partanen

Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 23/2020. Tilaa lehti täältä.

Urheilu/Uutiset/Vapaa-aika

Kakkosluokkalaiset kauhistelivat teiden varsille heitettyä törkymäärää – Plogging Sulkava -haaste sai pientareet siisteiksi

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 3.6.2020

Viime viikolla Sulkavan katukuva siistiytyi oikein urakalla, kun Plogging Sulkava -haaste kutsui kuntalaiset keräämään roskia lenkkeilyn ohessa. Haasteeseen osallistuivat myös Sulkavan yhtenäiskoulun kakkosluokkalaiset, jotka olivat olleet huolissaan paikkakunnan siisteystasosta jo ennen tempausta.

– Olemme ulkoilleet tänä keväänä aika paljon, ja oppilaat olivat jo aikaisemmin huomanneet roskat teiden varsilla. He olivat ehdottaneet, että emmekö me voisi mennä niitä keräämään, kertoo kakkosluokan luokanopettaja Sini Pajari.

– Lupasin sen heille, ja sitten tulikin sopivasti tämä Plogging Sulkava -haaste.

Viime viikon keskiviikkona luokka lähti kävelemään liikuntahallin takaa olevaa hiihtoladun pohjaa myöten. Takaisin tultiin Saarentietä pitkin. Yhteensä 11 oppilaan tehotiimi keräsi roskia parin tunnin ajan. Tehtävään oltiin varustauduttu muovihanskoin ja -pussein.

– Matkaa kertyi noin pari kolme kilometriä. Etenimme hitaasti ja leppoisasti, koska roskia oli niin paljon. Saalista kertyi kuusi roskapussillista, ja jonkin verran toimme irtoroskaa käsissä, kun roskapussit loppuivat kesken. Kaikkea ei saatu tuotuakaan, mitä löytyi.

Sottaisin osio reitillä oli odotetusti maantien laita. Pientareelle oli nakattu tupakantumppeja, tyhjiä tupakka-askeja, kahvimukien kansia, proteiinijuomapulloja, muovipusseja ja karkkipapereita. Lapsissa roskien määrä herätti ihmetystä.

– Itseänikin yllätti, että miten paljon roskia löytyi. Lähtiessämme mietimme, otimmeko mukaan liikaa roskapusseja, mutta nehän loppuivat kesken. Lapset olivat kyllä pahoillaan roskien määrästä.

Teksti: Hanna Partanen

Kuva: Sini Pajari

Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 23/2020. Tilaa lehti täältä.

Henkilöt/Urheilu/Vapaa-aika

Soutujen henkeä ei löydy muualta – “Partalansaaria on vain yksi”

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 27.5.2020

Soutuja järjestävän Sulkava-seuran puheenjohtaja Matti Makkonen ja hallituksen jäsen Virpi Takaneva ovat molemmat soutaneet Partalansaaren ympäri seitsemän kertaa. He uskovat, että soudut eivät ole mihinkään häviämässä – päinvastoin.

Sulkavan suursoudut peruttiin tänä kesänä ensimmäistä kertaa. Vaikka päätös tuntui ikävältä tehdä, valtiovallan säädöksiä tuli noudattaa.

– Osa järjestelyistä oli jo aika pitkälle tehty, mutta kaikki piti pätkäistä pois. Mutta hyvä että päätös tehtiin siinä vaiheessa, eikä vasta kesäkuussa, kertoo Makkonen.

Kyse oli myös soutujen turvallisuudesta. Monet soutajista ja talkoolaisista kuuluvat riskiryhmiin.

– Meillä on tosi paljon iäkkäitä soutajia ja talkoolaisia, ja he ovat meillä äärimmäisen arvokkaita. Se vaikutti, kun teimme päätöstä soutujen siirtämisestä, pohtii Takaneva.

Välivuosi ei kuitenkaan ennakoi soutujen hiipumista.

– Kyllä minä näen, että Sulkavalla soudetaan vielä pitkään. Se henki, joka täällä soutujen aikana on, siinä on jotain niin hienoa, ettei sen soisi loppuvan.

