Kategoria: Uutiset

Sulkava-lehden toimitus sai toissa viikolla tiedotteen WWF:ltä, jossa kerrottiin kunnille ja seurakunnille heitetystä haasteesta. Luonnonsuojelujärjestön mielestä kuntien ja seurakuntien olisi suurina metsänomistajina syytä petrata metsänsuojelussa. Haaste osuu kiinnostavaan saumaan, sillä Savonlinnassa käydään parhaillaan kiivasta keskustelua Savonlinnan seurakunnan aikeista tehdä avohakkuita Huosion metsissä.

Vastuulliseen metsänhoitoon liittyy WWF:n mukaan esimerkiksi avohakkuista luopuminen ja jatkuvaan kasvatukseen siirtyminen. Jatkuvassa kasvatuksessa metsään jätetään eri ikäisiä ja eri lajisia puita kasvamaan rinnakkain, ja välillä hakataan pois vain osa suurimmista tukkipuista. Koko metsätilaa ei kuitenkaan koskaan laiteta kerralla matalaksi, mikä suojelee WWF:n tiedotteen mukaan metsän monimuotoisuutta ja eläinten elinympäristöä sekä – ehkä hieman yllättäen – myös metsänomistajan kukkaroa.

Mitä Sulkavalla ollaan mieltä WWF:n haasteesta?

Sulkavan kunnanjohtaja Juho Järvenpää kertoo, että Sulkavan kunta omistaa noin 800 hehtaaria metsää. Tähän asti Sulkavan kunnan metsiä on hoidettu metsätalouden perinteisen mallin mukaan.

– Metsä on ollut omaisuuserä kunnalle, josta tuloa on vuosittain 70 000–100 000 euron edestä.

Sulkavan kunnassa metsänhoitosuunnitelmat tehdään yhdessä metsänhoitoyhdistyksen asiantuntijoiden kanssa. Seuraava seurantapalaveri metsänhoitosuunnitelman päivittämiseksi pidetään Järvenpään mukaan vuoden 2021 alussa.

– Kyllä nämä WWF:n haasteessa esiin tulleet kysymykset ovat sen verran ajankohtaisia asioita, että ne voitaisiin nostaa esille palaverissa. Hyvään hallintoon kuuluu, että tehdyt avaukset huomioidaan keskustelussa.

Järvenpää kuitenkin myöntää, että metsänhoidolliset kysymykset saattavat helposti herättää vastakkainasetteluja päätöksentekoprosessiin osallistuvien kesken.

– Ihmiset näkevät nämä asiat hirveän monella tapaa, Järvenpää toteaa diplomaattisesti.

Metsänhoidolliset kysymykset herättävät siis monenlaisia tunteita. Mutta miksi? WWF:n johtava metsäasiantuntija Panu Kunttu arvelee, että taustalla on metsätalouteen liittyviä vastakkaisia intressejä.

– Vuosikymmeniä aihetta on lähestytty metsäteollisuuden talousnäkökulmasta, mutta viime vuosina on vahvistunut luonnon monimuotoisuutta, ilmastonmuutoksen hillintää, vesistönsuojelua ja metsien virkistyskäyttöä painottava näkökulma.

Kuntun mukaan teollisuus näkee metsät pelkkänä raaka-aineena, mitä hän pitää kapeakatseisena.

– Varmasti jokaisella aikakaudella ihmiset ovat pyrkineet toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Mutta kun tietoa karttuu lisää, alamme ymmärtää paremmin sitä muutostarvetta. Nyt olemme metsien kohdalla sellaisessa nivelkohdassa. Yhteiskunnallamme on edessä isoja haasteita, kuten luonnon monimuotoisuuden väheneminen ja ilmastonmuutos, ja metsillä on näiden ratkaisemisessa iso rooli. Siksi on aika kääntää uusi lehti tavassa, jolla hoidamme metsiämme.

Metsäkeskustelua käydessä täytyy muistaa, että myös avohakkuumenetelmällä hoidetuissa metsissä otetaan luonnon monimuotoisuus usein huomioon esimerkiksi PEFC-metsäsertifikaattien avulla.

MTK:n Metsälinjan kenttäjohtaja Timo Leskinen toteaa, että keskustelu eri metsänhoitomenetelmien hyödyistä käy silti kiivaana.

– Tiukin keskustelu tapahtuu tutkimuksen saralla. On monenlaisia tutkimustuloksia esimerkiksi siitä, millä metsänkäsittelyllä saadaan taloudellisesti paras lopputulos. Siihen liittyy nimenomaan tämä metsän uudistuminen, kasvun kokonaismäärä, tuhoalttius ja niin edelleen. Se ei ole mikään yksinkertainen kysymys.

Leskisen mukaan tunteet heräävät silloin, kun aiheesta tehdään aatteellinen kysymys.

– Tuosta WWF:n haasteestakin välittyy asenne, että avohakkuut eivät ole hyvä asia. Toisaalta on selvät tutkimustulokset ja pitkä historia siitä, miten tehokkaasti metsien uudistaminen voi tapahtua avohakkuunkin kautta.

Leskinen itse uskoo, että metsiä kannattaa käsitellä monipuolisesti erilaisilla menetelmillä.

– Tosiasia on, että osassa metsiköitä jatkuva kasvatus on metsänomistajan näkökulmasta se paras vaihtoehto, ja sitten on metsiä, joissa jatkuvan kasvatuksen kautta uudistuminen ei näytä todennäköiseltä. Silloin avohakkuun kautta tapahtuva uudistuminen on järkevämpää. Olemme läpi linjan olleet sitä mieltä, että molempia vaihtoehtoja kannattaa käyttää. Mutta jos kysymyksestä tekee aatteellisen, voidaan ajautua joko-tai-akselille.

Teksti ja kuva: Hanna Partanen

Julkaisemme nettisivuillamme lyhyitä pätkiä jutuistamme. Lue juttu kokonaisuudessaan Sulkava-lehden numerosta 46/2020. Tilaa lehti täältä tai osta digiversio!