Onko paikkakuntamme nimikkokala mitätön sintti vai gourmet-herkuksi taipuva raaka-aine? Otimme asiasta selvää!
Harrastekalastaja Pekka Kohvakka käy talvellakin verkoilla. Tällä kertaa verkkoihin tarttunut kala oli päässyt karkuun, mikä lienee pettymys kotona odotelleelle Pörri-kissalle.
Lue koko juttu sekä monta muuta Sulkava-aiheista artikkelia lehden uusimmasta numerosta! Tilaa lehti täältä tai osta digiversio.
Lapsena Juho Sihvonen viihdytti itseään piirtämällä omia Aku Ankka -sarjiksiaan. Nyt hän työskentelee kuvanveistäjänä, piirtää musiikin avulla improvisoituja hiilipiirroksia ja lähettää joka maanantai uuden pilakuvan Sulkava-lehteen.
Lue koko juttu sekä 12 muuta Sulkava-aiheista artikkelia lehden uusimmasta numerosta! Tilaa lehti täältä tai osta digiversio.
Median monitoimimies Pekka Seppänen kasvoi espoolaiskodissa, jossa hehkutettiin Sulkavaa.
– Kuulimme lapsena usein, että Sulkava on kaikista hienoin ja kaunein paikka maailmassa ja että siellä asuvat Suomen fiksuimmat ihmiset. Alanteentie on ainutlaatuinen ja ihmeellinen, ja Punkaharju ei ole mitään Vilkaharjun rinnalla.
Seppäsen isä Paavo Seppänen oli muuttanut Sulkavalta Helsinkiin opiskelemaan valtiotieteitä ja jäänyt sille tielleen. Perhe kävi kuitenkin usein isän kotitilalla Sulkavalla kylässä.
– Meillä on ollut myös mökki Sulkavalla 1960-luvulta lähtien.
Pienen paikkakunnan lehti saa Seppäseltä tunnustusta. – Ennemmin lopettaisin Helsingin Sanomien kuin Sulkava-lehden tilauksen.
Sulkava-lehdessä on Seppäselle enemmän olennaista luettavaa.
– Siellä on enemmän sellaista, jolla on minulle merkitystä. Helsingin Sanomat kertoo asioista, joista monet muutkin mediat kertovat, mutta Sulkava-lehteä ei voi korvata millään. Paikkakunnan lehdellä on myös rooli demokratian ylläpitämisessä.
Teksti ja kuva: Hanna Partanen
Luit juuri lyhyen otteen Sulkava-lehden jutusta. Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 1/2023. Tilaa lehti täältä tai osta digiversio!
Entinen Sulkava-lehden toimittaja Tuija Saresma palkittiin viime viikolla vuoden tieteentekijänä. Perusteena oli Saresman ansiokas työ vihapuheen tutkimuksessa.
Sulkavalla kasvanut ja Sulkavan lukiosta ylioppilaaksi lukenut Saresma oli tunnustuksesta kiitollinen.
-Arvostan tätä todella paljon. Saman tunnustuksen ovat aikaisemmin saaneet monet ihailemani tutkijat, joten oli kiva päästä samaan joukkoon.
Saresman mukaan erityisen merkittävää oli, että tunnustus liittyi vihapuhetta tutkivaan työhön.
-Nykyään käydään paljon kiistaa siitä, onko vihapuhe olemassa oleva ilmiö vai ei. Tämä palkinto osoittaa, että asia otetaan vakavasti.
Vihapuheen ympärillä käydään Saresman mukaan kummallista keskustelua.
-Mielestäni on omituista väittää, etteikö vihapuhetta olisi olemassa, niin moni siihen törmää. Mutta jotkut tahot väittävät, että vihapuhe on keksitty asia. Tämä liittyy jotenkin amerikkalaistyyliseen keskusteluun, jossa pidetään sananvapautta itseisarvona. Ajatellaan, että jos vihapuhetta tutkitaan, se automaattisesti johtaisi sensuuriin, ja näinhän ei tietenkään ole.
Saresman mukaan vihapuhetta on tärkeä nostaa yhteiskunnalliseen keskusteluun, koska sillä on vaikutusta esimerkiksi demokratian toteutumiseen.
Teksti ja kuva: Hanna Partanen
Luit juuri lyhyen otteen Sulkava-lehden jutusta. Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 51/2022. Tilaa lehti täältä tai osta digiversio!
-Voi käkkäräkikkurankakkura, tontut näkevät minut, vaikka katkaisin heiltä sähköt!
Näin huudahtaa Vekara ( Elli Viljanen) näytelmässä Joulupukki ja noitarumpu, jonka ovat valmistelleet Sulkavan yhtenäiskoulun näytelmäkerholaiset ohjaajien Teija Mustaparran ja Ilona Turtiaisen johdolla.
Kuvassa Elli Viljanen, kirjuritonttu Aino Kemppainen ja joulupukki Neea Kolehmainen.
