Parkkisen rakentama vene kovissa keleissä Itämerellä

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 21.8.2019

– Hieno reissu ja oli hieno huomata, miten auttavaisia ruotsalaiset olivat, todella superystävällisiä, totesi palomies Jari Saario. Hän souti Kööpenhaminasta Helsinkiin. Matka kulki Ruotsin rannikkoa pitkin ja Ahvenenmaan saariston halki Suomen rannikolle. Alkuperäisen reittisuunnitelman mukaan soutureitti olisi kulkenut Gotlannin rannikolta Suomen rannikolle, mutta kesän säät tekivät hänelle tepposet.

Perille Helsingin Katajanokalle hän saapui viime keskiviikkona yhdeksän viikon urakan jälkeen. Aikaa yksinsoutuun meni neljä viikkoa ennakko-odotuksia enemmän. Myös soutukilometrejä karttui rutkasti aiottua enemmän.

Syynä matkareitin muutokseen oli Itämerellä koko matkan ajan puhaltanut vastainen ristiaallokko sekä ukkosmyrskyt.

– Pahimmillaan tuuli oli yli 20 metriä sekunnissa, siinä kelissä ei millään veneellä pysty soutamaan suoraan vastatuuleen, Saario totesi.

Keskivauhti 1250 kilometrin matkalle oli noin kolme ja puoli kilometriä tunnissa.

– Aika paljon tuli 15 tunnin päiviä. Ahvenanmaalle tullessaan hän souti peräti 29,5 tuntia yhteen menoon. Ruokatankkauksen hän hoiti soudun lomassa.

– Paino laski reissun aikana 12 kiloa, sitä nyt kirin takaisin.

Mies kertoi soudun olleen keholle rankka.

– Fyysisesti kävi selän päälle. Selkäranka ja lihakset olivat kovilla. Sen sijaan vuorotyöläisenä olen tottunut univajeeseen, joten siitä en kärsinyt. En myöskään nähnyt soutu-unia, hän naurahti.

Hän on töissä Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksella. Hän kiittelee työkavereitaan venymisestä ja vuorojen paikkailusta. Syksyn aikana Saario makseleekin kalavelkojaan takaisin tekemällä hänelle lahjoitetut työaikatunnit takaisin.

Saario souti Pauli Parkkisen rakentamalla veneellä

Saario käytti soudussa sulkavalaisen Pauli Parkkisen rakentamaa mahonkivanerivenettä, joka oli varta vasten teetetty reissua varten. Veneellä on pituutta 7,5 metriä ja leveyttä 1,5 metriä. Painoa sillä on 450 kiloa. Soudun aikana painoon tuli lisäystä sekä miehestä itsestään että retkivarusteista. Soutuveneessä on myös kajuutta nukkumista varten.

– Hienon näköinen vene se on. Ruotsalaiset kehuivat sitä kovasti.

Teksti: Sofia Flygare

Lue koko juttu viikon 34 Sulkava-lehdestä!

Tilaa lehti tästä!

Urheilu/Uutiset

Rautapallo lensi pitkälle kuulan 10-ottelussa

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 21.8.2019

Kuulan erikoiskisat pidettiin nyt kolmatta kertaa. Hyvänmielen kesäkisaan saapui osallistujia eri puolilta maata.

Kuulan 10-otteluihin osallistui kilpailijoita Turusta, Jyväskylästä, Joensuusta, Kuopiosta ja lähiseuduilta. Osallistujia oli yhteensä 20.

– Samoilla suoritustavoilla mennään kuin viime vuonnakin. Kilpailuhenkisiä ollaan, meillä on mitalit ja palkinnot valmiina, kertoi Markku Savola Sulkavan Urheilijoista.

Kuulan 10-ottelu on erikoislaji, jossa kuulaa työnnetään ja heitetään kymmenessä erilaisessa kilpailuasennossa. Perinteinen kuulantyöntö kuuluu suoritustapoihin, mutta sekä oikealla että vasemmalla kädellä työntäen. Kuulaa heitetään muun muassa kaksin käsin kiertoliikkeellä vartalon kummaltakin sivulta, olkapäiden yli taaksepäin, jalkojen välistä taaksepäin ja jalkojen välistä eteenpäin. Kisa vaatii kilpailijoilta voimaa, tekniikkaa ja notkeutta.

Miehet, 30 – 75 vuotta, kilpailivat neljän kilon kuulalla. Naiset ja yli 80 vuotiaat miehet kilpailivat kolmen kilon kuulalla.

