Kategoria: Uutiset

Sulkavan VPK:ssa on kirjoilla parisenkymmentä vapaaehtoista ja heistä aktiivihälytysringissä noin kymmenen.
Vapaaehtoinen palokunta eli VPK, on palokunta, jonka henkilöstö suorittaa palo- ja pelastustoimen tehtäviä vapaaehtoisesti ja osa sivutoimenaan.
– Hälytykset ovat vuosien saatossa lisääntyneet. Hälytyksiä on 80–100 kappaletta vuodessa, kertoo Pertti Kiiskinen.

Monenlaisia työtehtäviä
– Työtehtäviin kuuluu esimerkiksi palokeikat ja liikenneonnettomuudet. Maastopalot työllistivät viime vuonna, kertoo Kiiskinen.
Jotta VPK:hon voi tulla, täytyy olla 18 vuotias. Myös ajokortti vaaditaan.
– Harjoituksiin voi toki nuoretkin tulla mukaan. Harjoituksia on viikoittain, kertoo Kiiskinen.
Yleisesti harjoitukset ovat käytännönläheisiä ja koostuvat esimerkiksi ensiavusta ja savusukelluksesta, lisäksi on myös erilaisia liikenneonnettomuus pelastusharjoituksia.
Vapaapalokuntalaiset eivät päivystä paloasemilla. He voivat olla hälytyksen sattuessa vaikka töissä tai kotona. Sieltä he lähtevät paloasemalle ja pukeutuvat sammutusvarustukseen. Vasta sitten he pääsevät lähtemään kohti hälytyskohdetta. Lohilahdella sijaitsee oma asema, jonka kanssa Sulkavan VPK tekee tiivistä yhteistyötä.
VPK toiminta on vapaaehtoista.
– VPK toiminnasta saa pientä korvausta tehtyjen työsuoritteiden perusteella, joita ovat esimerkiksi hälytykset, harjoitukset, varallaolo ja koulutukset, kertoo Kiiskinen.

Mukavaa puuhaa
Kiiskinen kertoo, että VPK on mukavaa puuhaa ja antaa myös itselle paljon.
– Siellä tutustuu uusiin ihmisiin, saa uusia ystäviä ja hienoja kokemuksia, toteaa Kiiskinen.
Ainoa miinuspuoli VPK:n toiminnassa on se, että vapaaehtoisten toimijoiden joukko alkaa ikääntyä ja uusia ei tahdo löytyä mukaan toimintaan. Sulkava ei kuitenkaan ole asian kanssa yksin, sillä tämä on yleinen ongelma kaikissa Suomen vapaapalokunnissa. Nuoria ja aikuisia pitäisi jotenkin saada houkuteltua mukaan.
– Haastavinta on löytää mukaan 18–24 –vuotiaita, sillä opintojen jälkeen seuraava askel on usein armeija sitten lähdetäänkin jo opiskelemaan muualle, toteaa Turtiainen.
– Joten, jos VPK-toiminta kiinnostaa edes vähän, niin kannattaa tulla maanantaisin kello 18 palolaitoksen kulmille pyörimään ja tutustumaan toimintaan, vinkkaavat miehet. Saa tulla myös nykäisemään hihasta, jos vaikka törmätään kaupassa, toteavat Kiiskinen ja Turtiainen.

Lue lisää 6.2.2019 ilmestyneestä Sulkava-lehdestä

Lukemisen vähentyminen tai sen puute heijastuu moneen asiaan. Jos lapsena kirjat jäävät taka-alalle, heijastuu se myös tulevaisuudessa oppimiseen koulussa ja lapsen sanavarastoon.
– Koulussa huomaa selvästi, että lasten lukeminen on vähentynyt, toteaa Lohilahden koulun rehtori Kati Hämäläinen.
Samoilla linjoilla on myös kirjastonhoitaja Eija Väisänen, joka pari viikkoa sitten puhui asiasta Sulkavan MLL:n ja kunnan yhteisessä rotinatilaisuudessa kirjastolla.
– Päivi Heikkilä-Halttunen, FT, dosentti, Tampereen yliopistosta, on tutkinut asiaa ja huomannut, että lapset, joille luetaan iltasatuja kasvaa sanasyöppöjä.