Sulkava-lehti toivottaa hyvää joulua! Vuoden viimeisen lehden Joulu-Sulkava 51-52/2022 -digiversio eli digilehti eli näköislehti osoitteessa sulkavalehti.fi on kaikkien vapaasti luettavissa. Käy katsomassa joulujuhlasta kuvia tai Sulkavan paloasemasta kuvia. Katso millainen on pikku-Fiinun ensimmäinen joulu.
Teksti ja kuva Minna-Liisa Riestola
Luit juuri lyhyen otteen Sulkava-lehden jutusta. Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 51-52 /2022. Tilaa lehti täältä tai osta digiversio!
Itsenäisyyspäivänä juhlittiin Suomen itsenäisyyden lisäksi myös Sulkavan yrittäjien valitsemaa Vuoden Yrittäjää. Tänä vuonna arvonimen sai yrittäjä Timo Huttunen ja Tiittalan kartano.
Helsingissä kirjoilla oleva yrittäjä oli otettu saamastaan kunniasta.
– Kiitollisuus on päällimmäinen tunne. Minua kai pidetään tarpeeksi sulkavalaisena, vaikka vakituinen asuinpaikkani on muualla. Sulkavalaisethan ovat ottaneet meidät älyttömän hyvin vastaan. Ihmiset ovat varsinkin rantamakasiinin myötä tykästyneet Tiittalan toimintaan. Sinne on aina helppo mennä, ihmiset tulevat juttelemaan ja taputtelemaan Iinaa ja minua selkään.
Tiittalan kartanon Huttunen osti entisen puolisonsa Elina Lindellin kanssa 25 vuotta sitten.
– Erilaisia vaiheita ollaan käyty läpi. Iina Reponen palkattiin kartanovastaavaksi vuonna 2016. Nythän meillä on kolme ympärivuotista, huippuhyvää työntekijää, Iinan lisäksi keittiömestari Eetu Suojasalo ja pehtoori Mika Mutka.
25 vuotta on Huttusen mukaan kartanon monisatavuotista elinikää ajatellen lyhyt aika.
– Tässä on ajateltava pitkäjänteisesti. Haluamme tehdä kyläkuvalle hyvää, jotta ihmiset viihtyisivät täällä ja nuoret saisivat työpaikkoja ja jäisivät tänne.
Teksti ja kuva: Hanna Partanen
Luit juuri lyhyen otteen Sulkava-lehden jutusta. Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 50/2022. Tilaa lehti täältä tai osta digiversio!
Itsenäisyyspäivän juhlaa vietettiin tänä vuonna Tiittalan kartanossa. Päivän teema niin Sulkavalla kuin valtakunnan tasollakin oli itsenäisyytemme tärkeys ja arvostus, joka on noussut korkealle maailmantilanteen takia.
– Itsenäisyys ei ole itsestäänselvyys, siihen tarvitaan yhteinen tahtotila ja yhteen hiileen puhaltava kansakunta, totesi kunnanjohtaja Juho Järvenpää Sulkavan itsenäisyyspäivän juhlassa pitämässään juhlapuheessa.
– Tässä ajassa ja tässä Euroopan tilanteessa itsenäisyyspäivä saa ihan uudenlaista merkitystä. Se ei ole itsestäänselvyys, se rakentuu yhteisen tahtotilan ympärille. Yhteiskunnan kivijalan on oltava kunnossa. Epäkohdat korjataan, nuorista ja ikäihmisistä pidetään huolta sekä työikäisille on oltava työtä tarjolla, painotti Järvenpää.
Tehtävä ei ole helppo, mutta yhtenäinen kansakunta siitä selviää.
– Me osaamme sen, kun muistelemme menneiden sukupolvien työtä. Suomalainen sisukkuus ja maamme jälleenrakentaminen hyvinvointivaltioksi on siitä hyvä esimerkki. Parasta mitä voimme tehdä, on pitää huolta lähimmäisistämme ja apua tarvitsevista. Huolehtikaamme vanhuksista, lapsista ja Suomen puhtaasta luonnosta. Me tiedämme myös, mitä Ukrainan kansa nyt parhaillaan kokee. Muistetaan siis periaate, että ei jätetä ketään pulaan.
Sulkavalle tuli sodan alkaessa 50 ukrainalasta pakolaista, ja Järvenpään mukaan oli itsestään selvää, että heitä autetaan.
Teksti ja kuva: Pirjo Valkasmaa
Luit juuri lyhyen otteen Sulkava-lehden jutusta. Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 50/2022. Tilaa lehti täältä tai osta digiversio!
Itsenäisyyspäivän juhlassa esiintyy tänä vuonna trio, jonka baritoni Vesa Kytöojalla on sukujuuret vahvasti Sulkavan mullassa.
