Urheilu – Sivu 2 – Sulkava-lehti

Kalevan Kierros motivoi Ilmo Liukkoa kuntoilemaan

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 29.11.2018

Ilmo Liukko sai vuonna 1975 Jämijärvellä kuntoiluherätyksen. Vuosien varrella miehelle on kertynyt 39 hyväksyttyä Kalevan Kierrosta. Yksi hupaisa muisto Ilmo Liukon Kalevan Kierroksista liittyy vuonna 2010 Oulussa järjestettyyn Kierroksen maraton-osakilpailuun.
– Lähdin jalkavammaisena niin sanotussa hitaiden lähdössä noin kolme tuntia ennen päälähtöä. Reitti oli huonosti merkitty ja menin viisi kertaa harhaan. Tulin silti 60-vuotiaiden sarjassa ja koko juoksussa ensimmäisenä maaliin, ja maaliin tullessani kuuluttaja kuulutti minulle ajan 1.48, maailmanennätysajan.
Maailmanennätyksestään Liukko sai nauttia kymmenkunta sekuntia ennen kuin kuuluttaja huomasi virheensä ja kuulutti todellisen ajan.
Tätä nykyä Liukko osallistuu Kalevan Kierrokselle 75-vuotiaiden miesten sarjassa. Osallistumiskertoja hänelle on vuosien varrella kerääntynyt enemmän kuin kaikille muille sulkavalaisille Kierroksen kiertäjille yhteensä. Voisi kuvitella, että mies on intohimoinen liikkuja.
– En ole, Liukko kieltää.
Tai kyllä hän lapsena ja nuorena harrasti jääkiekkoa Raumalla 15 vuotta, mutta armeijan jälkeen liikuntaharrastukselle tuli monen vuoden tauko.
– Kun lähdin sotaväestä, ajattelin, että suksiin ja polkupyörään en koske enää ikinä.
Muutos tuli Liukon ollessa kunnanjohtajana Jämijärvellä. Tuolloin, vuonna 1975 lääkäri U nto Taitto houkutteli häntä lähtemään saunalenkille.
– Vanhasta muistista lähdin juoksemaan. Yhden puhelintolppien välin jaksoin juosta, sitten piti pysähtyä hengähtämään.
Homma ei kuitenkaan jäänyt siihen. Sinä syksynä Ilmo Liukko jaksoi juosta jo viisi kilometriä yhteen menoon. Seuraavana vuonna Liukko aiemmasta päätöksestään huolimatta hankki sukset.

Lue lisää 29.11.2018 ilmestyneestä Sulkava-lehdestä

Urheilu

Lentopallokerho alkoi Sulkavalla

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 29.11.2018

Lentopallolähettiläs, itsekin lentopalloa East Volleyssa pelaava, Jaakko Hakulinen, on vienyt lentopallon ilosanomaa ihmisten tietoisuuteen jo puolen vuoden ajan. Viime viikon keskiviikkona hän rantautui Sulkavalle pitämään lentopallokerhoa. Mukana oli parisenkymmentä lasta.
Joukko innokkaita lapsia odotti jo hyvissä ajoin liikuntahallin ulkopuolella kerhon alkua.
– Tultiin, koska tykätään liikkua, kertoivat pojat yhteen ääneen.
– Missään muualla kunnissa ei ole ollut näin paljoa lapsia ensimmäisellä kerralla mukana, totesi Hakulinen iloisesti.