Lukeminen kannattaa
Eija Väisänen kirjastosta painottaa ääneen lukemisen tärkeyttä.
– Tarinoista tulee osa lapsen arkea ja kyky käsitellä asioita ja tilanteita. Kirjat ja tarinat luovat empaattisuutta ja opettavat sosiaalisia taitoja. Lukuhetket myös auttavat lapsen keskittymiskykyä.
Asian huomaa myöhemmin myös koulussa.
– Kyllä lukemisen puute heijastuu myös kirjoittamiseen. Kielenköyhyys lisääntyy, toteaa Hämäläinen.
– Koulussa huomaa sen, missä perheissä luetaan satuja tai ylipäätänsäkin luetaan.

Otso ja Nina lukevat koulussa ja vapaa-ajalla
Lohilahden koulun 3. luokan oppilaat Otso Immonen ja Nina Suvanto kertovat, että lukevat kirjoja sekä kotona että koulussa.
– Aloitin lukemisen oikeastaan heti, kun opin lukemaan, kertoo Otso.
– Kaupoissa luin yleensä kylttejä ja kauppojen nimiä ja niin opin lukemaan, kertoo Nina.
Kaksikosta on mukavaa, kun koulussa luetaan ja pidetään lukuviikkoja. Silloin kouluun saa tuoda vähän herkkuja mukana, joka on hauskaa. Tällä hetkellä kaverukset lukevat koulussa Tulipää ja karhunsitoja -kirjaa.
– Se on tosi hyvä kirja. Siinä on paljon hauskuutta ja se on jännittävä, kertoo Nina.
– Petoeläimen kiinniottaminen on mielenkiintoista, toteaa Otso kirjasta.

Ketunpentu kannustaa perheet lukemaan yhdessä
Sulkavan kirjastolla on alkamassa projekti nimeltä Ketunpesä, joka on alle kouluikäisille lapsille tarkoitettu lukudiplomi.
– Olen aloittanut tämä kampanjan juuri lukutaidon rappeutumisen ehkäisemiseksi, kertoo Eija Väisänen Sulkavan kirjastolta.

Ketunpentu-lukudiplomi on suunnattu 0–6 -vuotiaille lapsille, lasten huoltajille, isovanhemmille ja ystäville sekä varhaiskasvattajille. Ketunpentu-lukudiplomi on yksi tapa tarttua ensimmäisiin yhteisiin kirjoihin. Lapsi saa jokaisesta hänelle luetusta ja yhdessä kuunnellusta tai itse lukemastaan kirjasta ketunpennun käpäläleiman Käpäläpassiin. Kun Käpäläpassissa on kuusi leimaa, lapsi saa kirjastosta muistoksi lukudiplomin sekä lahjaksi oman lastenkirjan. Kirjaston lastenosastolle on koottu hyllyllinen Ketunpentu-kirjoja ja naulakollinen valmiita kettukirjakasseja. Kettukirjakassi on helppo lainata sellaisenaan.

Lue  lisää 6.2.2019 ilmestyneestä Sulkava-lehdestä

Torstaina uuden paloaseman vielä koskemattomia tiloja tarkasteli tyytyväinen joukko. Suunnilleen vuoden kestänyt urakka vanhan aseman purkutöineen ja uuden rakentamisineen oli saatu päätökseen, ja paloaseman ohjausryhmän jäsenet sekä kunnan virkamiesjohto ihastelivat työn jälkeä.
– Uusi rakennus vastaa hyvin tarpeita. Olemme olleet mukana suunnittelemassa tiloja, ja ne ovat hyvin käytännölliset, totesi ensihoitopäällikkö Jari Kalin Etelä-Savon Pelastuslaitokselta.