– Isäni äiti on kotoisin Karjulanmäeltä. Mummoni veli Antti Partanen hoiti suvun tilaa, jossa vietin kaikki lapsuuteni kesät heinän teossa, Kytöoja kertoo.
Kytöojan kanssa juhlassa esiintyy maailman lavoilla soittanut pianisti Taru Ritavesi sekä muun muassa kansallisoopperassa uraa tehnyt sopraano Reetta Haavisto. Trio kertoo, että tämän konsertin musiikista tulevat nauttimaan kaikki. Luvassa on suomalaista musiikkia kansainvälisin maustein.
– Itsenäisyyspäivän juhlaa pyritään totta kai juhlistamaan sen arvoisella musiikilla. Ohjelmisto sopii kaikille, kertoo Haavisto.
Ritavesi esiintyi Kytöojan kanssa Sulkavan itsenäisyyspäivän konsertissa neljä vuotta sitten.
– Oli ihan mahtavaa päästä esiintymään silloin täydelle salille Sulkavalla, ja on mukavaa päästä takaisin.
Teksti: Hanna Partanen
Kuva: Reetta Haavisto
Luit juuri lyhyen otteen Sulkava-lehden jutusta. Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 48/2022. Tilaa lehti täältä tai osta digiversio!
Etelä-Savon maa- ja kotitalousnaisten piirikeskus palkitsi edustajakokouksessa Puumalassa toimeliaita naisia. MKN-tiimi Leena Kosonen ja Paula Kosonen Lohikosken maa- ja kotitalousseurasta sai erikoistunnustuksen tekemästään työstä.
Maaseudun hyvinvointi on yhteisöllisyyttä ja yhdessä tekemistä. Järjestötyössä tarvitaan innostusta, osaamista, toimeliaita käsipareja, ahkeruutta ja toinen toistensa kannustamista.
Leena Kosonen on ollut järjestötyössä mukana pitkälti yli 40 vuotta. Puheenjohtajavuosiakin kertyi yli 20 vuotta. Innostus toimintaan tarttui jo pienenä tyttönä.
– Äiti oli maa- ja kotitalousseurassa, ja äidin mukana kuljin jo pienestä pitäen. Voisi kai sitä sanoa, että äidin maidossa on oppi saatu. Olin myös 4H-kerhossa mukana, kertoo Leena Kosonen,
Teksti: Pirjo Valkasmaa
Kuva: Minna-Liisa Riestola
Luit juuri lyhyen otteen Sulkava-lehden jutusta. Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 48/2022. Tilaa lehti täältä tai osta digiversio!
Australian aurinko ja Tasmanian rannan simpukat, kivet, puunpalat sekä meren aallot. Nämä kaikki ja muitakin muistoja elämän varrelta Heidi Pasanen on tallentanut omaan tuhkauurnaansa.
Marraskuisena lauantaina kansalaisopiston keramiikkakurssilla oli vakavasta aiheesta huolimatta innostunut ja iloinen tunnelma. Viisi kurssilaista oli ottanut kurssilla työn alle uurnan valmistuksen.
– Tätä aihetta on mietitty jo pitkään ja hartaasti. Nyt keväällä päätettiin, että syksyllä järjestetään kurssi. Aihe sopinee paremmin syksyyn kuin kevääseen tai kesään, kertoi opettaja Benita Vogt-Kankkunen.
Vogt-Kankkusen mukaan jokaisella on oma ajatuksensa aiheesta. Ruumisarkku ja tuhkauurna kun liittyvät kiinteästi kuolemaan. Jokainen voi valita jomman kumman viimeiseksi leposijakseen. Ja miksipä sitä ei voisi rakentaa itse mieleisekseen.
Heidi Pasasen uurna on tavallistakin isompi. Se on reilusti vaaditut mitat täyttävä, mutta sitä ei ole ajateltukaan maahan haudattavaksi. Eikä se lasituksen vuoksi ole sallittuakaan. Uurnan somistuksen Australiassa syntynyt Pasanen on kerännyt Tasmanian rannoilta.
– Tähän mahtuu kyllä vaikka koko suku. Tästä sitten sirotellaan tuhkat pois, kertoi Pasanen.
Teksti ja kuvat: Pirjo Valkasmaa
Luit juuri lyhyen otteen Sulkava-lehden jutusta. Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 48/2022. Tilaa lehti täältä tai osta digiversio!
”Eihän sitä vierailla vehkeillä. Omilla veneillä soujettiin, yhden kerran soujettiin vuokraveneellä ja vuoti vielä. Hajallinen rottelo. Perämiehellä piti koko ajan oltava ves´äykkäri näpeissä. Perämies ei joutanu paljo melomaan. No sitehän meillä män heikkoo se tulo. Piästiinköhän me ees kymmenen sakkiin.