Soutuhenki kumpuaa äärimmäisestä fyysisestä suorituksesta ja yhdessä olosta.

– Moni soutaja on sanonut, että juuri tämä pitkä matka viehättää Sulkavalla. Kympin ja 30 kilometrin matkaa pystyy soutamaan monessa paikassa, mutta tällaista rinkiä ei voi. Partalansaaria on vain yksi, Makkonen pohtii.

– Retkisoudussa on lisäksi ihan oma tunnelmansa. Siellä on mahdollisuus soutaa pienemmissä pätkissä ilman kilpailua. Ihmiset leiriytyvät matkalle ja nauttivat hyvästä tunnelmasta Varvirannassa, kertoo Takaneva.

Takanevalle tulee mieleen eräs kerta, kun viimeisiä retkisoutajia odoteltiin todella pitkän aikaa maaliin.

–Vihdoin porukka pääsi perille, olivat meloen liikenteessä. Kysyin varovasti, että mikä on fiilis. Näin heidän olevan hirveän nälkäisiä ja janoisia. Vastasivat, että helevetin hyvä fiilis, ensi vuonna uudestaan!

Retkisoudussa pärjää, vaikkei olisi sen ihmeellisempi soutaja. Airoihin voi tarttua miltei kylmiltään.

– Ihan normaali ihminen pystyy sen soutamaan, jos on perusterve ja edes vähän liikuntaa harrastanut, sanoo Makkonen.

– Jos minä olen soutanut sen aikoinani seitsemän kertaa, niin kuka tahansa pystyy siihen, naurahtaa Takaneva.

Teksti ja kuva: Hanna Partanen

Lue koko juttu Sulkava-lehden kesänumerosta 22/2020. Tilaa lehti täältä.

Urheilu/Uutiset/Vapaa-aika

Omatoiminen suunnistusrata aukeaa perjantaina

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 13.5.2020

Perjantaina Kukkomäelle avautuu uudenlainen suunnistusmahdollisuus. Suunnistajat voivat itse printata kartan netistä ja lähteä etsimään rasteja silloin, kun omiin aikatauluihin sopii. Lähtö sijaitsee Jukolanportilla osoitteessa Jukolantie 78. Paikalta löytyy myös infotaulu.

– Nyt kun on tarve välttää sosiaalisia kontakteja, on suunnistus erinomainen liikuntalaji. Metsiin ja maastoihin mahtuu paljon ihmisiä, kertoo järjestäjäporukassa mukana oleva karttavastaava Jarmo Munck.

Omatoiminen suunnistusrata avaa Sulkavan suunnistuskevään. Tapahtuman järjestää Sulkavan Urheilijat -41, joka toimii yhteistyössä Olavin Rastin ja Enonkosken Urheilijoiden kanssa. Karttoja voi tulostaa ilmaiseksi Olavin Rastin sivuilta. Jos ei ole tulostinta, kartan voi ostaa sivustolta kuuden euron hintaan ja hakea sen Maplinesta Uitonrinteestä. Sen voi myös tulostaa kirjastolla 1.6. alkaen.

– Halusimme tehdä lajin kokeilemisen mahdollisimman helpoksi.

Järjestäjät toivovat, että osallistujat kirjaisivat suorituksensa nettisivuille. Jos on suunnistanut reittitallennus päällä, voi GPS-tiedostonkin syöttää ohjelmaan, joka laskee väliajat rasteille.

Ratoja tulee olemaan kolmea eri tasoa. A-taso on vaikein ja pisin, C taas helpoin ja lyhyin. Helpoin taso on yleensä parin kilometrin pituinen ja soveltuu aloittelijoillekin.

– Helpoin rata sopii myös lapsille, ja suunnistushan on erittäin hyvää perheliikuntaa. Radalle kaivattaisiin nimenomaan uusia lajin harrastajia. Ei tarvitse olla mestari heti ensimmäisellä kerralla.

