Pienet paikallislehdet raportoivat kunnanhallituksen kokouksista, rantakalailloista ja paluumuuttajista. Ilmastonmuutosuutiset kuuluvat isoille lehdille, onhan aihe hyvin globaali ja vaikeasti hahmotettava. Sitä paitsi eihän se vielä tapahdu Sulkavalla, vaan Tyynenmeren saarilla, jotka kohta hukkuvat nousevien merivesien alle. Miten ilmastonmuutoksesta saisi paikallisuutista täällä Pohjolan perukoilla?
Näin ajattelin, kunnes Jyri Wuorisalo, ilmastoturvallisuusasiantuntija Savonia-ammattikorkeakoulusta Kuopiosta, alkoi puhua Suomen ilmastojournalismin huonosta tasosta. Wuorisalon mukaan lehdet ovat epäonnistuneet sen uutisoinnissa, miten ilmastonmuutos näkyy jo täällä Suomessa.
– Ilmastojournalismi voisi osoittaa paljon selkeämmin sen, mitkä ovat ilmastonmuutoksesta johtuvia ilmiöitä. Viime vuosi oli mittaushistorian lämpimin vuosi Suomessa. Sillä on heti valtavat vaikutukset. Routaa ei tule tarpeeksi ajoissa. Kosteutta on liikaa. Talven tulo viivästyy. Nämä ovat todella arkisia asioita ja voi tuntua, etteivät ne edes ole uutisia.
Wuorisalon mielestä ilmastonmuutosta on vaikea hahmottaa, koska se etenee juurikin näin pienin askelin. Lyhenevistä talvista tietävät kaikki, mutta entä kaikki muut vaikutukset? Tietävätkö esimerkiksi sulkavalaiset metsänomistajat, että roudan väheneminen voi vaurioittaa heidän metsiensä kasvua?
Tämä metsänomistaja ei ainakaan tiennyt. Aloin pohtia asiaa. Kuka paikallisista muutoksista oikeastaan raportoisi, jos ei Sulkava-lehti? Helsingin Sanomatko?
Uutiset kuntatasolle
Soitin ilmastojournalismia tutkineelle toimittajalle Hanna Nikkaselle, jonka mielestä paikallislehtien tulisi ottaa isompi rooli ilmastonmuutoksen uutisoinnissa.
– Ilmastouutisia on perinteisesti tehty kansainvälisistä ilmastoneuvotteluista, napajäiden ja jääkarhujen tilanteesta ja siitä, mikä hammastahna kannattaa valita. Paikkakuntien arjen kautta aihetta on käsitelty todella vähän.
Samoilla linjoilla on Lapin yliopiston Arktisen keskuksen tiedeviestinnän päällikkö Markku Heikkilä.
– Helposti mielletään, että ilmastonmuutos koskee isoja tiedotusvälineitä, mutta ei välttämättä tule paikallistasolle. Se on sääli, koska monet tärkeät päätökset tapahtuvat siellä, missä ihmiset elävät.
Heikkilän mukaan paikallisuutisointiin vaikuttaa myös se, mitä kuntapoliitikot ilmastoasioista ajattelevat.
– Jos he itse nostavat ilmastoasioita esiin, kuten ilmastoasioissa edelläkävijäksi nouseessa Iin kunnassa on tehty, aiheet huomioidaan luontevammin myös paikallisessa uutisoinnissa.
Nikkasen mielestä paikallislehtien rooli korostuu juuri siinä, että kuntapäättäjät voisivat sitä kautta saada ilmastoaiheista tietoa päätöstensä tueksi.
– Kuntatasolla voitaisiin tehdä todella isoja ratkaisuja, jotka vähentävät kuntalaisten päästöjä, ilman että se vaatii kuntalaisilta raskaita elämänmuutoksia. Tämä on hyvä uutinen kuntalaisten näkökulmasta.
Tällaisia ratkaisuja voisivat olla esimerkiksi liikenteen ja maankäytön päästöjen vähentäminen tai julkisten tilojen lämmitystavan uudistaminen.
– Yhden perheen lämmitysratkaisu on iso teko perheelle, mutta se vaikuttaa vain yhteen taloon. Jos kunta taas tekee lämmitysratkaisuja julkisiin tiloihin, sillä on isompi merkitys, ja se maksaa itsensä takaisin kunnalle, pohtii Nikkanen.
Taakka sälytetty kuluttajille
Nikkasen mukaan ilmastojournalismi on tähän asti painottanut liikaa yksityisten ihmisten valintoja.
– Kun ilmastoaiheet olivat uusia, toimittajat kokivat, ettei yleisöä kannata syyllistää liikaa. Yritettiin löytää positiivisia aiheita, joten puhuttiin siitä, että laturi kannattaa ottaa pois virrasta yöksi. Siinä oli hyvä tarkoitus, mutta mittakaava oli liian pieni. Taakka ilmastonmuutoksen ehkäisystä asetettiin kokonaan yksityisten ihmisten harteille.