Soutaessa piti olla vahvat evväät. Meillä olj paksuja voileipiä täynnä savuläskiä ja kuivattuja suolamuikkuja. Suola on tärkeä, ettei lämpöhalvaus tavoittais. Juotava on, yksi litra kymmentä kilometriä kohden, viisi kuusi litraa pakattua kaupan vettä. Lämmintä järvivettä ei kannata juua, se vie voimat. Harvan sisuskalut järvivettä kestää.
Helle oli paha ilima soutaa. Kerran yks soutaja, joka olj voittanut yksitoista kertaa, pyörtyi. Siinä puhuttiin, että mitä tehhään, kututaanko huoltovene tai viiäänkö rantaan vai heitetäänkö ukko järveen.”
77-vuotias Olavi Olli Kaartinen tarinoi soutujen alkuajoista 1960-luvun lopusta, kun Kaartinen souti tavallisella soutuveneellä ennen kilpaveneiden kehitystä, joskus jopa paljain käsin, kun viirahousuja ei ollut vielä olemassa eikä urheilujuomista tiedetty vielä mitään. Raa’alla nuoren miehen voimalla mentiin eteenpäin.
Teksti ja kuva: Minna-Liisa Riestola
Luit juuri lyhyen otteen Sulkava-lehden murrejutusta. Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 46/2022. Tilaa lehti täältä tai osta digiversio!
Suojelijan valinta oli tänä vuonna helppo. Sulkavan kunnanjohtaja Juho Järvenpää on ensi kesän Suursoutujen suojelija.
– Kunta on iso yhteistyökumppani ja tuki Suursouduille. Haluamme tuoda yhteistyön myös tällä tavalla esiin, kertoo Sulkava seuran sihteeri Outi Piik.
– Olin yllättänyt ja otettu tästä pestistä. Olemme tehneet läheisesti yhteistyötä Suursoutujen kanssa koko ajan. Ennen olen ollut mukana kunnanjohtajan roolissa, joten nyt roolini hieman muuttuu, toteaa Sulkavan kunnanjohtaja Juho Järvenpää.
– Tätä roolia täytyy hieman miettiä, koska aikaisempaa kokemusta ei suojelijan roolista ole.
Ensimmäisen kosketuksen Järvenpää sai Sulkavaan ja soutuihin jo lukiossa.
– Sulkavalla järjestettiin vuonna 2003 elokuussa lukioiden väliset kirkkoveneiden soutukilpailut, joissa olin mukana.
Vuodet ovat vierineet ja nyt hän katsoo soutuja hieman toisesta näkökulmasta. Järvenpää nostaa mielellään esiin soudut ja sen ainutlaatuisuuden.
– Soudut ja soutaminen on hieno kokemus. Sen kautta saa sellaisia elämyksiä, fiiliksiä ja kokemuksia, joita ei kaupan hyllyltä saa ostettua.
Kunnanjohtaja tietää mistä puhuu, sillä hän on itse tarttunut myös airoihin ja kiertänyt saaren ympäri viisi kertaa.
– Kerran olin perämiehenä. Siinä on jotain samaa, kun kunnan johtamisessa. Vene kulkee eteenpäin, kun on yhteinen sävel ja hyvä yhteistyö. Souturytmin on löydyttävä. Kukaan ei myöskään ole veneessä yksin vaan kaikki tehdään yhdessä.
Ympäri Suomea reissatessa Järvenpää on kuullut paljon tarinoita souduista ja Sulkavasta.
– Kun kerrot olevasi Sulkavalta, nousee heti esiin Suursoudut. Monella on hienoja tarinoita ja muistoja omista soutukerroista. Hienoa ajatella, että niin monet muistavat miten monta kertaa ovat soutaneet, vaikka edellisestä kerrasta olisikin aikaa.
Kysyttäessä omia mieleenpainuvia kokemuksia, Järvenpää nostaa esiin joukkueiden kasaamisen. Sulkavan kunnalla on perinteisesti ollut kaksi kirkkovenettä lauantain kirkkovenelähdössä. Iloa Järvenpäälle on tuonut myös muiden soutajien fiilikset soudun jälkeen.
– On mahtavaa ja hieno fiilis huomata ensikertalaisten kokemukset soudun jälkeen. He ovat niin iloisia ja onnellisia, kun soutuhurmos on päällä.
– Ainahan siihen tulee myös leikkimielinen kisa veneiden välillä, vaikka emme varsinaisesti kisaa.
Toki vuosiin on mahtunut myös kommelluksia.
– Kerran tahtiairoissa ollut soutaja sai krampin jalkaan. Perämies ja soutaja vaihtoivat paikkoja ja perämies kaatui veneessä. Nauroimme, vaikka tilanne oli vakava ja olisi voinut päätyä pahemmin.
Onneksi kuitenkin kaikki päättyi hyvin. Järvenpää innostuu myös muistelemaan toista hauskaa kokemusta.
