”Hänen Kuninkaallinen Majesteettinsa, kaikkein armollisimmaksi tunnettu kuningatar ja perintöruhtinatar on kristillisestä laupeudesta ja Hänen Kuninkaallisen Korkeutensa uskollisten alamaisten niin hengellisestä kuin ajallisesta hyvinvoinnista armollisesti huolta kantaen sallinut kirjallisesti antaa kuninkaallisen päätöksen, että kun tämä Karjala käsittää laajalle ulottuvia maita ja sen vuoksi on liian harvoja kirkkoja joillakin seuduilla, ja siten tilaisuudet jumalanpalvelusten järjestämiseen vähäiset, niin että ne, jotka ovat sangen pitkämatkalaisia, harvoin tai eivät edes yhtä kertaa vuodessa voi tulla kirkkoon. Tämän vuoksi, ja kun on hyväksi havaittu, että missä sellaisia liian suuria pitäjiä on olemassa, ne silloin jaetaan ja erotetaan kahdeksi tai useammaksi seurakunnaksi sen mukaan, miten suuri ja laaja kirkkopitäjä on.”
”Näin Sulkavala on samaa kaikkein armollisinta kuninkaallista kirjettä noudattaen anomuksesta määrätty erilliseksi kirkkopitäjäksi Hänen Kuninkaallisen Majesteettinsa armosta.”
Näin kirjoitti Viipurin ja Savonlinnan läänin maaherra, vapaaherra Eerik Kaarlenpoika Gyllerstierna vuonna 1640 allekirjoittamassaan kirjeessä.
Ruotsi oli liittynyt vuonna 1630 30-vuotiseen sotaan, ja puhtaan uskon nimissä valtakuntaansa laajentava kuningas tarvitsi pyrkimyksilleen voimakkaan kirkon tukea. Sitä varten oli perustettava uusia seurakunta. Niinpä kuningas oli antanut päätöksen jakaa Itä-Suomen liian laajoja seurakuntia kahdeksi tai useammaksi, jotta seudulle saataisiin kirkkoja vähän tiheämpään.
Tämä kirkollisten toimitusten synnyttämä tarve ja kirkon saamista koskeva anomus olivat taustalla Iitlahden eli Sulkavan kappelikunnan itsenäistymisessä omaksi seurakunnakseen ja Sulkavan kirkkopitäjäksi, joka oli tapahtunut todennäköisesti kymmenen vuotta Gyllerstiernan kirjeen kirjoittamista aiemmin, vuonna 1630.
Ennen Sulkavan kirkkopitäjäksi itsenäistymistä Iitlahden kappelikunta oli yksi vuoden 1510 paikkeilla perustetun Suur-Säämingin neljästä neljänneskunnasta. Muut neljänneskunnat olivat nykyistä Kerimäkeä vastaava Haapala, Puumala ja Sääminki itse.
Iitlahden neljänneskunnan nimi juontaa juurensa vuosisatoja vanhasta sulkavalaisasutuksen keskuspaikasta, jonka nimi lienee alkujaan ollut Iilahti. Ruotsinkielisissä asiakirjoissa nimestä oli käytetty muotoa Idenlax tai Idelax, josta todennäköisesti periytyivät suomenkieliset vastineet Idänlahti ja Iitlahti.
Uuden pitäjän toiminnalliseksi ja alueelliseksi keskukseksi muodostui kuitenkin Sulkavansalmen ja Sulkavankosken tuntumaan rakennetun kirkon ja pappilan tienoo, jossa sijaitsivat pitäjän läpi kulkeneiden maanteiden risteys sekä maanteiden ja vesiteiden yhtymäkohta. Huolimatta keskeisestä sijainnistaan kirkonkylä oli samanlainen haja-asutusalueen kylä kuin pitäjän muutkin kylät.
Teksti: Tea Ikonen
Kuva: Finna.fi aineistotietokanta: Savon läänin kartta vuodelta 1700
Julkaisemme nettisivuillamme lyhyitä pätkiä jutuistamme. Lue juttu kokonaisuudessaan Sulkava-lehden numerosta 4718/2020. Tilaa lehti täältä tai osta digiversio!