Omatoimiradan rastit jätetään maastoon kuukauden ajaksi. Toiveissa on, että tavanomaisia iltarasteja voitaisiin alkaa pitää taas kesäkuussa, mutta se riippuu hallituksen rajoituksista.

Sulkavan maastoja Munck kehuu todella hyviksi suunnistuksen kannalta.

– On hyväkulkuisia maastoja ja hyvin hoidettuja metsiä. On korkeuseroja, soita, kallioita ja kankaita; kaikkea löytyy tosi monipuolisesti sekä aloittelijoiden että vaativampien suunnistajien tarpeisiin.

Suunnistusreittien valintaan vaikuttaa maaston sopivuus, mutta myös se, ovatko alueen kartat ajan tasalla.

– Vuoden 2003 Jukolan viestin ja vuoden 2006 SM-kisojen jäljiltä meillä oli viimeisen päälle kartoitetut maastot. Sitten vuonna 2010 tuli Asta-myrsky, joka teki paljon tuhoja myös suunnistusmaastojen osalta. Sen jälkeen ollaan odoteltu, että ne silloin aukeiksi menneet ja taimettuneet taimikot olisivat kasvaneet riittävän isoiksi. Nyt ei ole enää taimien tallaamisen vaaraa, ja voidaan alkaa pikkuhiljaa palailemaan, mutta kartat vaativat taas päivityksiä.

Teksti ja kuva: Hanna Partanen

Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 20/2020. Tilaa lehti täältä.

Henkilöt/Urheilu/Vapaa-aika

Korona vei jäät urheilujoukkueiden alta – “Tekisi jo mieli kokoontua pukukoppiin yhdessä jätkien kanssa heittämään juttua”

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 6.5.2020

MM-tasolla jääpalloa pelaava Ville Hämäläinen toivoo, ettei luistelutaito lähde ruostumaan koronan aikana. Jäähallien kiinnimeno ja 10 hengen kokoontumisrajoitukset ovat rajoittaneet myös urheilujoukkueiden treenitapaamisia.

Lohilahdelta kotoisin oleva Ville Hämäläinen pelaa ammattitason jääpalloa Mikkelin Kamppareissa, mutta tällä hetkellä joukkuepelaaja tekee kaikki treeninsä parin kanssa tai yksikseen.

– Valmentajalta tulee harjoitusohjelmat, jotka sitten tehdään parin kanssa tai ihan pienissä ryhmissä. Jäälle ei tietenkään pääse ollenkaan, kun jäähallit ovat kiinni, Hämäläinen harmittelee.

Normaalisti joukkue harjoittelee jäällä lähes läpi vuoden.

– Vain keskikesällä harjoituksissa on ihan lyhyt tauko. Muutoin jäätreenejä on jonkin verran myös läpi kesän.

Jääpallossa miestä viehättää sen yhteisöllisyys.

– Tykkään siitä, että se on joukkuelaji ja että siinä saa treenata hyvien kavereiden kanssa. Nopea laji, jossa saa olla luistimilla ja juosta pallon perässä.

Kun treenaa tiiviisti yhdessä ja antaa kaikkensa peleissä, on joukkuehenki sen mukainen.

– Kaikista huolista ja murheista voi sitten puhua omien pelikavereiden kanssa. Se on kyllä hienoa tässä joukkueurheilussa.

Koronakriisin aikana onkin ehtinyt tulla ikävä yhteisiä hetkiä.

–Tekisi jo mieli kokoontua pukukoppiin yhdessä jätkien kanssa heittämään juttua ja lähteä sieltä treenaamaan, mutta eiköhän sekin aika sieltä kohta taas tule.

Teksti: Hanna Partanen

Kuva: Ville Hämäläisen kotialbumi

Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 19/2020. Tilaa lehti täältä.

Urheilu/Uutiset

Sulkavan Suursoudut siirtyy kesään 2021

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 29.4.2020

Suomen hallitus päätti viikko sitten, ettei yli 500 hengen yleisötilaisuuksia saa järjestää ennen elokuuta koronakriisin vuoksi. Linjauksen myötä 53. Sulkavan Suursoudut siirtyy vuodella. Siirrosta päätti Sulkava-seuran hallitus sunnuntaina.