Ei pelkästään lentopallon pelaamista
Hakulinen oli käynyt jo pari viikkoa aikaisemmin esittelemässä lajia ja kertomassa lentopallokerhosta koululla. Silloin saatiin jo hieman tuntumaa lajiin.
– Muistat varmaan ne kiven kovat ja aivan liian täyteen pumpatut lentopallot koulun liikuntatunneilla. Nykyiset lentopallot ovat paljon pehmeämpiä. Ja sen vuoksi lajia on mukavampi pelata.
Lentopallokerho alkoi iloisissa ja energisissä tunnelmissa.
– Täällä tehdään muutakin kun pelataan lentopalloa. Opetellaan motorisia juttuja, koordinaatiota, pallon hallintaa ja ylipäätänsä liikkumista. Kuitenkin niin, että pääpaino on lentopallossa.
Ja niin se totta vie olikin. Palloa kuljetettiin etuperin, takaperin ja sivuttain. Palloa pomputettiin välillä yhdellä kädellä, välillä harjoiteltiin sormilyöntejä ja kohta sitä jo lyötiin verkon yli kaverille. Toki ensimmäisellä kerralla päästiin hieman pelaamaankin. Tosin ei kuusi vastaan kuusi vaan yksi vastaan yksi.
– Tärkeää on, että jokainen saa koskea palloon ja saa tuntumaa lajiin, eikä niin, että osa seisoo toimettomana kentällä.

Mikä ihmeen lentopallolähettiläs?
Savonlinnan East Volley juniorit ry on käynnistänyt vuoden 2018 helmikuun alusta lukien Lentopallolähettiläs-hankkeen, jonka tavoitteena on lentopallon harrastusmahdollisuuksien kehittä-minen ja tukeminen maakunnan itäisissä osissa sekä vireyden tuominen alueen liikuntatoimintaan ja sitä kautta alueeseen yleensäkin. Lentopallolähettiläänä toimii helmikuun alusta lukien East Volleyn edustusjoukkueestakin tuttu mies, pelaajavalmentaja Jaakko Hakulinen.

Lue lisää lentopallolähettiläs-hankkeesta 29.11.2018 ilmestyneestä Sulkava-lehdestä

Urheilu/Uutiset

Miia Varonen on ravivalmentaja ja hevoshieroja: ”Hevonenkin tarvitsee huoltoa”

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 25.10.2018

Elämä voi joskus muuttua äkkiäkin. Miia Varonen on alkuperäiseltä ammatiltaan kampaaja, mutta pieni onnettomuus ja sormen loukkaaminen estää sen työn tekemisen. Vuoden sairasloman aikana Miia mietti muita vaihtoehtoja ja löysi elämälleen uuden suunnan.

Miia on harrastanut hevosten parissa lapsuudesta saakka. Aikaisemmin Miia harrasti enemmän ratsupuolella, mutta pikku hiljaa ravimaailma on vetänyt puoleensa enemmän.

– Onnettomuus avasi oven ravivalmentajaksi, kertoi Miia.

Miia etsi eri vaihtoehtoja, joissa voi opiskella ravivalmentajaksi sekä hevoshierojaksi, ja Lahdesta löytyi juuri sellainen.

– Kävin koulutuskeskus Salpauksessa Hevostenvalmentajan ammattitutkinnon; hevoshieronnan sekä ravivalmentamisen osaamisaloilta.

Koulutukseen kuului sekä etä- että lähiopetusjaksoja. Lähiopetus tapahtui Lahdessa.

– Parasta oli, kun sai itse tehdä asioita. Lahdessa oli paljon käytännönläheistä opetusta, joka sopi minulle. Opiskeluaikana vierailimme Lahden alueen ravivalmentajien luona ja heiltä sai paljon käytännön tietoa ja kokemusta. Meillä oli todella motivoitunut luokka, kehui Miia entistä opinahjoaan.

Miia kertoo, että koulutuksessa käytiin todella laajasti läpi kaikki asiat. Koulutukseen kuului muun muassa kengitystä, valmennusfysiologiaa ja ruokintalaskentaa. Näiden lisäksi tuli valmentaa kahta erilaista ja eri-ikäistä omaa hevosta.

– Koulutuksen aikana tehtiin myös liiketoimintasuunnitelma. Olin tehnyt sellaisen jo yrittäjää ollessa, joten se oli helppoa, kertoi Miia.

