– Mistähän se kipinä lie tullut? Isä kyllä sanoi, että raudassa ei raha ole hukassa, mutta kai se ajokortin saaminen 18-vuotiaana innostuksen herätti, nauraa Piia Kinnunen.
Piian ensimmäinen auto oli Volvo 144, samanikäinen kuin omistajansa. Rakkauden Amerikan autoihin herätti seuraava auto eli Rambler American, johon Piia teki vähän sisustusjuttuja.
–Tykkään Amerikan autoista, mutta en hyljeksi muitakaan. Autotallissa odottaa seuraava projekti eli brittiauto Triumph Spitfire vuosimallia -63.
Työstämistä ja oman käden jälkeä odottaa myös Buick Riviera vm -96.
Autoharrastajia on montaa sorttia. Puhutaan kustomoinnista ja entisöinnistä. Piian harrastus on vähän molempia. Osa purkaa auton osiin ja kokoaa alusta asti uudestaan. Se vaatii Piian mukaan paljon motivaatiota.
– Paljon on Suomen maassa myynnissä pahvilaatikkoautoja, joita kootessa on motivaatio loppunut.
Piian pyrkimyksenä on pitää kunnostettavat autot liikenteessä, ja korjata niitä pala palalta.
– Itse teen kunnostusta vanhaa kunnioittaen, mutta omia mausteita pitää näkyä, kuten Lincolnissa vähän erikoisempi maalaus. Siinä on kuitenkin koko ajan mietitty sitä, että auto, joka on melko harvinainen Suomessa, olisi palautettavissa ihan alkuperäiseen kuntoon ja väriin. Museorekisteriin en autojani laita, joten niissä voi juuri sitä omaa juttua käyttää. Ajokuntoinen kunnostettavan auton pitää olla. Tykkään välillä ajaakin, kertoo Piia.
Pitkäaikaisin projekti Piialla on ollut Lincoln Continental vuodelta 1958.
– Hankin sen vuonna 2004. Isoin projekti ja se jatkuu edelleen. Koskaan se ei ole valmis, aina tulee jotakin. Kyllä se elämänmittainen projekti on, nauraa Piia.
Kuten kaikki harrastukset, tämäkin vie rahaa.
– Esimerkiksi maalaukset ja kromaukset ovat hintavia, mutta kuten isä sanoi, raudassa ei raha ole hukassa. Jos työlle rupeaa tuntihintaa laskemaan, palkoille ei pääse. Useimmiten kyllä yleensä saa omansa pois, riippuu tietysti auton mallista ja iästä. Automarkkinat ovat kuin osakemarkkinat, hinnat vaihtelee. Joskus on joku auto arvossaan ja joskus joku toinen.
Aikaa harrastus vie myös. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Kun on kiirettä työssä, silloin se jää sivummalle. Tunti ja toinenkin hurahtaa nopeasti työn tuoksinnassa ja suunnittelussa. Elämänkumppanin on ainakin ymmärrettävä, jos ei jaettava, harrastusta.
Teksti ja kuva: Pirjo Valkasmaa
Lue koko juttu Sulkava-lehden kesänumerosta 22/2020. Tilaa lehti täältä!