– Tämä on aikuisten laji, kilpailussa on mukana keski-ikäisiä ja senioreita.

Kilpailuihin osallistui myös 7-ottelun maailman mestari Kirsti Siekkinen Jyväskylästä. Hän voitti kultaa Perthissä Australiassa vuonna 2016 yli 50-vuotiaiden sarjassa.

Siekkinen oli innoissaan kilpailun leikkimielisyydestä sekä siitä, että mukana oli sekä miehiä että naisia yhteistyössä.

– Naisia voisi olla mukana enemmänkin. Tosi hauska tunnelma, huumoria on mukana ja hyvää mieltä.

Teksti ja kuva: Sofia Flygare

Lue lisää, tilaa Sulkava-lehti!

Urheilu/Uutiset

Street workout kehittää liikkuvuutta, kimmoisuutta ja kuntoa

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 14.8.2019

Vielä viimeinen kierros, huikkaa Jenni Nenonen.

Neljä naista rutistavat hänen johdollaan viimeisen satsin lankkukävelyä. Kaksikymmentä sekuntia on pitkä aika ärsyttävän liikkeen parissa, mutta viimein sekin tulee täyteen.

Päivän kehonpainoa hyödyntävään street workout -treeniin sisältyy lankkukävelyn lisäksi muun muassa punnerruksia, sivuttaiskyykkyjä ja erilaisia vatsalihasliikkeitä. Kyseessä on tabata, jossa on kaikkiaan kuusi erilaista liikettä, joita jokaista tehdään tässä tapauksessa kuusi kahdenkymmenen minuutin sarjaa. Liikkeiden välillä pidetään puolentoista minuutin tauko ennen seuraavaan siirtymistä.

Soutua ja juoksua tavoitteellisesti harrastava Nenonen innostui kehonpainotreeneistä saatuaan tammikuussa uuden valmentajan, SaPKossa aikanaan pelanneen Anssi Kostiaisen.

– Valmentajani on street workout -ohjaaja, ja aloitin hänen kanssaan treenit, kun lumi lähti pois. Siitä innostuin tästä. Street workout -treenejä voi tehdä ihan missä vain.

orkouteihin Nenonen on ottanut liikkeitä omista kahden tunnin treeneistään, joissa hän käy sunnuntaisin.

– Tässä on vähän hyppyjä, punnerrusta, crossfitiä, tosin pelkällä kehonpainolla, kaikennäköisiä liikkuvuusharjoitteita ja hyppyharjoitteita. Välillä voi olla, että vähän hengästyy ja niin on tarkoituskin.

Teksti ja kuva: Tea Ikonen

Lue koko juttu ke 14.8. ilmestyneestä Sulkava-lehdestä! Tilaa lehti täältä!

Urheilu/Uutiset/Vapaa-aika

Lätkäukot saivat kyytiä heinäkuun helteessä

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 31.7.2019

Sulkamajoilla järjestettiin Oldschool Tablehockey Tournament viime viikonloppuna kolmatta kertaa. Rento pöytäjääkiekkokisa veti osallistujia eri puolilta Suomea sekä Saksasta ja Irlannista.

Oldschool Tablehockey Tournament järjestettiin Sulkamajojen ulkoterassilla viikonloppuna. Varsinaista lauantaina käytävää turnausta varten lämmiteltiin jo perjantai-illan Hupi Cupissa, johon osallistui neljätoista pelaajaa. Lauantaina kilpailijoita oli viisitoista.

– Sulkamajojen turnauksessa on tosi paljon huumoria mukana, vaikka pelataankin tosissaan, kertoi helsinkiläinen Vesa Huotelin, 32.

Hän kertoo, että pöytäjääkiekkoa pelataan kansainvälisesti. Ranking-kisoja pidetään noin kerran kuukaudessa, joista saatujen pisteiden perusteella pelaajat laitetaan paremmuusjärjestykseen. Eniten pisteitä keränneet pääsevät kansainvälisiin kilpailuihin edustamaan maataan.

Teksti Sofia Flygare

Lue koko juttu viikon 31 Sulkava-lehdestä!31

Henkilöt/Urheilu/Uutiset

Soutujen suojelija Kaisa Miettinen: Soutu sopii monenlaisille ihmisille

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 17.7.2019

Tämänvuotinen soutujen suojelija, teollisen optimoinnin professori ja soutujen isän Kauko Miettisen tytär Kaisa Miettinen on tullut soutukansalle tutuksi jo vuosien varrelta. Kaisa on ollut mukana souduissa tavalla tai toisella pikkutytöstä lähtien, ensin vanhempiensa mukana ja myöhemmin erilaisissa talkoohommissa.