– Seurasimme koronatilanteen kehittymistä ja teimme päätöksen soutujen siirrosta suosiolla ensi vuodelle, kertoo Sulkava-seura ry:n puheenjohtaja Matti Makkonen.

Makkonen kertoo, että seura pohti erilaisia vaihtoehtoja.

– Oli esityksiä siirtää tapahtumaa elokuulle tai syksymmälle.

Sulkava-seuran hallitus katsoi kuitenkin, että soutujen järjestäminen syyskesällä on liian suuri riski. Vielä ei tiedetä, voiko tapahtumia silloinkaan järjestää.

– Elokuuhun liittyy vielä paljon epävarmuustekijöitä, joten päätimme siirtää Suursoudut suosiolla ensi vuodelle. Päätös oli yksimielinen.

Soutuihin ehti ilmoittautua noin tuhat osallistujaa ennen koronakriisin puhkeamista Suomessa. Sen jälkeen ilmoittautumiset tyssäsivät. Hallituksen otettua koronarajoitukset käyttöön maaliskuun puolivälin jälkeen soututapahtumaan on tippunut enää muutamia yksittäisiä ilmoittautumisia.

Soutujen siirtyminen on järjestäjälle iso taloudellinen kolaus.

– Puhutaan vähintään kymppitonneista, mutta ehkä silti pääsemme vähemmille tappioille, kun siirsimme soudut suoraan ensi vuodelle eikä yritetty elokuulle, Makkonen sanoo.

Teksti: Tea Ikonen

Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 18/2020. Tilaa lehti täältä!

Kulttuuri/Urheilu/Uutiset/Vapaa-aika

Sulkavan tapahtumakesä vielä auki – “Emme missään nimessä halua ottaa turhia riskejä tapahtumienkaan osalta”

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 29.4.2020

Hallituksen yli 500 ihmisen kesätapahtumia koskeva linjaus jätti pienempien tapahtumien järjestäjät ymmälle. Toimijat odottelevat edelleen tietoja siitä, poistuuko yli kymmenen henkilön kokoontumisrajoitus 13.5. ja saavatko ravintolat olla auki 31.5. jälkeen.

Sulkavan kunnan kehittämispäällikkö Susanna Issakainen pitää tilannetta hyvin epävarmana.

– Jos mietitään kunnan tapahtumia, niin meidänhän tulisi julkisena toimijana toimia erittäin vastuullisesti, mieluummin pikkuisen tiukemmin kuin löysemmin. Meillä on tosi paljon ikänsä puolesta riskiryhmiin kuuluvia asukkaita, joten emme missään nimessä halua ottaa turhia riskejä tapahtumienkaan osalta.

Issakainen painottaa, että kunta seuraa valtakunnallisia linjauksia. Hän pitää todennäköisenä, ettei fyysisiä tapahtumia tule olemaan paljonkaan. Aiheesta on tarkoitus keskustella peruspalvelulautakunnan kanssa toukokuun alkupuolella.

– Valmisteilla on useita kesäajan tapahtumia, joista on vielä päättämättä, järjestetäänkö ne myöhemmin vai tehdäänkö virtuaalitoteutuksia.

Sulkavan matkailu ry:n puheenjohtaja Sanna Eerikäinen kertoo, että Sulkavan perinnepäivä päätettiin perua tältä vuodelta.

– Yhteisöllinen suunnitteluprosessi on ollut iso osa perinnepäivän järjestämistä. Meillä on ollut paljon innokkaita talkoolaisia, ja mukana on ollut jopa vapaa-ajan asukkaita. Nyt totesimme, että kun suunnittelupalaverejakaan ei pysty järjestämään kuin etänä, tapahtumaa ei kannata järjestää.