Hallissa on paikat ambulanssille, miehistönkuljetusautolle, sammutusautolle ja säiliöautolle. Hallin vieressä on pesuhalli ja reunimmaisena Öljyntorjuntavarasto.
– Öljyntorjuntavarastossa voidaan säilyttää esimerkiksi peräkärryä, muovia ja turpeita, mitä öljyntorjuntaan tarvitaan, Kalin esitteli.
Öljyntorjuntaan tulee myös uusi vene, jonka sijoituspaikka on paloaseman keväällä valmistuvassa laiturissa. Sulkavan kunta on hakenut öljyntorjuntatiloihin avustusta öljysuojarahastolta, joka tukee myös öljyntorjuntaveneen hankintaa. Rakennuksesta löytyy vaatteiden pesutilat sekä peseytymistilat ihmisille. Siellä on myös letkuvarasto, koulutus- j, toimisto- ja taukotilat sekä lepohuoneet hybridiyksikön väelle. Paloasema tuleekin olemaan ympärivuorokautisesti miehitetty, mikä ei ole aivan itsestään selvää Sulkavan kokoisella paikkakunnalla.

Uraauurtavaa yhteistyötä
Sulkavan kunnanhallituksen asettama ohjaustyöryhmä on seurannut paloasemahankkeen etenemistä. Ohjausryhmän jäsenet olivat tyytyväisiä työn jälkeen ja yhteistyöhön rakentajan kanssa.
– Yhteistyö on ollut uraauurtavaa. Maksaja on itse päässyt seuraamaan ja vaikuttamaan asioihin, totesi ohjausryhmän jäsen, kunnanhallituksen 1. varapuheenjohtaja Hilkka Virtanen.
– On pyritty löytämään parhaat ratkaisut käyttäjäryhmälle, ohjausryhmän jäsen, kunnanhallituksen puheenjohtaja Kaisa Ralli totesi.
Ohjausryhmä pyrki miettimään myös tulevaisuuden tarpeita.
– Saatiin tänne esimerkiksi sähköautojen latauspiste, Ralli ja Virtanen paljastivat.

Lue lisää 6.2.2019  ilmestyneestä Sulkava-lehdestä

Sulkavalla käynnistellään äijäporukan omaa ryhmää – tai useampaakin, jos kiinnostuneita riittää. Eläkeliiton ÄijäVirtaa-projekti pyrkii lisäämään ikääntyvien miesten hyvinvointia ja toimintakykyä muun muassa pienryhmätoiminnan kautta. Naapurikunnissa äijäryhmiä on jo Savonlinnassa, Rantasalmella ja Juvalla. Puumalassa toimintaa ollaan aloittelemassa, ja Sulkavallakin ollaan nyt siinä pisteessä, että tutustumistilaisuus on ensi torstaina 14. helmikuuta.
– Ikääntyvissä miehissä on paljon yksinäisyyttä, syrjäytymistä ja kontaktien puutetta. Yksinäisten miesten on paljon vaikeampi löytää sosiaalisia verkostoja kuin naisten, kertoo Pertti Paunonen.
Hän, Otso Hämäläinen, Tapio Seppänen, Kalle Kinnunen ja Markku Kemppinen innostuivat käymään Eläkeliiton järjestämän ÄijäVirtaa-ryhmänohjaajakoulutuksen, ja nyt miehet ovat perustamassa Sulkavalle yhtä tai useampaa omaa ryhmää ikääntyneille miehille.
– Eläkeliiton lehdessä oli kirjoitus ÄijäVirtaa-projektista, ja päätimme lähteä ryhmänohjaajakoulutukseen, kertoo Markku Kemppinen.