– Soudut ovat aina olleet osa elämääni. Olen ollut monenlaisissa talkoohommissa ja nähnyt soutuhommaa eri näkökulmista, Kaisa kertoo.

Vuosien varrella Kaisalle ovat tulleet tutuksi niin retkisoudun huoltovene, kisakanslia, infopiste ja ruuanjakopiste.

Suojelijan roolissa hänet nähtiin tänä vuonna muun muassa pitämässä pientä puhetta ennen perjantai-illan lähtöä sekä mukana palkintojen jaossa perjantai- ja lauantai-iltana.

Kaisa paljastaa levittävänsä soutusanomaa milloin missäkin.

– Pidän konferensseissa esityksiä, joissa käytän taustakuvina myös soutukuvia.

Myös Kaisan työpaikalla Jyväskylän yliopistossa annettiin tänä vuonna opiskelijoille mahdollisuus kokeilla soutamista.

– Tuli paljon ihmisiä, jotka eivät ole lajia koskaan kokeilleet.

Kaisan mukaan ihmisille pitäisi järjestää enemmän mahdollisuuksia kokeilla kirkkoveneellä soutamista.

– Jos ei ole soutua koskaan kokeillut, ei voi olla mielikuvaa siitä. Tiedän monia tosi urheilullisia ihmisiä, jotka luulevat, että soutu on tosi vaikeaa.

Kaisa kuitenkin painottaa, että soutu sopii hyvin monenlaisille ihmisille.

– Vauhtihan siinä tappaa, ei matka. Niitä, joita kilpailu kiinnostaa, on lopulta aika pieni määrä. Jokaiselle silti löytyy oman tasoinen kilpakumppani. Souduissa on saumaa eri tasoisille ja kuntoisille ihmisille, ja retkisoudussa ei edes aikaa oteta.

Lue koko juttu Sulkava-lehdestä. Tilaa lehti omaksesi täältä!

Urheilu/Uutiset

Souduissa liikkuvat veneet, ruoka ja soutajien tavarat

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 17.7.2019

Soutujen aikaan tapahtuu soutustadionin lisäksi muun muassa kilpasarjojen lähtöpaikalla Hakovirralla sekä retkisoudun yöpymispaikassa Varvirannassa ja taukopaikoissa Varmavirralla ja Kartussa. Ihmisten lisäksi näiden paikkojen välillä liikkuvat veneet, ruoka ja tavarat.

Soutuja edeltävänä keskiviikkoaamuna soutustadionilla on vielä hiljaista. Rannassa odottelee jo muutama kirkkovene seuraavan aamun retkisoutulähtöä. Sulkava-Seuran miehet Jari Mikkonen ja Matti Makkonen kaartavat rantaan autoillaan, joiden perässä trailereissa kulkee kaksi kirkkovenettä. Nämä seuran hallilta tuodut veneet ovat ensimmäiset Sulkava-Seuran 30 kirkkoveneestä, joita liikutellaan soutuviikonlopun aikana soutustadionin ja Hakovirran välillä.

Veneiden ensimmäinen koitos on torstaina soutustadionilta lähtevä retkisoutu. Seuraavaksi veneitä tarvitaan perjantai-iltana Hakovirralla, josta ne lähtevät iltasoudun taipaleelle.

– Ja sitten niitä liikutellaan tarpeen mukaan, kertoo Mikkonen.

Veneet kuljetetaan määränpäähänsä joko trailereilla tai vesitse hinaamalla. Sulkava-Seuran trailereilla pystyy kuljettamaan vain yhden veneen kerrallaan. Letkassa hinaamalla menee helposti kymmenenkin venettä kerrallaan.

Torstaiaamuna soutustadionin rannasta starttaa pakettiauto kohti retkisoudun yöpaikkaa Varvirantaa. Auton perässä kulkee kuomullinen peräkärry, jossa on retkisoutajien tavaroita.

– Meillä on tällainen palvelu, ettei soutajien tarvitse ottaa tavaroita veneeseen, vaan kuljetamme ne heidän puolestaan Varvirantaan, kertoo autoa kuljettava Heikki Nuopponen.

Yksi ajokerta torstaina ja toinen lauantaina riittää kuljettamaan retkisoutajien varusteet Varvirantaan.