– Ja kerran perämiehellä kramppasi jalka. Heitin hänellä suolapussin, mutta hän ei saanut sitä kiinni vaan suolapussi lensi Saimaaseen. Naurahdimme, että suolaisessa vedessähän ne kalat parhaiten uivat.
Soutaminen on Järvenpäällä myös geeneissä. Järvenpään äiti on myös tuttu näky Sulkavan Suursouduissa.
– Äiti on ollut usean kerran soutamassa Sulkavalla. Soutuperinne jatkuu nyt siis minun kauttani.
Järjestelyt hyvässä vaiheessa
On marraskuu ja sehän tietää sitä, että ilmoittautumien ensi kesän Suursoutuihin on avattu. Esite lähtee painoon tässä kuussa ja kesän esiintyjät buukattu. Näistä asetelmista on hyvä jatkaa soutujen suunnittelua ja kesän odottelua.
Ilmoittautuminen tapahtuu tuttuun tapaan Suursoutujen verkkosivujen kautta. Ilmoittautuessa tämän vuoden loppuun mennessä, on osallistumismaksu kilpasarjassa 65 euroa ja kaksipäiväisessä retkisoudussa 80 euroa. Vuoden vaihteen jälkeen hinnat nousevat.
– Ennen vuoden vaihdetta ilmoittautuminen on halvempaa. Kannattaa siis laittaa ilmoittautuminen kuntoon hyvissä ajoin, muistuttaa Piik.
– Jo ilmoittautumisvaiheessa kannattaa tarkistaa oma soutukerta ja yhteystiedot. Ne nimittäin helpottavat muun muassa kunniakirjojen tekoa.
Kauko ja Anna-Liisa Miettisen souturahasto tukee kaikkia alle 23-vuotiaita soutajia.
– He saavat myös ensi kesänä ilmaisen osallistumisen Suursoutuihin sarjasta ja matkasta riippumatta, kertoo Sulkava-seuran puheenjohtaja Matti Makkonen.
Tapahtuman järjestäjä Sulkava-seura ry vuokraa omia kirkkoveneitään soutuihin ja varauksia otetaan jo vastaan. Niissä voi olla yhteydessä sähköpostilla [email protected].
– Kaikkiin kirkkovenelähtöihin on saatavilla liikkuvapenkkisiä veneitä. Pienveneitä emme vuokraa, niitä kannattaa kysellä www-sivuilta löytyvän soutupörssin kautta, kertoo Piik.
Uuttakin on tänä vuonna luvassa
– Tänä vuonna retkisoudut yhdistetään yhdeksi lähdöksi. Retkisoudun lähdöt tapahtuvat lauantaina, kertoo Makkonen.
– Kirkkoveneiden SM-lähdöt jäävät soutuviikonlopulta pois. Pienveneiden SM-lähdöt soudetaan malliin.
Yölintu lentää soutustadionille
Ensikesän souduissa soutukansaa viihdyttää Riskit Herrat ja Yölintu. Riskit Herrat esiintyvät stadionilla perjantaina. Lipunmyynti alkaa kello 21.00 ja liput maksavat 10 euroa. Yölintu viihdyttää soutukansaa lauantaina. Lipunmyynti alkaa kello 20.00 ja liput maksavat 25 euroa.
– Yölintua on toivottu monena vuonna ja nyt vihdoinkin löysimme sopivan ajankohdan molempien kalentereista, iloitsee Makkonen.
Varvirannassa retkisoutajia viihdyttää ja tanssittaa lauantaina Päivi Haapalehto. Karaokea pääsee laulamaan perjantaina ja lauantaina.
Kuva: Jukka Ahonen
Kun Jamaikan pienestä Watermountin kylästä kotoisin oleva Lawrence Brown tuli vuonna 2017 opiskelijavaihtoon Tampereen yliopistoon, ei hän osannut aavistaa, miten kohtalokkaasta matkasta oli kyse.
– Olin ollut Tampereella pari kuukautta, kun tapasin Vilman yhteisen ystävän kautta. Kuulostaa kliseeltä, mutta aloimme viettää paljon aikaa yhdessä, ja sitten rakastuimme.
Lawrence oli opiskellut viihde- ja kulttuuriyrittäjyyttä University of West Indies -yliopistossa Jamaikalla. Hänellä oli myös oma yritys, jonka kautta hän järjesti Euroopan-kiertueita jamaikalaisille muusikoille.
Vilman myötä elämänsuunnitelmat menivät kuitenkin uusiksi.
Aluksi perhe asettui Helsinkiin, mutta pian Vilmalla alkoi kyteä ajatus maalle muuttamisesta. Haave sai muhia vielä monta vuotta, kunnes Vilma näki tori.fi-sivustolla vuokrattavana olevan talon Lohilahdella.
– Sanoin Lawrencelle, että olen ihastunut tähän paikkaan ja että meidän on muutettava. Yhtäkkiä hän myöntyikin!