Kaikille miehille avoin 
Toki toimintaa määrittelevät vuodenajat. Miehet kaavailevat, että talvella ryhmä kokoontuu suosiolla sisätiloissa, mutta keväisin, kesäisin ja syksyisin se voi harrastaa esimerkiksi retkeilyä.
– Tärkeintä on yhdessäolo, kahvittelu ja rupattelu, miehet painottavat.
Sopiva ryhmän kokoontumistiheys voisi olla pari kertaa kuussa. Toiminta tulee Eläkeliiton Sulkavan yhdistyksen muun toiminnan lisänä. Sitäkin on runsaasti: viikottaisen kerhon lisäksi joka toinen viikko turinatupaa ja joka toinen viikko Velin lenkkiä. Kaiken sen lisäksi tarvitaan kuitenkin nimenomaan miehille suunnattua omaa toimintaa.
– Miehet pystyvät keskustelemaan monista asioista, kuten vaikkapa miesten sairauksista, paremmin keskenään, kun naisia ei ole paikalla.
Äijätoimintaan on tervetullut kuka tahansa siitä kiinnostunut mies.
– Ei tarvitse olla Eläkeliiton jäsen.

Lue lisää 6.2.2019 ilmestyneestä Sulkava-lehdestä

Uusi kasvatustyön pastori Aleksi Parkkonen on kotoisin Mikkelistä ja opiskellut Joensuussa. Tällä hetkellä hän asuu Savonlinnassa.
– Oman rippikouluni jälkeen toimin Mikkelissä kerhonohjaajana ja isosena, mitkä osaltaan rohkaisivat hakemaan nuorisotyöhön.
– Teologia astui kuvioihin siinä vaiheessa, kun Joensuun Humakin koulutus ei tuntunut oikealta. Ajatus seurakunnassa tehtävästä nuoriso -ja lapsityöstä sai hakemaan teologiaan ja itse opinnot sitten kiinnostumaan teologiasta ja harkitsemaan pappeutta.
Ajatus sai vahvistusta, kun Aleksi toimi kolmena kesänä lasten- ja rippileireillä sekä Savonlinnassa että Liperissä.
– Nuoriso- ja lapsityö kiinnostaa. Se veti heti mukanaan.
Aleksi vaihtoi opinnot teologiaan ja valmistui papiksi. Töitä löytyi jo opintojen loppuvaiheessa, mikä vauhditti valmistumista.
– Työpaikka oli hyvä motivaattori tehdä opinnot nopeasti alta pois.

Uusia ideoita toimintaan
Aleksin toimenkuva on laaja. 50 prosenttia työajasta on papin työtä ja 50 prosenttia nuorisotyötä. Aleksilla on erilaisia suunnitelmia ja ajatuksia. Toimintaa on käynnistelty pikku hiljaa. Kaikkea ei ole tarkoitus tehdä kerralla vaan lähteä pienin askelin liikkeelle ja tutustua seurakuntalaisiin ja toimintatapoihin.
– Tehdään yksi ratas kerrallaan.
Aleksi on jo jalkautunut kouluille ja pyrkii tekemään niin viikottain.
– Isoskoulutus on lähtenyt hyvin liikkeelle, ja seurakunnan lapsi- ja perhekerhoissa minut on otettu lämpimästi vastaan. Myös kuudesluokkalaiset pojat ovat innostuneet tulemaan keskiviikkoisin seurakunnalle poikienkerhoon, johon ovat muutkin pojat tervetulleita.
Helmikuun aikana on myös tarkoitus aloittaa nyrkkeilykerho liikuntahallissa. Se on suunnattu 3–6.-luokkalaisille pojille ja tytöille.
– Kerhon idea tuli siitä, kun olen itse harrastanut potku- ja thainyrkkeilyä eikä niitä tiettävästi voi Sulkavalla tällä hetkellä harrastaa. Ajatuksena on tarjota lapsille jotain uutta liikuntaa ja sitä kautta yhdessäoloa ja onnistumisen hetkiä.
Aleksilla on myös tarkoitus käynnistellä toimintaa Lohilahden suunnalla.
– Selvitellään, mitä kaikkia mahdollisuuksia siellä olisi.
– Seurakunta on myös mukana 14.2. järjestettävässä Ystävänpäiväriehassa, jossa minua voi tulla moikkaamaan.

Lue lisää 6.2.2019 ilmestyneestä Sulkava-lehdestä