– Huippuvuosina tavarat kuljetettiin kuorma-auton vaihtolavakontissa. Kun soutajien määrä on vähentynyt, olisi kuorma-auton vaihtolavalla aika pieni määrä tavaraa, Nuopponen naurahtaa.

Torstaina aamupäivällä kahvilla, teevedellä, mehulla, pullilla ja muilla tykötarpeilla lastattu pakettiauto odottelee kyytiläisiä soutustadionin takana. Retkisoutajat ovat puolisen tuntia aiemmin lähteneet matkaan, ja nyt ovat heidän eväänsä lähdössä maanteitse kohti retkisoudun ensimmäistä taukopaikkaa Varmavirralla.

Kun toimittaja ehtii paikalle, hyppää Sami Auvinen rattiin ja hänen isänsä Kalle pelkääjän paikalle yhdessä toimittajan kanssa. Ruokakuljetus suuntaa ensi töiksi Järvi-Saimaan Palveluiden keittiölle Päiväkeskus Ilonaan. Sieltä otetaan kylmiöstä kyytiin 500 kolmioleipäpakkausta.

– Lämmintä ruokaa lukuun ottamatta kaikki tehdään soutustadionilla, mutta kolmioleivät ovat olleet kylmiössä Päiväkeskus Ilonassa. Lämmin ruoka soutustadionille ja Varvirantaan tulee Juvalta Kruunuherkusta, kertovat Auviset.

Teksti ja kuvat: Tea Ikonen

Lue lisää Sulkava-lehdestä! Tilaa lehti täältä!

Urheilu

Sulkavalle tullaan soutamaan ympäri Suomea

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 17.7.2019

Varisniemessä oli perjantai-iltana telttoja ja asuntovaunuja. Paikalla oli osa Tornion Latu ja Polku ry:n kahdesta soutujoukkueesta. Toinen joukkue valmistautui rannassa perjantai-illan lähtöön, toinen kokoili voimiaan lauantain kirkkoveneiden 60 kilometrin SM-matkaa varten.

– Meillä löytyy aika hyvin soutajia, totesi Tero Kasala Tornion Latu ja Polku ry:stä.

Torniosta on Suursoutuihin tullut soutajia noin 30 vuoden ajan. Joukkueen seniori, Tarmo Gullsten, toi soutuinnostuksen Tornioon.

– Osallistuin aikoinaan kaverin kanssa kaksipäiväiseen retkisoutuun. Silloin joku soutukärpänen pääsi meitä puraisemaan, Gullsten totesi.

Leppoisa joukkuelaji innostaa torniolaiset osallistumaan Sulkavan koitokseen kerran toisensa jälkeen.

– Se on tiimihommaa ja kesällä yksi tapa olla liikkeellä.

Evijärveltä Sulkavan Suursoutuihin saapunut sekajoukkue kilpaili perjantain iltalähdössä.

– Joukkueella on kilpailulliset tavoitteet, mutta jos joukkueen saa lähtöviivalle, osa tavoitteista on toteutunut, kertoi Evijärven Urheilijoiden soutu- ja hiihtojaostovastaava Aimo Sironen.

Evijärveltä on vuodesta 2005 alkaen lähtenyt joka vuosi joukkue Sulkavan Suursoutuihin. Sirosen mukaan yhteinen tekeminen motivoi joukkueen lähtemään kisoihin aina uudestaan.

– Soutu on loistava laji. Samaan aikaan voivat harjoitella tavoitteelliset kilpaurheilijat, kuntoilijat ja aloittelijatkin. Eri tasoiset ihmiset voivat olla yhtä aikaa veneessä.

Laukaalaisella Vihtavuoren Pamauksella on pitkä historia osallistumisesta Sulkavan Suursoutuihin. Seuran soutujaoston puheenjohtaja Heli Peltola kertoi seuran osallistuvan kirkkovenejoukkueella soutuihin tänä vuonna 31. kertaa. Peltola itse muistelee osallistuvansa soutuihin tänä vuonna 13. kertaa.

– Tänä vuonna meillä on yksi joukkue, mutta on vuosia, jolloin meillä on ollut kaksi joukkuetta.

ursoudut on kesän kohokohta. Kysyttäessä, miksi Laukaasta tullaan aina uudelleen soutamaan Sulkavalle Peltola arvioi, että soudun yhteisöllisyys on siihen yksi syy. Luonto on toinen.

