Kristiina Uusitalo päätti jo nuorena tyttönä, että hänestä tulisi taidemaalari. Innostus tuli seuraamalla hänen isänsä Olavi Uusitalon työskentelyä.
– Otin mallia isältä ja ajattelin, että tuo on sellaista, mikä kiehtoo.
Uusitalo lähti seuraamaan unelmaansa aktiivisesti. Lukion hän kävi Savonlinnan Taidelukiossa, jossa oli mahdollisuus opiskella muun muassa maalausta, keramiikkaa ja valokuvausta. Sen jälkeen tie vei Helsingin Taideakatemian kouluun.
– En tiennyt, mihin ryhdyin. Ajattelin, että riittää, että maalaan maalauksia, Uusitalo naurahtaa.
Taiteilijan leipä ei kuitenkaan ole kovin leveää tai tule kovin helposti. Uusitalon innostus oli kuitenkin niin suuri, että hän seurasi sitä hyvin määrätietoisesti, vaikka teki uransa aluksi paljon opetustöitä.
– Jokaisen on jotenkin ratkaistava, miten itsensä elättää. Ilmaisunhalu ratkaisee sen, tekeekö taidetta joka tapauksessa riippumatta siitä, onko se pääelinkeino vai ei. Minä olen ollut onnekas, sillä olen saanut lopulta apurahoja, Uusitalo toteaa.
Uusitalon maalauksista löytyy maiseman elementtejä, mutta hänen kuviensa aiheet kertovat sisäisestä elämästä.
– Minua kiinnostaa se, että asiat muuttuvat koko ajan, ja olen pyrkinyt maalaamaan oivalluksen hetkiä.
Uusitalosta on kiinnostavaa se, ettemme kuitenkaan välttämättä huomaa muutoksen jo tapahtuneen. Esimerkiksi tästä hän nostaa ympäristön.
– Meillä on mielikuva, että elämme Suomessa koskemattoman luonnon keskellä, mutta se ei ole enää totta. Muutos vyöryy päälle.
Maalaaminen on Uusitalolle ilmaisua ja myös itsensä viihdyttämistä, ainakin sellaisina päivinä, kun työ sujuu.
– Hyvinä päivinä se on tosi hauskaa, mutta voi tulla pitkiäkin aikoja, jolloin se voi olla tosi vaikeaa.
Toki taiteilijan työ on myös ihmisten palvelemista. Se ei kuitenkaan tule pelkästään ulkoapäin annettuja raameja totellen vaan kaikesta jo itsenäisesti tehdystä ammentaen. Vain siten voi Uusitalon mukaan päästä parhaaseen tulokseen.
– Taiteilijalla voi olla annettavaa vain, jos hän saa tehdä oman sisältönsä näkyväksi, ja ammattitaitoa on se, että samalla voi toteuttaa myös tilatun työn vaatimukset, Uusitalo toteaa.
Hän päättelee, että jos jokin asia häntä itseään kiinnostaa, löytää se ilman muuta vastakaikua jossakussa muussakin.
– Haluan löytää minulle tärkeille asioille omaperäisen ilmiasun. Minulle se on ilmaisua, ja on yleisöä, jota se ravitsee, mutta on myös ihmisiä, joita se ei puhuttele. Kaikki sisällöt ovat jollekin muullekin tärkeitä, mutta kaikki sisällöt eivät kuitenkaan sovi kaikille, Uusitalo selittää.
– On tärkeää että uskaltaa tehdä siitä aiheesta, mikä itselle on merkityksellinen.
Teksti ja kuva: Tea Ikonen
Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 26/2020. Tilaa lehti täältä!
