Soutustadionin aulassa Sulkavan reserviupseerien 70-vuotisjuhlavieraiden ihmeteltävänä oli sota-asuja, aseita, viestintälaitteita ja monenlaisia muita sotahistoriaan liittyviä esineitä. Näytteillä olevien esineiden omistaja, enonkoskelainen reservin vääpeli Erkki Myllymäki kertoi alkaneensa keräillä kokoelmaansa oltuaan YK:n hommissa.
– Armeija otti pois kaikki muut varusteet, jäi vain baretti, kaulaliina ja intialainen kenttäpuku. Aloin keräillä YK:n varusteita ja kaikki muu tuli siinä kylkiäisinä, Myllymäki kertoi.
Myllymäki on kiertänyt esittelemässä kokoelmaansa erilaisilla messuilla vuodesta 1968 lähtien. Reserviupseerien juhlassa oli esillä vain osa.
– Pitäisi museo perustaa, saisin monta hyllyä tyhjäksi, Myllymäki totesi.
– Yhdistyksemme on perustettu 1949. Silloin elettiin jälleenrakentamisen ja nousun aikaa. Syntyi tarve kokoontua yhteen. Vapaaehtoisten joukolla toimien tiedettiin saavan parhaiten yhteisiä asioita eteenpäin, totesi Sulkavan reserviupseerien puheenjohtaja, reservin majuri Esa Repo tervehdyssanoissaan.
Hän sanoi maanpuolustustahdon ja -taitojen olevan edelleen kantavia teemoja yhdistyksessä.
Repo totesi yhdistyksessä olevan hyvä yhteishenki, jonka ansiosta on viime vuosina saatu paljon aikaan. Hyvä mittari on hänen mukaansa se, että jäsenmäärä on noussut yli 40 jäseneen.
Kenraaliluutnantti (evp) Paavo Kiljunen käsitteli juhlapuheessaan johtamista niin talvisodassa kuin nykyäänkin.
– Talvisodassa kehittyi suomalaisille sopiva johtamistapa, esimerkillä johtaminen. Johtajat ryntäsivät usein ensimmäisinä tulta päin, Kiljunen totesi.
Hän huomautti, että jos oli käskettävän osa usein kova, sitä oli myös käskijän osa.
– Talvisodan joukot oli koottu alueittain samoista pitäjistä. Johtaja saattoi joutua käskemään tutun naapurin vaikeaan tehtävään.
Teksti ja kuva: Tea Ikonen
Lue koko juttu viikolla 32 ilmestyneestä Sulkava-lehdestä. Tilaa lehti täältä!