– Partalansaaren kierroksella on upea luonto, Peltola kehaisee.

– Ja kyllähän se on se kilpailuhenki.

Iitissä aloitettiin kirkkovenesoutu 1990-luvulla. Soudun paikkakunnalle toi sulkavalaissyntyinen Jukka Laitinen. Varsinkin 1990-luvun alussa Iitistä osallistui soutuihin kaksi joukkuetta.

– Nyt on menty sekarilla monta vuotta, kertoi Iitin Soutajien Kirsi Vahvelainen.

Melkein joka kerta vene on saatu täyteen innokkaita soutajia. Ikähaarukka joukkueen keskuudessa on 20–60 vuotta. Tämänvuotisessa joukkueessa ei ensikertalaisia ollut, osallistumiskerroissa laskettuna nuorin oli mukana toista kertaa.

Kysymykseen, mikä saa iittiläiset lähtemään soutuun yhä uudestaan, tuli vastaus: luontainen hulluus!

– Mukavahan tänne on tulla, Vahvelainen totesi.

Myös itsensä ylittäminen motivoi iittiläisiä yhä uudestaan 60 kilometrin soutu-urakkaan. Tänäkin vuonna joukkue lähti tavoittelemaan vähän edellistä vuotta parempaa aikaa.

Teksti: Tea Ikonen

Lue lisää Sulkava-lehdestä! Tilaa lehti omaksesi täältä.

Henkilöt/Urheilu/Uutiset

Rehtorista kasvoi soutukulttuurin suurmies

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 17.7.2019

Sulkavan Suursoudut ja monet muut suomalaiset soututapahtumat ovat tuttuja Reino Eerikäiselle. Mies ja hänen yrityksensä kirkkoveneet ovat tuttu näky myös ulkomailla.

Ensimmäiset kansainväliset soutajat taisivat tulla Virosta kesällä 1989. Tätä oli edeltänyt keväällä virolaisryhmän vierailu Sulkavalle missä tutustuttiin Kauko Miettisen veneentekoon, kertoo Eerikäinen, jonka matkat kirkkoveneitä vetäen ovat kulkeneet myös Latviaan, Liettuaan, Venäjälle, Saksaan ja aina Italiaan asti.

– Vaikka suurin kirkkovenebuumi taitaa juuri nyt olla hieman takanapäin, ulkomailla ollaan kiinnostuneita soutamisesta ja soutujenkin olisi hyvä suunnata vahvasti katsettaan ulkomaille samalla kun kotimaisia soutajia houkutellaan Sulkavalle soutamaan.

Lue lisää Sulkava-lehdestä! Tilaa lehti täältä!

Urheilu

Heikki Karjaluodolle niukka voitto Jari Kuhnosta

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 17.7.2019

Heikki Karjaluoto uusi viime vuotisen yksinsoudun suomenmestaruutensa 60 kilometrin matkalla ajalla 5:18:55. Mestaruus oli Karjaluodon kuudes, mutta helpolla se ei tullut. Karjaluoto souti koko matkan kilpakumppaninsa Jari Kuhnon kanssa lähes yhtä matkaa. Maalissa eroa toiseksi tulleeseen Kuhnoon oli lopulta vain puolisen minuuttia.

– Vähän kolmenkympin jälkeen Jariin tuli pikkuinen ero. Jari melkein sai kiinni loppumatkalla, mutta sitten se ero aina välillä vähän kasvoi. Oli kyllä tarkoitus päästä jossain vaiheessa keulaan, jättää muita vähintään 50 metriä, että pääsee kontrolloimaan, mutta se ei nyt onnistunut, Karjaluoto kertasi kisaa.

Jari Kuhnon mukaan tämänvuotinen soutu oli ihan mukava täpärästä tappiosta huolimatta.

– Alku mentiin sellaista puolireipasta vauhtia myötätuuleen. Lepistöllä oli niin kova vastainen, ettei meinannut soudusta tulla mitään.

– Heikki pääsi karkuun, tuli ero siihen. Se aina välillä isoni ja välillä kapeni, Kuhno totesi.

Ensimmäistä kertaa Suursoutujen historiassa pariskunta voitti omat sarjansa, kun Suvi Karjaluoto souti maaliin naisten sarjan suomenmestarina ajalla 6:38:28. Toiseksi tullut Annu Tuohiluoto kellotti ajan 6:58:31 ja kolmanneksi tullut Anna Tomula 7:35:34.