Kesällä Miia laittoi Facebookiin ilmoituksen, että etsii shetlanninponilleen Petulle hoitajaa ja liikuttajaa. Kaisa Hämäläinen tuli äitinsä kanssa katsomaan Petua.

– Innostuin lajista heti. Luulin ensin, että ratsastaminen on minun juttuni, mutta kun kokeilin raviohjastamista, huomasin, että se on enemmän minun juttuni, kertoi kahdeksatta luokkaa käyvä Kaisa.

Koskenkukan Pedro eli Petu on kuusivuotias ruuna. Kaisa käy neljä kertaa viikossa treenaamassa Petun kanssa.

– Se on hyvä määrä, jos haluaa kilpailla, totesi Kaisa.

Lue koko juttu torstaina 25.10.2018 ilmestyneestä Sulkava-lehdestä!

Urheilu/Uutiset

Frisbeegolfkausi päättyi Sulkava Openiin

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 25.10.2018

Frisbeegolf tarjoaa mukavassa paketissa liikuntaa ja sosiaalista kanssakäymistä ja mikä parasta: pelivälinettä saa heittää pitkälle ja kovaa.

Viime lauantaina Sulkavan frisbeegolfradalla vietettiin kauden päättäjäisiä Sulkava Open 2018 -frisbeegolfkisan merkeissä. Kisaa varten vuonna 2014 valmistunutta rataa muutettiin ja siistittiin kesän aikana sellaiseen kuntoon, että se tarjoaa edistyneemmillekin pelaajille enemmän haastetta kuin alkuperäinen.

– Iso työ tehtiin, ehkä 1–3 väylää ovat enää alkuperäisessä kunnossa, totesi Mikael Behm.

– On se nyt ihan eri rata, komppasi Micci Kohvakka.

Radalla on 18 väylää, joten se on täysimittainen frisbeegolfrata. Radan yhden kierroksen ihannetulos on 55 heittoa. Lauantain kisassa rata kierrettiin kaksi kertaa ja miesten sarjan voittaja Sami Karvonen alitti 110 heiton ihannetuloksen 13 heitolla. Naisten puolella voiton vei Satu Anttila 131 heitolla. Hän siis ylitti ihannetuloksen 21 heitolla.

Kisaamassa oli kaiken kaikkiaan 23 miestä ja viisi naista. Laji on varsin miesvaltainen, mutta Kohvakan ja Behmin mielestä viisi naisosallistujaa Itä-Suomen alueella on aika hyvä saavutus.

– Samaan aikaan oli kauden päättäjäiset myös Mikkelissä ja Savonlinnassa. Se ehkä karsi osallistujia, Kohvakka pohti.

– Olisi ollut tuloskeli. Ei tuullut, Behm sanoi.

Miehet kuuluvat Nätkin Annukat -frisbeegolfseuraan, joka huolehti frisbeegolfkisan järjestämisestä. Tai oikeastaan kyse ei ole pelkästään seurasta vaan vuonna 2013 aloittaneesta hyväntekeväisyystiimistä, joka järjestäytyi ry:ksi viime talvena.

Savonlinnan kaupunginosaan viittaavasta nimestä huolimatta Nätkin Annukoissa on mukana paljon sulkavalaisia. Nimensä ryhmä sai siitä, että kaikilla sen viidellä perustajajäsenellä on jokin kytkös Nätkiin.

– Tätä nykyä meillä on 30–40 jäsentä, Kohvakka arveli.

Miehet arvelivat, että Sulkavalla on noin parikymmentä aktiivista frisbeegolfin harrastajaa. Nätkin Annukat ovat järjestäneet pitkin kesää melkein joka viikko maanantaisin viikkokisoja Sulkavan radalla. Kisailemaan ovat olleet kaikki tervetulleita.

Frisbeegolfia voi harrastaa melkein ympäri vuoden. Sulkavalla sitä rajoittaa kuitenkin talviaikaan se, että radan kohdalla menevät hiihtoladut.

