Kun Yhteispalvelupisteen palveluneuvoja Ulla Heino juhannuksena sulkee työpaikan oven viimeistä kertaa, tekee hän sen hyvillä mielin, vaikka ilmassa on myös haikeutta. Taakse jää liki 46 vuoden monivaiheinen ja mielenkiintoinen työura.
– Vähän haikeata kieltämättä on. Työ on ollut minulle merkityksellinen, ja olen sitä aina tehnyt täysillä. Varsinkin asiakaspalvelu on ollut minulle ”se juttu”. Pidän ihmisläheisestä työstä, ja tässä työssä olen saanut nähdä ihmiselämän koko kirjon iloineen ja suruineen, kertoo Ulla viimeisestä työstään Yhteispalvelupisteen palveluneuvojana.
Ulla Heino on syntyperäinen sulkavalainen, Iitlahden tyttöjä. Työura alkoi 18-vuotiaana Posti- ja lennätinlaitoksessa, Sulkavan käsivälitteisessä puhelinkeskuksessa.
– Meitä oli 18 puhelunvälittäjää kolmivuorotyössä, ja puhelut yhdistettiin nimipyynnöillä. Juuri kukaan ei pyytänyt numerolla, ja vanhemmat virkailijat olivat aidosti huolissaan, miten ihmiset selviävät automaation aikana, kun pitää itse selvittää numerot ja pyörittääkin ne itse. No, nyt tiedetään, että opittu on, ja mihin kehitys on johtanut.
Metsänhoitoyhdistyksen, puhelinvaihteenhoitajan ja terveysaseman puhtaaaksikirjoittajan töiden jälkeen Ulla aloitti työt Sulkavan kunnassa.
– Tulin sosiaalitoimistoon 1980-luvun alussa sijaiseksi. Paikka tuli auki, ja minut valittiin. Nimike muuttui myöhemmin kanslistiksi. Kunnan palveluksessa olen ollut nyt 36 vuotta.
Kanslistin työtehtävät olivat moninaiset.
– Parhaimmillaan kunnassa oli päiväkodin lisäksi 29 perhepäivähoitajaa ja lapsia päivähoidossa 150. Laskutusten lisäksi hoidin lelulainaamoa ja jaoimme tuolloin myös äitiysavustuspakkaukset. Oli palkanlaskentaa, pöytäkirjansanelujen purkua ja esityslistoja, kokouksia oli paljon tuolloin.
Lue koko juttu Sulkava-lehden kesänumerosta 22/2020. Tilaa lehti täältä!