– Olin kyllästynyt kaupunkielämään. Ihmiset olivat epäystävällisiä, ja sain kuulla rasistisia kommentteja. Olen luonteeltani hyvin iloinen, mutta Helsingin kaduilla on käveltävä naama peruslukemilla, muuten tulee sanomista.
Kun pariskunta sitten muutti uuteen kotiinsa Lohilahdella, tulivat naapurit tuomaan perunoita lahjaksi heti ensimmäisenä iltana.
– Tunsin oloni niin kotoisaksi! Olen itse kotoisin Jamaikan maaseudulta, ja siellä ollaan hyvin yhteisöllisiä. Kotona kasvoi banaaneja ja kookospähkinöitä, ja niitä vietiin naapureille lahjaksi odottamatta mitään takaisin.
Lohilahden yhteisöllinen ilmapiiri on hurmannut perheen.
– Huomasin, että suomalaiset ovatkin todella mukavaa väkeä! Käsitykseni Suomesta on muuttunut täysin, kertoo Lawrence.
Teksti ja kuva: Hanna Partanen
Luit juuri lyhyen otteen Sulkava-lehden jutusta. Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 45/2022. Tilaa lehti täältä tai osta digiversio!
09Mitä siitä syntyy, kun kymmenisen idearikasta ja lapsirakasta naista istuu alas suunnittelemaan? No, siitähän voi syntyä vaikka kerrassaan riemastuttava Halloween-juhla.
Ilo, jännitys ja riemu oli sunnuntaina iltapäivällä suorastaan katonrajassa, kun reilut 100 lasta vanhempineen ja isovanhempineen viettivät marraskuista juhlaa ravintola Muikkukukossa.
Ennen sisäänpääsyä lapsivierailta otettiin sormenjälki.
– Ihan ohjelmanumerona ja onhan se lapsista hauskaa. Näin voimme myös laskea sitten kävijämäärän, kertoi sormenjälkipoliisina toiminut MLL:n Sulkavan yhdistyksen puheenjohtaja Sari Reinikainen.
Aitoon halloweentunnelmaan oli todellakin panostettu. Kauhukammio K7, ovia teemalla – avaa jos uskallat, hämähäkkejä, valoja, kurpitsoita, pimeää, kasvomaalausta, ongintaa, pientä purtavaa, ilmapalloja ja kaiken kukkuraksi taikuri.
– Tulimme aamulla hallituksen porukan kanssa tänne kymmenen aikaan ja valmista oli, kun tilaisuus alkoi, kertoi Minna Lintunen.
Monipuolinen rekvisiitta koottiin yhteisvoimin. Reinikainen ei pitänyt tehtyä työmäärää mitenkään ylivoimaisena. Ihan liekeissä idean kanssa touhunnut hallituksen naisjoukko lopulta olikin.
– Ehkä ajatustyötä oli eniten ja hauskaa meillä oli kyllä puuhatessa, nauroi Reinikainen.
Idea tapahtumasta syntyi syksyn palavereissa.
– Tällaista koko kylän avointa juhlaa ei tällä teemalla ole vielä ollut, joten nyt päätettiin se toteuttaa. Seuraava tapahtuma lienee sitten luisteludisco keväällä. Se oli myös hyvin suosittu.
Teksti ja kuvat: Pirjo Valkasmaa
Luit juuri lyhyen otteen Sulkava-lehden jutusta. Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 45/2022. Tilaa lehti täältä tai osta digiversio!
Pijot-ravintolassa tuoksuu hyvältä, kun hirvenpaisti valmistuu uunissa. Yrittäjä Kati Asikainen paistaa lisukkeeksi lohkoperunoita voissa.
– Minä käytän voita ja kermaa maun vuoksi. Kun valmistan juhlia, esimerkiksi peijaisia, voita ja kermaa ei säästellä. Juhlat ovat juhlat, jossa syödään juhlaruokaa. Arkena jokainen voi syödä margariinia ja kevyttuotteita, mutta juhlissa syödään hyvin, kertoo Pijot-ravintolan yrittäjä Kati Asikainen.
Hirvenpaisti on ajankohtainen pyhäinpäivän kynnyksellä, jolloin syödään perinteisesti hyviä liharuokia, uunipaistia tai paahtopaistia.
Asikainen on tehnyt tänä syksynä jo kahdet peijaiset. Pohjois-Sulkavan Erän peijaisissa Leipämäessä oli yli 150 ihmistä.
– Peijaiset on yhteisöllinen tapahtuma, joka kokoaa kylän yhteen. Se on kiitos maanomistajille ja maanvuokraajille, kun kutsutaan paistille. Ja kun minä teen peijaisiin maksalaatikkoa, se tehdään vasanmaksasta.
Teksti ja kuva: Minna-Liisa Riestola
Luit juuri lyhyen otteen Sulkava-lehden jutusta. Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 45/2022. Tilaa lehti täältä tai osta digiversio!