– Syksyllä voi vielä olla satunnaisesti viikkokisoja, riippuu siitä, onko hyviä ilmoja, Behm sanoi.

Lue koko juttu torstaina 25.10.2018 ilmestyneestä Sulkava-lehdestä!

Urheilu

Sulkavan Syysuistelussa kala oli varovaisella syönnillä

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 11.10.2018

Jari Heikkinen ja Kari Huttunen palasivat Sulkavan Syysuistelun voittajiksi liki 49 kilon saaliillaan. Kisa keräsi tänä vuonna 22 venekuntaa ja Saimaasta nousi saalista kaiken kaikkiaan 335 kiloa.

– Varovaisella syönnillä oli kala tänään, totesi Joni Kankkunen lauantai-iltana, kun Sulkavan Vapa-Veikkojen järjestämä syysuistelu ja kalojen punnitus oli juuri saatu päätökseen.
Joni Kankkkusen, Juha Kankkusen ja Jarkko Lohjalan venekunta oli napannut Saimaasta 13 haukea. Kiloja saaliille kertyi vajaa 36,5, ja sillä tuloksella miehet nappasivat syysuistelun toisen sijan.
Voiton veivät mikkeliläiset Jari Heikkinen ja Kari Huttunen. Heidän saaliinsa oli 48,5 kiloa. Voitto oli välivuoden jälkeen kaksikon neljäs Sulkavan Syysuistelussa. Se ei silti tullut helpolla. Joni Kankkusen tapaan myös Heikkinen totesi kalan olleen nihkeällä syönnillä.
– Kalat tahtoivat olla yhdestä koukusta kiinni. Paljon oli tärppejä, mutta kiinni jäi vain osa, mies sanoi.
Heikkinen ja Huttunen kertoivat kalastelevansa vapaa-aikana ja kiertelevänsä myös kisoja.
– Tämä oli meidän kuudes kisamme tänä vuonna, sanoi Huttunen.
Heikkinen totesi kesän olleen sen verran kiireinen, ettei siihen ollut mahtunut “hupikalastusta” vaan pelkkiä kilpailuja. Muutoin hän käy kalalla keskimäärin kerran viikossa.
– Mutta välillä voi olla parikin viikkoa, että käyn kalalla joka päivä.

Perhokalastuksen MM-kisoihin Australiaan
Uistelun lisäksi mies harrastaa perhokalastusta ja talvella pilkkimistä. Huttunen paljasti, että Heikkinen on lähdössä ensi vuonna perhon maailmanmestaruuskisoihin Australiaan. Sinne pääsee kolmen vuoden aikana kerätyn ranking-taulukon perusteella Suomen viisi parasta. Seuraavat viisi parasta pääsevät lajin euroopanmestaruuskisoihin. Heikkiselle tie MM-kisoihin aukeni hänen sijoituttuaan tänä ja viime vuonna perhokalastuksen SM-kisoissa kolmannelle sijalle.
Myös pilkkimistä mies harrastaa. Senkin tiimoilta hänelle on vuosien varrella kertynyt kymmenkunta SM-kultaa.
– Nykyisin käyn enemmän huvipilkillä. On mukavaa keskittyä isomman ahvenen onkimiseen, Heikkinen sanoi.
Heikkisen ja Huttusen mukaan kalastusvälineillä on ainakin jonkun verran merkitystä saaliin saamisessa.
– En ole tykännyt jossitella välineiden kanssa, kyllä ne avittavat, Heikkinen totesi.
Kaksikon vene ei ole järin iso, mutta se on näppärä ja toimiva.
– Ja käytämme Silver Trout -viehettä, Heikkinen paljasti.

