Kaikille kiinnostuneille avoin Reserviläisten historia- ja kulttuurimatka Baltiaan heinä-elokuun vaihteessa tehtiin reittinä Sulkava-Helsinki-Tallinna-Narva-Tartto-Riika Virta Linesin kuljetuksella. Meitä oli 40.
Matkanjohtajana oli monitoimija Markku Vihavainen ja bussimatkoilla oppaana Venäjän historian emeritusprofessori Timo Vihavainen. Tulkkina matkan aikana toimi Anu Rämä.
La 29.7.
Tallinnassa ohitimme korkean näköalatornin Teletorn sekä muut nähtävyydet. Jatkoimme matkaa Narvaan ja näimme valtavan Tallinnanlahden, jonka vastapäätä on Obeliski 15 000 hukkuneen muistoksi. Siinä on myös Marttyyrien muistomerkki ”Katkennut linja” sekä Kommunismin uhrien muistomerkki.
Neuvostohistorian valtavan kokoiset taidemonumentit mm. Stalin, Lenin ja Pronssisotilas näimme Maarjamäen linnan taidemuseon takapihan patsaspuistossa.
Tallinna-Narva väli on yli 200 kilometriä ja molemmin puolin tietä on silmin kantamattomiin valtavat Viron peltoalueet.
Ennen päivän määränpäätä poikkesimme Rakveren kaupunkiin Vallimäelle, jossa on viljavasta seudusta muistomerkkinä kookas Tarvas-härkä veistos. Nousimme myös Tarvaspään linnoituksen raunioille sata porrasta. Perillä Inger-hotellissa olimme iltamyöhällä. Sovitusti siellä odotti ruoka seisovasta pöydästä.
Su 30.7.
Matkailu avarsi ja antoi uutta historian tietämystä Narvan kaupungin sight-seeingillä. Narvan linna ja Iivana Julman linna olivat vieri vieressä jokirajalla.
Narvanjokea ja siellä venäläisiä vartiotorneja myötäillen ihastelimme Narva-Jöensuu kylpyläseutua hiekkarantoineen ja valtavine havusekapuumetsineen.
Itämeren rantaa pitkin edetessä suunnilleen Suomen Kotkaa vastapäätä näimme stalinistiseen tyyliin mahtavan rantabulevardin komeine taloineen.
Liikuimme myös verellä kasteltua historian maaperää, kun täällä vuonna 1944 käytiin Suomenkin kannalta tärkeimpiä taisteluja. Siitä koottuna oli Sinimäen museolla Narvan sodan sotaesineistöä.
Etenimme sitten Peipsjärven rantaa pitkin Kuremäen luostarikirkkoon ja Puhtitsan 1890-luvun nunnaluostariin. Komeat rakennukset ja kauniit nunnien hoitamat kukkapihat olivat nähtävillä.
Matkan varrella kävimme pikaisesti tutustumassa mahtavaan, kuin satukirjan valkoiseen Alatskivin linnaan.
Kauksin vierailukeskuksessa pidimme juoma- ja ruokatauon. Siinä samalla nähtiin yksi hieno uimaranta Peipsjärven 30 kilometrin rantahietikoista.
Matka jatkui Tarttoon Dorpat-hotelliin. Kukin vietti iltaansa vapaasti. Osa paikkoihin tutustuen, osa sulkavalaisittain kirvestä pelaten.
Ma 31.7.
Aamu alkoi Riian kadulta Tarton kiertoajelulla mainion oppaan Reetin osaavalla tilannetajulla. Eesti ja suomi ovat sukulaiskieliä, mutta sanat voi ymmärtää väärin. Opas kertoi monia sanoja ja niistä naurattavia juttuja kuten häät=pulma, kummitus=vaimo ja sulhanen=renki.
Kävimme Tarton rauhan 14.10.1920 muistomerkillä koskien Suomen ja Neuvosto-Venäjän välistä rauhaa. Tartto on vehreän vihreä kukkapuistokaupunki.
Kun toisessa maailmansodassa Tarttoa pommitettiin paljon, ei taloja enää siinä määrin rakennettu tilalle. Tartolaisen olutpanimon osti 1912 saksalainen Albert Le Coq, joten A.Le Coq on suosikkiolut Tartossa eli siellä ei juoda Sakua.
Tähtveren asuinalueella on yliopiston rakennuksia ja omakotitaloja, joissa asuu myös opettajia. Täällä on myös Alvar Aallon vuonna 1932 suunnittelema omakotitalo, nykyisin Villa Tammekann.
Rotund-puistokahvilassa kävimme ennen yliopistovierailua. Ensin tutustuimme Tarton yliopiston päärakennukseen ja ”katon alla” olevaan karsseriin eli koulun arestihuoneeseen.
Esittelijä kertoi ylpeänä, että yliopiston tulo nosti Tarton. Toomemäellä eli Tuomiokirkon mäellä on yleinen iso puistoalue sekä Tähtitorni, anatominen laitos ja kirjasto, myös Enkeltensilta ja Kansojen patsas. Täällä alkoi myös Struven kolmiomittausketjun selvittäminen.