Teksti: Hanna Partanen

Kuva: Sulkava Lehden arkistokuva vuoden 2019 perinnepäivästä

Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 18/2020. Tilaa lehti täältä.

Urheilu/Uutiset/Vapaa-aika

Manne tuli laumaan

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 1.4.2020

Vesa, Valto, Vetta, Sissi, Rafi ja Manne muodostavat lauman, jonka johtaja on Vesa. Lauman uusin tulokas on Manne.

Manne on söpö ja pehmeä vauvakoira, rodultaan itäsiperianlaika, kuten myös 5-vuotias Valto. Vesa on 14-vuotias maatiaiskissa, Vetta beagle, Sissi mäyräkoira ja Rafi sileäkarvainen noutaja.

Lauma asustaa Kaartilanniemellä Partalansaarella Sini Pajari ja Tapio Hintsasen perheessä.

— Meillä koirat ovat lemmikkejä, mutta myös tarkoitettu hyötykäyttöön eli metsästämiseen. Valitsimme uusimman koiran roduksi itäsiperianlaikan, koska meillä on entuudestaan samaa rotua oleva Valto, johon olemme olleet tosi tyytyväisiä sekä metsästyskäytön että luonteen takia, kertovat Sini ja Tapio.

Viisivuotiaan Valton rinnalle metsästävä pariskunta halusi kasvamaan nuoren koiran tulevia karhu-, hirvi- ja villisikajahteja varten.

— Laikat ovat isosta koostaan huolimatta luonteeltaan loistavia lapsiperhekoiria ja tulevat toimeen toisten koirien kanssa. Laika on niin sanottu kaiken riistan koira ja olemme halunneet koiria, jotka ovat monikäyttöisiä läpi metsästyskauden, kertoo Sini.

Lue lisää Sulkava-lehti ke 1.4.2020

Henkilöt/Urheilu/Uutiset

Onko Suursoudut vaarassa?

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 25.3.2020

Sulkavalla soudetaan heinäkuussa yleensä suurin joukoin. Myös tämän Sulkavan suurimman yleisötapahtuman järjestäminen on vaakalaudalla.

53. Sulkavan Suursoudut pitäisi soutaa normaalin aikataulun mukaan heinäkuun toisena viikonloppuna eli 9.-12.7.2020. Luonnollisesti myös tapahtuma on vaarassa jäädä koronaepidemian vuoksi järjestämättä. Lopullisia päätöksiä asiasta ei tosin ole vielä tehty.

— Asiaa on seuran hallituksessa tietysti jo pohdittu jonkin aikaa. Tilannetta seurataan tarkasti ja päätöksiä tehdään sen mukaan, toteaa Sulkava-seura ry:n puheenjohtaja Matti Makkonen.

Tuon koko luokan tapahtuman järjestelyt eivät ihan viikossa ja kahdessa ole hoideltu, vaan tiettyjä asioita on hoidettava hyvissä ajoin.

Päätöksiä tapahtuman järjestämisestä tehdään toukokuussa.

Lue lisää Sulkava-lehti ke 25.3.

Urheilu/Uutiset

Uusi latukone saapui

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 26.2.2020

Uusi latukone tuli Sulkavalle viime viikon keskiviikkona. Kone on hieman vanhaa latukonetta isompi ja tekniikaltaan kehittyneempi, mutta muutoin pitkälle samantyyppinen kuin entinen.

– Kyllähän se hyvä kone tuntuu olevan. Kokeiltiin pihalla, kun siinä oli vähän lunta. Hyvää jälkeä tekee, kehuu liikuntapaikkojen hoitaja Kauko Simonen Järvi-Saimaan Palvelut Oy:stä.

Se, päästäänkö uudella koneella vielä tänä talvena tekemään latuja, riippuu siitä, tuleeko enää tarpeeksi lunta. Simosen mukaan se onnistuu, mikäli lunta sataisi noin 30 senttiä.

– Lunta pitäisi paineltuna olla 15 senttiä, etteivät telat osu hiekkaan. Nyt joutuu taas tekemään laduille uudet pohjat.

Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 9/2020. Tilaa lehti täältä!

Urheilu/Uutiset

Kuntostartti kiinnostaa kuusikymppisiä

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 11.12.2019

Keskiviikkoaamuna liikuntahallin kahvio oli täynnä ALLi-hanketta aloittelevia sulkavalaisia.

ALLi on 60-vuotiaille ja sitä vanhemmille tarkoitettu, opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama kehittämishanke, jolla heitä pyritään innostamaan aktiivisempaan arkeen ja terveellisempään elämäntapaan. Tanhuvaaran Urheiluopiston ja Sulkavan kunnan yhteistyössä toteuttaman hankkeen painopisteinä ovat liikkeen lisääminen ja lihaskunnon kehittäminen, jotta selviytyminen normaalissa arjessa säilyisi ikääntyvillä hyvänä mahdollisimman pitkään. ALLi onkin lyhennelmä sanoista Aktiivisuutta, Liikuntaa ja Lihaskuntoa 60+-vuotiaille.

Keskiviikkoaamun starttipäivä koostui Tanhuvaaran Urheiluopistolla työskentelevän Sami Piisilän pitämästä infotilaisuudesta ja liikuntaneuvoja Mirka Kupiaisen vetämästä jumpasta. Starttipäivästä alkoi noin kahdeksan kuukautta kestävä prosessi, jonka sisällössä painottuvat lihaskuntoharjoittelu, motorinen taito, ravitsemus sekä sosiaalisuus. Prosessi huipentuu loppukesästä seurantajaksoon Tanhuvaaran Urheiluopistolle.

Sulkavan Kuntostartissa osallistujia oli 40. Määrä on Piisilän mukaan todella hyvä.

– Yllätti positiivisesti. Ajattelimme, että jos saisimme 10 osallistujaa, olisi jo sekin todella hyvä.

Lue koko juttu viikon 50 Sulkava-lehdestä. Tilaa lehti täältä!

Urheilu/Uutiset

Uusi latukone tulossa kuntaan

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 4.12.2019

Vuodenvaihteen jälkeen Sulkavan latuja tehdään uudella latukoneella. Koneen kilpailutus on parhaillaan käynnissä. Vanhan koneen käytöstä käydään vielä keskusteluja kunnassa.

Kyllä kone on tulossa. EU:n vaatima kilpailutus on parhaillaan käynnissä. Se vienee aikaa noin nelisen viikkoa, vahvistaa vastaava liikuntapaikkamestari Arto Tilaeus Järvi-Saimaan Palvelut Oy:sta.
Uuden koneen hankintaa on vauhdittanut paitsi vanhan koneen ikä, myös se, että Sulkavan laduille sopivien pienten latukoneiden valmistus on vaakalaudalla.

– Isot koneet eivät sovellu tänne meidän laduille. Ne vaatisivat paljon leveämmän latu-uran maastoon ja niin ollen neuvotteluja maanomistajien kanssa, kertoo Tilaeus.
Latukonekanta uudistuu myös polttoaineen vuoksi. Pelkkää dieseliä käyttävien koneiden valmistus lopetetaan.
Sulkavalle hankinnassa oleva kone on samantyyppinen kuin entinen.

– Vähän isompi se on ja tietysti tekniikaltaan paljon vanhaa kehittyneempi. Muutosta on tapahtunut 18 vuodessa paljon.
Koneen hankintahinta on noin 130 000 euroa. Lopullinen hinta riippuu lisävarusteiden määrästä.

Lue koko juttu viikon 49 Sulkava-lehdestä!

Urheilu/Uutiset

Urheilukentän kunnostamista toivotaan

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 27.11.2019

Sulkavan urheilukenttä soveltuu nykytilassaan parhaiten hiihdon harrastamiseen talvella. Näin toteavat Markku Savola ja Vesa Kankkunen kuntalaisaloitteessaan, joka oli kunnanhallituksen käsittelyssä maanantaina.

