Sunnuntaina Vilkaharjulle tuoduilla tuoleilla istui juhlapukuihin pukeutunutta väkeä, joka katseli uteliaasti mustalla kankaalla peitettyä kivenjärkälettä. Juhlan huipennuksena sen alta paljastui seppämestari Jarkko Kaartilanmäen tekemä upea muistolaatta. Sitä ennen lausuttiin puheita ja tervehdyksiä.
Juhla alkoi hiljaisella hetkellä pari päivää aiemmin tapahtuneen Turun puukotuksen uhreille. Sulkavan reserviupseerien puheenjohtaja Esa Repo totesi, että näinä levottomina aikoina meillä on syytä kokoontua muistelemaan menneitä.
– Kun tunnemme menneisyyttä, on meillä mahdollisuus ymmärtää nykyisyyttä. Tämä vanha sanonta sopinee juhlaamme, hän arveli.
Historiallinen Vilkaharju on kautta aikojen tarjonnut ihmisille hyvän kulkuväylän, mikä koskee myös sotaväkeä.
– Reilu 70 vuotta sitten Neuvostoliiton panssaridivisioonat valitsivat etenemisreiteikseen tieurat idästä länteen, kaakosta luoteeseen.
Suomen sotilasjohto ennakoi uhkan jo ennen talvisotaa, ja linnoituksia alettiin rakentaa kriittisimmille tieosuuksille.
– Sulkavalla ensimmäisiä linnoitustöitä tehtiin juuri tällä Sulkava-Ruokolahti -välisellä tiellä jo talvisodan aikaan, josta Vilkaharjun panssariestelinja on pohjoisin.
Kiviesteet osoittautuivat liian pieniksi panssareille, ja välirauhan aikaan maamme puolustusjärjestelyjä päätettiin vahvistaa.
– Syntyi valtakunnallinen puolustuslinjakokonaisuus, joka sai myöhemmin nimekseen Salpalinja, Esa Repo sanoi.
– Rakennustöissä näillä seuduilla oli satoja palkattuja rakennusmiehiä ja lukuisia muonituslottia. Lisäksi apuna oli reservissä olevia taistelujoukkoja.
– Reilu vuosi sitten lentokapteeni ja sotaveteraani Mauri Maunulalta tuli aloite muistomerkin pystyttämiseksi ja estekivialueen maisemalliseksi raivaamiseksi Vilkaharjun panssariesteille. Maunula lupautui kustantamaan muistomerkin valmistuksen. Kiitämme suuresti lahjoituksesta.
Lue koko juttu torstaina 24.8.2017 ilmestyneestä Sulkava-lehdestä!