Mestaruus oli jo useita kertoja soutukisaan osallistuneelle Karjaluodolle ensimmäinen. Se maistui makealta. Myös soutaminen tuntui tänä vuonna hyvältä.

– Ei ollut missään vaiheessa vaikeata, niin kuin edellisvuosina on ollut. Myöskään keli ei ollut niin paha kuin aiempina vuosina. Ainahan Lepistönselällä tuulee hirveästi ja on aallokkoa ja vastatuulta, mutta jotenkin tuntui kivalta soutaa.

Souduissa saatiin myös reittiennätys, kun tänä vuonna 40-vuotiaiden naisten sarjassa soutanut Marika Laaksonen ylitti maalilinjan ajassa 6:08:13. Aika olisi riittänyt hyvin yleisen sarjankin voittoon.

– Osallistun ensi vuonna 50-vuotiaiden sarjaan, joten ajattelin, että pitää kokeilla kerran 40-vuotiaiden sarjassa, Laaksonen totesi.

Soutukelin Laaksonen koki tänäkin vuonna raskaaksi.

– Lepistön alku oli ristiaallokkoa, joka on yksikölle vaikea. Viime vuonna lähdin liian kovaa ja sippasin, joten nyt otin alun rauhallisesti.

Teksti: Tea Ikonen
Kuva: Juhani Kosonen

Lue lisää voittajien tunnelmia Sulkava-lehdestä! Voit tilata lehden myös täältä.

Urheilu/Uutiset/Vapaa-aika

Kaukaisimmat soutuvieraat Tasmaniasta ja Australiasta

julkaissut Sulkavalehden Toimitus aiheena 17.7.2019

Sulkavan Suursouduissa kävi soutajia maapallon toiselta puolelta.

Kirkkoveneessä numero 21 souti Turun Soutupiiri torstaina ja perjantaina. Joukkueen nimen loppuosaan kuuluu täsmennys: tältä puolt’ jokke ja vähä muualtaki.

Joukkue olikin toden totta saanut täydennystä vähän muualtakin asti. Tasmanialainen Juha Pasanen souti joukkueessa yhdessä poikansa Thomas Pasasen, 33, kanssa. He olivat sukulaisvierailulla Heidi Pasasen luona Sulkavalla. Kaikki kolme osallistuivat Sulkavan Suursoutuihin ensimmäistä kertaa.

– Hieno soutu oli, vaikka vähän rankka, totesi Juha Pasanen.

Veneen perämies Risto Piepponen oli souduissa mukana jo 18 kertaa.

– Thomaksen airot kolahtivat vain kolme kertaa, se on ekakertalaiselle hyvä suoritus, myhäili Piepponen. Hän oli muutoinkin tyytyväinen soutusuoritukseen.

– Ilmat suosi, ei voi parempaa soutusäätä toivoa, hän totesi.

Kuin kruunauksena soudun päättymiselle pilvi pirskotti pienen vesiryöpyn soutajien niskaan.

Brisbanen aurinkorannoilta Sulkavalle soutamaan

Australialainen Peter Hayes oli ensimmäistä kertaa vierailulla Suomessa. Suomeen ja Sulkavan Suursoutuihin hän oli tullut ystäviensä houkuttelemana. Mika Järviö ja Hayes tutustuivat vuosia sitten Hayesin kotikaupungissa Brisbanessa, missä myös Järviö asui lähes kaksikymmentä vuotta.

Hayes on soutanut enemmänkin kotiseudullaan Australiassa.

– Olen soutanut kymmenen vuotta venetyypillä, jota käytetään olympialaisissa, Hayes kertoi soutuhistoriastaan.

Sulkavalla hän osallistui perjantaina 60 kilometrin iltasoutuun kirkkoveneellä.

– Soutu oli melko vaikea. Se kävi esimerkiksi käsiin, hän tunnusti.

Soutua hän aikoi kuitenkin jatkaa. Seuraavana oli suunnitelmissa osallistuminen Heinäveden kolmipäiväiseen kanavasoutuun. Kaiken kaikkiaan Hayes aikoo olla Euroopassa kolme kuukautta ja käydä Suomen jälkeen monessa muussa maassa manner-Euroopan puolella.

Mika Järviö ja Peter Hayes Sulkavan Suursouduissa.

Teksti: Sofia Flygare

Kategoria: Urheilu

Saario souti Pauli Parkkisen rakentamalla veneellä

Brisbanen aurinkorannoilta Sulkavalle soutamaan