Savolan ja Kankkusen mukaan urheilukentän suorituspaikat ovat vanhanaikaiset, tekniset laitteet puuttuvat kokonaan ja muut fasiliteetit ovat käyttökelvottomia tai puuttuvat.

– Jo kentän yleisilme on sellainen, ettei se houkuttele ketään, kommentoi Savola, joka harrastaa aktiivisesti yleisurheilua, erityisesti heittolajeja.

Aloitteessa luetelluista puutteista suurin on Savolan mukaan fasiliteettien puuttuminen.

– Pukuhuone, vessa, toimistotilat, välinevarastot tai ainakin nykyaikaiset sellaiset puuttuvat.

Heittolajeja harrastavan Savolan mukaan hyppy- ja heittopaikat on kentällä korjattu ja ne ovat riittävän hyvässä kunnossa.

– Toki niidenkin käytettävyyttä voisi parantaa. Heittopaikoilla ei ole kunnollisia sadesuojia, ja sateen jälkeen ne ovat pitkään pois käytöstä.

Juoksuradat ovat Savolan mukaan vanhanaikaiset, ja hänen mukaansa kentän keskelle on toivottu sopivampaa materiaalia. Nykyinen kivituhka sopii kyllä muuten hyvin heittolajeihin, mutta välineille se ei tee hyvää.

– Kiekosta raapiutuu alapinta, keihäät tylsistyvät.

Kentällä pelataan kerran viikossa jalkapalloa. Siitä kenttään tulee kuoppia, ja kuivalla kelillä kenttä pöllyää.

”Olisi aiheellista korjata”

Sulkavan liikuntapaikkojen hoitaja Kauko Simonen ei ollut nähnyt aloitetta, mutta allekirjoittaa kentän puutteet täysin.

– Kyllähän se on tuollainen ollut montakymmentä vuotta. Olisi aiheellista korjata, Simonen toteaa.

Myös Simosen mukaan keskikentän pitäisi olla toisenlaista materiaalia.

– Nurmipintaahan siihen on kaavailtu.

Suorituspaikat Simonenkin toteaa ajastaan jälkeen jääneiksi. Yksi ongelma on sadevesien poistuminen.

– Radan reunoilla pitäisi olla kou-rut, joihin vesi menisi. Kentällä ei myöskään ole salaojitusta.

Kentälle on kaavailtu jo jonkinlaisia toimenpiteitä. Simosen mukaan kentällä on jo tehty pohjakatselmuksia. Paikalla on tehty maaperätutkimuksia, joista luonnokset ovat jo tulleet.

Kentälle on tarkoitus jättää neljä juoksurataa ja vain etusuoralla niitä olisi kuusi.

– Vähän niin kuin Tanhuvaarassa on.

Simosen mukaan kentällä on jossain vaiheessa kunnostettu joitain suorituspaikkoja.

– Keihäänheitto- ja hyppypaikat on pinnoitettu joustavammalla materiaalilla. Muutenhan kenttää ei juuri ole kunnostettu.

Aloite lähetettiin Järvi-Saimaan Palveluille

Sulkavan urheilukentällä järjestetään kesäisin urheilukerhoja sekä lasten yleisurheilukisoja, ja kerran viikossa pelataan jalkapalloa.

Markku Savola on itsekin kentän aktiivikäyttäjä. Kesäisin hän käy kentällä muutaman kerran viikossa.

– Ei siellä kovin paljon muita yleisurheilijoita ole valitettavasti näkynyt.

– Jos olosuhteita saisi parannettua, voisi kentällä saada toimintaakin viritettyä, Savola uskoo.

Kunnanhallitus päätti, että aloitteessa esille tuodut toimenpiteet huomioidaan mahdollisuuksien mukaan osana liikuntapaikkojen kehittämistä. Aloite lähetettiin tiedoksi liikuntapaikoista vastaavalle Järvi-Saimaan Palvelut Oy:lle.

Lataa tästä viikon 48 Sulkava-lehti pdf-muodossa!

Tilaa lehti täältä!

Kategoria: Urheilu