Hopeasaaressa Toivotuksenlahdessa oli sunnuntaipäivänä kaksi lapsiperhettä yhtä aikaa paistamassa makkaraa.
Karoliina Kukkonen oli tullut isänsä Heimo Kankkusen ja siskonpoikiensa Erik ja Robert Lignellin kanssa paistamaan makkaraa Toivotuksenlahden nuotiopaikalle.
– Me käveltiin 6,2 kilometriä tänne, ilmoitti Otto Kangas Utista.
Mummu Taru Kankkunen, Pertti Kankkunen, äiti Tiina Kangas ja sisko Pinja Kangas olivat lähteneet Oton kanssa seurakuntatalolta ja kohta lähtevät autolla pois.
Hopeasaaren nuotiopaikka Toivotuksenlahdessa on lähellä Vilkaharjun luontopolkua, mutta tien toisella puolella. Pysäköintipaikalta on noin 400 metrin kävely nuotiopaikalle. Hopeasaaren luontopolku on 3,6 kilometriä pitkä. Nuotiopaikan lähellä voi vaikka ihailla hienoja, vanhoja lotjia. Nuotiopaikalta näkyy Sulkavan kirkonkylä kaukana vastarannalla.
Sulkavan kirkonkylästä pääsee 6,2 kilometriä pitkää polkua Toivotuksenlahteen, jos haluaa kuntoilla.
Teksti ja kuva: Minna-Liisa Riestola
Luit juuri lyhyen otteen Sulkava-lehden jutusta. Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 45/2022. Tilaa lehti täältä tai osta digiversio!
Sulkavan kirkko juhli sunnuntaina 200-vuotista taivaltaan. Juhlissa muisteltiin Sulkavan kirkon historiaa, kuultiin kaunista musiikkia ja iloittiin kirkon uudesta ilmeestä.
Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen muistutti saarnassaan Sulkavan kirkon tärkeästä asemasta seurakuntalaisten elämässä.
– Monet sukupolvet ovat Sulkavan kirkossa kantaneet Jumalalle rukouksessa ilonsa ja kiitoksensa, mutta myös hätänsä ja murheensa. Yhä edelleen kirkko seisoo keskellä Sulkavan kirkonkylää muistuttaen Jumalan todellisuudesta ja rakkaudesta luotujaan kohtaan.
Sulkavan kirkkoherra Hanne-Maaria Rentola avasi juhlan kiitollisin mielin.
– On suorastaan riemullista, että meillä on ollut varaa maalata tämä kirkko sisältä ja ulkoa, korjata lahovaurioita, asentaa uudet sadevesijärjestelmät ja jo aiemmin uusia katto. Ei tällainen saavutus ole itsestäänselvä. Kirkko on säilynyt siksi, että niin monet vielä haluavat, että kirkko on osa heidän elämäänsä.
Häkkisen mukaan rakennuksena kirkko tekee näkymättömän näkyväksi.
– Kun astutaan sisälle kirkkoon, ei astuta mihin tahansa taloon. Kirkko on rakennettu paikaksi, jossa ihminen voi hiljentyä pyhän edessä.
Kirkko on tarjonnut turvaa ja vakautta monien vaikeiden vuosien keskellä.
– Kirkko valmistui aikana, jolloin ei ollut kulunut kuin toistakymmentä vuotta Suomen sodasta ja Haminan rauhasta syksyllä 1809. Sen seurauksena Suomesta tuli suurruhtinaskunta osana Venäjää, ja maamme sai autonomisen aseman.
Vuonna 1917 Suomi itsenäistyi, mutta joutui kokemaan vielä sisällissodan, talvisodan, jatkosodan ja Lapin sodan.
– Kirkkoon kokoontunut seurakunta on saanut elämäänsä voimaa ja toivoa kirkossa julistetusta evankeliumista.
Teksti ja kuva: Hanna Partanen
Luit juuri lyhyen otteen Sulkava-lehden jutusta. Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 44/2022. Tilaa lehti täältä tai osta digiversio!
Sulkavan kirkon 200-vuotisjuhlinnassa huomioitiin hienosti myös lapset. Seurakuntatalon seinillä on upea kokoelma eri-ikäisten lasten näkemyksiä omasta kotikirkosta. Lapsille on myös järjestetty äänestysmahdollisuus ihan omissa vaaleissa sekä juhlakonsertti uudistetussa kirkossa.
Taidetyöhön haastettiin eskarilaiset sekä 2–6 luokkien oppilaat. Näyttelykollaasin kokosi paikkakunnan oma taidemaalari Tuomo Kukkonen, joka otti tehtävän vastaan mielellään.
– Minullahan on tässä vain näytteille asettajan rooli. Parasta työtä ei valita, eikä sitä voi edes tehdä, totesi Kukkonen.