Lue lisää ja katso tulokset 11.10.2018 ilmestyneestä Sulkava-lehdestä

Urheilu

Suunnistus on suurien tunteiden laji

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 6.9.2018

Suomessa on noin 60 000 suunnistuksen harrastajaa, joista lapsia noin 15 000 ja aktiivisesti kilpailevia 13 000. Suomen suunnistusliittoon kuuluu 340 suunnistusseuraa.

Hirvikärpänen kiipeää niskassa, hiki haittaa näköä ja risut raapivat käsivarsia, mutta suunnistaja ei niistä välitä. Hän rynnistää eteenpäin pusikoissa rastinhimoisena. Rastin äkätessä rinnassa läikähtää suuri ilon kupla. Jos rastia ei löydykään suunnistajan valtaa epätoivo ja kalvava epäilys omasta sijainnistaan. Ensi lääkkeenä on kompassista ja kartalta pohjoisen sijainnin tarkistus. Yht’äkkiä kartalta saattaa huomata vaikkapa suuren kiven, paikallistaa sen maastostakin ja tietää jälleen, missä on. Samalla ilo ja onni valtaavat uudelleen mieleen. Suunnistus on suurien tunteiden laji.

Härkävuoren viime viikkoiseen suunnistukseen osallistui kolmisenkymmentä suunnistajaa. Erityisen ilahtuneita suunnistusväki oli uunituoreista maastokartoista, jotka konkarisuunnistaja Jarmo Munck oli päivittänyt tapahtumaa varten ja myöhemminkin tarpeen tullen käytettäviksi.

– Tässä kartassa näkyy tänä kesänä vasta tehdyt, tuoreet hakkuuaukeatkin, totesi Pirkko Vehomäki.

Vehomäen kilpasuunnistusuraan kuuluu muun muassa 29 Jukolan viestikertaa. Lajin hän aloitti jo kymmenvuotiaana.

– Suunnistus on tänä aikana muuttunut. Muun muassa kartat ovat tarkempia ja mittakaavat selkeämpiä. Laji on muuttunut koko ajan mielenkiintoisemmaksi.

– Suunnistus on harrastus, joka auttaa monessa asiassa. Esimerkiksi marjastamisen, sienestämisen tai metsäretkeilyn kynnys saattaa laskea, jos osaa suunnistaa.

Lue koko juttu torstaina 6.9.2018 ilmestyneestä Sulkava-lehdestä!

Urheilu

Sairasen rakentamilla kilpa-autoilla on ollut vientiä

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 30.8.2018

Sulkavalainen kilpa-autoilija Jani Sairanen ajaa kilpaa isänsä Ari Sairasen rakentamilla autoilla. Viime aikoina auto on vaihtunut tiuhaan, koska sääntöihin kuuluu auton myyntivelvoite.

Sulkavalainen kilpa-autoilija Jani Sairanen, 25, kuuluu AS-Racing Teamiin. Joukkueessa on kymmenen kuskia, joilla jokaisella on allaan oma kilpa-auto. Tiimiin kuuluu kaksi muutakin sulkavalaista kuljettajaa: Teuvo Immonen ja Markku Kärkkäinen. Kaikki kolme ovat myös Sulkavan Moottorikerhon jäseniä.

Syyskuun toisena viikonloppuna AS-Racing Team osallistuu Joensuussa pidettävään Jokamiehenluokan SM-liigaan. Kisa on siinä mielessä erikoislaatuinen, että siinä kisataan joukkueena, eikä yksilöinä kuten yleensä. Lauantaipäivän kilpailuihin on ilmoittautunut 26 joukkuetta. Sunnuntaina ajetaan finaali.

– Sijoitukset lasketaan joukkueen saamien pisteiden perusteella, Sairanen kertoo.

Ari Sairanen aloittaa auton rakentamisen purkamalla siitä ensin pois kaiken mahdollisen ylimääräisen siten, että auto on paljaalla metallipinnalla pohjaa myöten. Sen jälkeen autoon lisätään vain ne osat, jotka ovat ajamisen kannalta tarpeellisia. Osa osista tuunataan. Esimerkiksi tuulilasinpesunesteelle hän rakentaa erillisen letkun, josta pesunestettä tulee riittävästi, vaikka rapa roiskuisi kunnolla.