Samalla alueella on Tarton tuomiokirkko, jonka sota raunioitti, eikä se enää ole kirkollisessa käytössä. Kirkon torneissa on Tarton yliopistollinen museo.
Toomemäen alla oli ruutikellari, joka nyt on ravintolana. Sitten vielä Viron ilmailumuseo, Otepää, kreivi Bergin Sankasten linna ja Pajun taistelun muistomerkki ennen saapumista pitkästä ajomatkasta Riikaan.
Tartto-Riika matkalla nähtiin paljon kattohaikaroita pesineen. Uskomuksen mukaan ne ovat hyvän onnen merkki ja siten mieluisia. Nykyisin nämäkin linnut nähtyinä ovat enemmän ”sähköpylväshaikaroita” pesineen.
Ti. 1.8.
Heti aamusta oli lähtö keskustan Riika-kierrokselle ennen klo 12 alkavaa Tuomiokirkon 20 minuutin piccolourkukonserttia. Suomea osaava opas kertoi kaupunkikierroksella historiasta peilaten nykypäivään tuoden siten uutta konkretiaa entisen historiantietämyksen päälle.
Taitava opas osasi huomioida kohderyhmänsä ja kertoi näyttäen kadunvarrelta paikkaa, joka on sulkavalaislähtöisten Vasaran sisarusten optiikkaliike LVX.
Raatihuoneen toriaukiolla katselimme ja ihmettelimme sodilta säilyneitä ikivanhoja jugendkoristeisia taloja sekä vieretysten hoitamattomia neuvostohistorian hrustsovka-taloja.
Latvian lippu on 1300-luvulta ja tarinan mukaan punainen ja valkoinen ovat vuodatettuja verivanoja. Riika on entinen Hansakaupunki, jossa on vieläkin paljon kansainvälistä väkeä. Maxima on hallitseva Baltian alueiden tavarakauppakokonaisuus, jossa on myös paljon kansainvälisiä yrittäjiä.
Väestöstä 38 prosenttia on kieleltään venäläisiä, vaikka virallinen kieli vuodesta 1990 on ollut latvia.
Jugend, josta joka kolmas talo on jäljellä, on kaupungin ylpeys kuten restauroitu vuoden 1883 Monica-hotelli. Baltian saksalaiset uskoivat saavansa Riikan ja säilyttivät sitä sodankäynneissä parhaansa mukaan.
Riikan keskiaikainen tuomiokirkko on Baltian maiden suurin mahtavine urkuineen. Ulkopuolella katolla on kultainen kello sekä kukko, joka on Riikan symboli. Pyhän Pietarin laulava kukko seisoo kirkon tornissa niin hyvissä kuin huonoissa tuulissa. Kirkko on pohjaltaan kuten Turussa.
Tuomiokirkon romanttiset urut, joissa on 6700 pilliä ja hyvä akustiikka ovat maailman neljänneksi suurimmat. Jouluna ja juhannuksena väki käy runsain joukoin kokoontumassa tuomiokirkon aukiolla.
Mieltymysten mukaan osa matkaseurueesta kävi Miehitysmuseossa, osa tutustui Raatihuoneen torialueeseen ja Mustapäiden kauppiastaloon, osa Jurmalaan kuuluisia kävelykatuja pitkin merenrantaan, loput siirtyivät vanhaan Zeppelin-ilmalaivojen hangarihalleihin eli nykyiselle kauppatorille ja kauppahalliin ostoksille. Vielä illalla oli yhteinen ruokailu uusitussa Tallinkin hotel Rigassa.
Ke 2.8.
Aamupalan jälkeen oli lähtö kotimatkalle. Linja-automatkaa oli edessä Riika-Tallinna 330 kilometriä ja lisäksi Tallinkin Megastar-laivamatka pari tuntia sekä vielä 300 kilometriä eri puolille Sulkavaa.
Timo Vihavainen kertoili läpileikkausta aikakausien jääkäreistä ja esitteli kirjatuotantoaan. Markku Vihavainen infosi Sulkavan Tykkipursi-seurasta jäsenyyksineen.
Matkan varrella kävimme hakemassa kotiin viemisiä Super-Alkosta. Ajoimme Pärnun ohi Halinga-kahvilaan ja samalla kiertelimme viereisen kattavan automuseo.
Koko Baltian seutu on sodista selvinneenä uudelleen rakennettujen linnojen, kartanoiden, kulttuurihistoriallisten rakennusten ja arkkitehtuurin sekä vehreiden puistoalueiden että kukkien värittämä nähtävyys, jota oppaat esittelivät ylpeydellä ja hyvin palveluhenkisesti.
Oli ohjelmallinen matka ja näimme yhtä ja toista. Matkanjohtaja Markku oli organisoinut matkan hyvin. Reissu aivan eri maailmoissa oli oikeasti irtiotto arjesta ihan lomaillen.
Kiitos kaikille mukana olleille mukavasta historia- ja kulttuurimatkasta Baltiaan.
— MAINOS — Sulkava Digilehti tilaus