Tuomo Kukkosen mielestä työt olivat mielenkiintoisia ja taitavasti tehtyjä.
– Luovuus näkyy näissä hienosti. Sitä lapsissa on aina, kun heille annetaan vain mahdollisuus. Elämä ei myöskään ole vielä laittanut lasta muottiin ja rajoittanut mitenkään tekemistä. Mielenkiintoista on miten eri lailla lapset ovat kirkon maisemineen nähneet. Luonto on huomioitu ja myös värejä on käytetty rohkeasti, summasi Kukkonen lasten näkemyksiä.
Tuomo Kukkonen toteaa itse yllättyneensä kirkon uudesta väristä.
– Iso muutos se oli, kun oli vaaleaan väriin tottunut. On ihan hyvä ja onhan se historiallinen väri. Nouseehan se kirkko uudella tavalla esiin.
Tuomo Kukkonen on juhlinut 20-vuotista taivaltaan kuvataiteilijana useilla näyttelyillä tänä vuonna. Juhlavuosi huipentuu joulupäivänä Riihisaaren pienessä näyttelytilassa avautuvassa Rääppiäiset -näyttelyssä.Lasten näyttelyidea syntyi seurakunnan työkokouksessa, kun kirkon juhlia mietittiin.
Teksti ja kuvat: Pirjo Valkasmaa
Luit juuri lyhyen otteen Sulkava-lehden jutusta. Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 44/2022. Tilaa lehti täältä tai osta digiversio!
Lauantaina vietetään kirkollista juhlapyhää, pyhäinpäivää. Päivä on kristillinen pyhimysten, marttyyrien ja vainajien muistopäivä.
Pyhäinpäivänä on tapana muistaa poisnukkuneita omaisia, ja haudoille käydään viemässä havuja ja kynttilöitä. Haudoilla käynti pyhäinpäivänä yleistyi Suomessa toisen maailmansodan jälkeen.
Kuolema koskettaa väistämättä meitä kaikkia jossain vaiheessa elämää, ja sen myötä hautajaisjärjestelyt.
Hautajaisiin osallistuminen ja niiden järjestäminen ovat tärkeä osa surutyötä. Läheisen poismeno konkretisoituu, ja hyvien hautajaisten järjestäminen tuntuu viimeiseltä kunnianosoitukselta poisnukkuneelle.
Taimin Kukkakulma ja Hautaustoimisto on hoitanut hautausjärjestelyjä jo 35 vuoden ajan, ja siellä on nähty ja koettu myös alan muutokset.
– On asiakkaita, jotka ovat todenneet, että eivät tiedä järjestelyistä yhtään mitään. Keskustelemalla asiat kyllä selviävät, toteavat äitinsa Taimi Ruottisen perustamaa yritystä jatkavat Ulla Hintsanen ja Teija Alusniemi.
Täyden palvelun toimisto
Hautaustoimisto auttaa kaikissa mahdollisissa käytännön kysymyksissä niin ennen kuin jälkeenkin hautajaisten.
Myös laki säätelee joissakin asioissa hautaustoimintaa.
– Hautaustavasta riippumatta vainaja tarvitsee aina arkun. Vainaja haudataan maahan tai tuhkataan arkun kanssa. Vainajaa ei saa myöskään kuljettaa muulla kuin hautausautoksi rekisteröidyllä autolla.
Hautaustoimisto tekee yhteistyötä seurakunnan kanssa.
– Meiltä saa pitopalvelun, kukat, arkut, uurnat, vainajan kuljetukset, myös vieraalta paikkakunnalta ja hautakivet. Meillä on hyvä yhteistyö seurakunnan kanssa, ja voimme sopia niin siunausajankohdan kuin hautapaikkajärjestelyt. Olemme myös olleet kantamassa arkkua hautaan tarvittaessa. Oikeastaan vain valokuvaus ja perunkirjoitus ovat niitä, joita emme hoida. Toki niihinkin ohjataan, kertovat Hintsanen ja Alusniemi.
Teksti ja kuvat: Pirjo Valkasmaa
Luit juuri lyhyen otteen Sulkava-lehden jutusta. Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 44/2022. Tilaa lehti täältä tai osta digiversio!
-No olj sitä sinunnii nuamassa tok luojalla juluma työmua kae.
-Ei siinä kieles laalas, jos tietäsit, että on kaalas niin pitkä ku helevetin torvi.
-No, katotaan, katotaan, katotaan tok.
Soili Timonen esitti hersyvästi Kalle Väänäsen Sanarrieskoo -klassikosta luvusta Pyykkirannassa-luvusta otteet Rienooja tulloo ja Raaha muassa.
Tässä siis pyykkimummot taistelevat sanansäilillä.
Teksti ja kuva: Minna-Liisa Riestola
Luit juuri lyhyen otteen Sulkava-lehden jutusta. Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 43/2022. Tilaa lehti täältä tai osta digiversio!