Jokamiehenluokan sääntöihin kuuluu autojen myyntivelvoite. Kisan jälkeen kuka vain autosta kiinnostunut voi jättää siitä ostotarjouksen, jolloin auto on pakko myydä. Hinta on kiinteä, 1400 euroa per auto. Mikäli ostotarjouksia on monta, arpa päättää, kuka auton saa.

– Viime aikoina joka kisassa on mennyt auto kaupaksi, paljastaa Jani Sairanen.

Pojan kannalta tämä tarkoittaa sitä, että hän ei aina ehdi testaamaan uutta autoa ennen kilpailua. Harrastukseen menee aikaa ja rahaa.

– Sponsoreille erikoiskiitos mukana olemisesta!

Lue koko juttu viikon 35 Sulkava-lehdestä!

Kulttuuri/Urheilu

Elotanssit Kaipolan paviljongissa vetivät väkeä kesäkauden päättäjäisiin

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 30.8.2018

Kaipolan paviljongissa on tanssittu 1930-luvulta saakka. Paviljongin tanssitapahtumiin saapuu väkeä sekä läheltä että kaukaa.

Kaipolan paviljongin tanssilattialla saatiin kesäkausi hienosti päätökseen Karelia Beat -orkesterin soiton tahtiin. Elotanssit vetivät paikalle yli 120 tanssiliikunnan iloa halajavaa henkilöä. Oman kylän väen lisäksi tansseihin oli saapunut väkeä myös kauempaan kuten Savonlinnasta ja Jyväskylästä.

– Akustiikka pelaa täällä Kaipolan paviljongissa hyvin. Perinteiset hirsirakennukset ovat parhaita äänentoiston kannalta, kertoi yhtyeen laulaja-hanuristi Jari Hulkkonen.

Tauon jälkeen Hopeinen kuu -tangon ensi tahdit vetivät lavan täyteen innokkaita tanssipareja. Väkeä oli juuri sopivasti tanssitilaan nähden. Kahvion seinällä paviljongin historiaa esittelevässä infossa kerrotaan lavalla olleen 1970-luvulla yli 1000 kävijää samana iltana. Tuolloin esiintyjänä oli Tapani Kansa. Infossa on monenlaista muutakin mielenkiintoista tietoa paviljongin menneisyydestä. Lava otettiin käyttöön 1939, mutta sotavuosien aikana paviljongissa ei tanssittu. Tanssilava sai alkuaikoina myös kritiikkiä, sillä jotkut pitivät sitä paheellisena synninpesänä.

Jiven, fuskun, buggin ja twistin soidessa keskilattiaa mahtui hyvin koristelemaan erilaisilla kuvioilla, ja reunoille jää tilaa niille, jotka halusivat edetä perinteisimmillä askelilla. Reippaan menon lomassa soitettu hidas valssi viritti rauhallisempaan tunnelmaan. Jenkkaa mentiin sekä hyppy- että kävelyjenkkana.

Paikalla ollut nuorisokin kiinnostui tanssikuvioiden seuraamisesta: kännykät sujahtivat illan edetessä taskuihin.

Katso koko juttu viikon 35 Sulkava-lehdestä!

Urheilu/Uutiset

Karjaisulla kuula lentää pidemmälle

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 9.8.2018

Kuulan 10-ottelukilpailut järjestettiin toista kertaa Sulkavan urheilukentällä viime sunnuntaina.

Kuulan 10-ottelu on erikoislaji, jossa kuulaa työnnetään ja heitetään kymmenessä erilaisessa kilpailuasennossa. Kilpailu alkoi tutulla kuulantyönnöllä, jota tehtiin ensin oikealla kädellä ja sen jälkeen vasemmalla. Kisan edetessä kuulaa heitettiin muun muassa kaksin käsin kiertoliikkeellä vartalon kummaltakin sivulta, olkapäiden yli taaksepäin, jalkojen välistä taaksepäin ja jalkojen välistä eteenpäin.

Kilpailun vastuujärjestäjänä toiminut Markku Savola Sulkavan Urheilusta kävi läpi sallitut heittotekniikat ennen kilpailun alkua. Osa heittoasennoista hymyilytti kisailijoita. Savolan lisäksi kilpailun toisena vastuujärjestäjänä toimi Juha Kauppinen Savonlinnan Jyrystä.

Osallistujia oli 26. Enemmänkin tulijoita olisi ollut, mutta järjestelyjen vuoksi kilpailijamäärä jouduttiin pitämään rajallisena. Miehet, 30 – 75 vuotta, kilpailivat neljän kilon kuulalla. Naiset ja yli 80 vuotiaat miehet kilpailivat kolmen kilon kuulalla.

– Näillä näkymin ensi vuonna järjestetään kolmannet kuulan 10-ottelut Sulkavalla. Osallistujat pitivät kilpailusta, totesi Kauppinen.

Kuuluisa urheilija Timo Rajamäki Ikaalisista oli mukana kuulan 10-ottelussa ensimmäistä kertaa.

– Tosissaan olen mukana tässä kisassa, tavoite on pärjätä, kun kaukaa tulenkin, sanoi Rajamäki suu hymyssä ja paljasti, että kilpailuun liittyi myös aimo annos leikkimielisyyttä.

Haastattelun lomassa mies kävi antamassa kuulalle kyytiä karjahdusten voimalla.

– Karjaisu auttaa, hän totesi.

Rajamäki on oikeakätinen. Vasemmalla kädellä kuulaa työntäessään hän huomasi, että rautapallo lentää noin kolme metriä lyhyemmän matkan kuin oikealla kädellä heitettäessä.

– Tämä laji vaatii notkeutta ja lihasvoimaa sekä kehon molempien puolien käyttämistä. Monipuolinen harjoittelu sopii tähän lajiin valmistauduttaessa, hän pohti.

Urheilu

Beach-tapahtumassa oli rantakeli

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 2.8.2018

Tmi Fysioterapeutti Johanna Oinosen järjestämään aurinkoiseen rantapäivään sisältyi muun muassa kevyttä jumppaa, SUP-lautailua ja vesijuoksua.

Johanna Oinonen ja Irene Lindström aloittelivat Beach-tapahtumaa Alinanniemessä kevyellä alkujumpalla tiistai-iltapäivänä. Vaikka aurinko kuumotti pilvettömältä taivaalta, leppeä tuulenvire viilensi onneksi hieman tunnelmaa.

– Oli tarkoitus järjestää tapahtuma, jossa ihmiset pääsevät kokeilemaan erilaisia asioita ja pitämään hauskaa, Johanna Oinonen kertoi.

Tarjolla oli mahdollisuus pelata mölkkyä ja treenata kahvakuulien kanssa. Rannassa halukkaat saivat SUP-lautojen lisäksi kokeilla vesijuoksua, sitä varten Oinonen ja Lindström olivat järjestäneet paikalle muutamia juoksuvöitä.

– Jos on innostusta, voimme ottaa rantalentopallopelin, Irene Lindström sanoi.

Ainakin alkuun SUP-lautailu tuntui kiinnostavan suurinta osaa. Niinpä porukka suuntasi rantaan Oinosen johdolla.

– Aloitellaan helpoilla asennoilla ja sitten voi siirtyä vaikeampiin, Oinonen sanoi.

Helpompi asento tarkoitti kyykkyasentoa, mutta SUP-laudalla saattoi meloa myös toispolviseisonnassa tai kokonaan seisten.

Lue koko juttu torstaina 2.8.2018 ilmestyneestä Sulkava-lehdestä!

Kategoria: Urheilu