Nikkasen mukaan suomalaisten on yksilöinä vaikea saada omia päästöjään riittävän alas, koska suurin osa päästöistä tulee energiantuotannosta, johon on vaikea vaikuttaa.
–Ilmastojournalismissa on jumituttu siihen, että ratkaisut riippuvat yhden ihmisen valinnoista eikä yhteisön. Paikallisjournalismin panosta tarvitaan, koska se on yhteisöllinen media, joka voi käsitellä isomman mittakaavan ratkaisuja.
Yritysten ja kuntien ilmastotoimet ovat helppoa raportoitavaa, mutta hiilineutraaleja lupauksia ei kannata Nikkasen mielestä niellä pureksimatta.
– Jos joku firma kertoo aikovansa olla viiden vuoden päästä hiilineutraali, toimittajat voisivat tarkastaa väitteet ja tutkia, onko se edes mahdollista luvatuilla toimilla.
Ilmastojournalismissa on jumituttu siihen, että ratkaisut riippuvat yhden ihmisen valinnoista eikä yhteisön. Paikallisjournalismin panosta tarvitaan, koska se on yhteisöllinen media, joka voi käsitellä isomman mittakaavan ratkaisuja.
Toisaalta yksilön arjestakin on hyvä tehdä juttuja, mutta ei syyllistämällä.
– Sen ei pitäisi olla puhetta ilmastosynneistä, joita teemme, vaan ilmiöstä, joka tulee aiheuttamaan muutoksia meidän jokaisen elämässä. Lisäksi toivoisin, että ilmastojournalismi käsittelisi enemmän sitä, miten muutokset tehtäisiin oikeudenmukaisemmin. Onko köyhillä ylipäätään mahdollisuuksia vaikuttaa omiin päästöihinsä samalla tavoin kuin hyväosaisilla?
Markku Heikkilän mielestä ilmastojournalismia tehdään helposti liian saarnaavalla otteella.
– Se voi aiheuttaa lukijoissa torjuvan reaktion. Saarnaavuuteen liittyy se, että lähdetään puhumaan ylhäältä alaspäin ja kerrotaan, miten kaikkien pitäisi muuttaa käyttäytymistään. Parempi lähestymistapa olisi ehkä tehdä juttuja ihmisistä, jotka ovat jo muuttaneet elämäänsä ja löytäneet uusia ratkaisuja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.
Linnut, maatalous ja metsät muutoksen mittareina
Nikkasen mielestä paikallislehdet voisivat seurata ilmastonmuutoksen etenemistä esimerkiksi seuraamalla muutoksia alueen linnustossa.
– Miten Itä-Afrikan kuivuus on vaikuttanut siihen, ettei satakieli ole laulanut tänä keväänä? Viljelijän vuodenkierrosta voisi tarkkailla sitä, miten ilmastonmuutos vaikuttaa esimerkiksi eri kasvien viljelyyn, tuhohyönteisten leviämiseen tai kasvinjalostukseen.
Myös roudan katoamisen vaikutuksista voisi Nikkasen mukaan puhua enemmän.
– Koko maa on rakennettu sen olettamuksen varaan, että maa jäätyy. Miten roudan puuttuminen vaikuttaa metsien kasvuun tai rakennusten kestävyyteen?
Markku Heikkilän mielestä paikallislehdet voisivat raportoida myös kunnan tarjoamasta infrastruktuurista tai sen puutteesta.
– Pystyykö kunnassa tankkaamaan kaasuautoa tai sähköautoa? Onko tällaiset valinnat tehty edes mahdollisiksi? Sulkavallahan on paljon kesäasukkaita, joita voisi kiinnostaa käyttää tällaisia palveluita.
Ilmastonäkökulma kaikkiin juttuihin
Nikkasen mukaan ilmastonäkökulmaa pitäisi tuoda mukaan myös muihin juttutyyppeihin, ei pelkästään ilmastonmuutosta käsitteleviin uutisiin.
– Korona-aika on ollut sikäli hyödyllistä, että ihmiset ovat alkaneet hahmottaa toimittajien vastuuta eri tavalla. Jos joku julkaisee matkailujutun ihanasta Kreikasta, ihmiset kommentoivat, että miksei pandemian riskeistä puhuttu jutussa. Enää ei voi tehdä juttuja niin, että sivuvaikutukset jätetään mainitsematta.
Sama asenne voisi Nikkasen mielestä ulottua myös ilmastonmuutokseen liittyvien riskien näkyväksi tuomiseen.
– Mielestäni on ristiriitaista, että lehdet kertovat ilmastonmuutoksesta, mutta samalla julkaistaan kritiikittömiä juttuja jostain kulutuksen muodosta, joka aiheuttaa paljon päästöjä. Ilmastonäkökulma pitäisi tuoda jokaiseen juttuun mukaan.
Sitä, että ilmastojutut voisivat vieraannuttaa paikallislehden lukijoita, ei Nikkasen mielestä tarvitse pelätä.
– Uskon, että hyvä journalismi on myös uusien aiheiden esittelemistä. Itse en haluaisi, että toimittajat tekisivät minulle juttuja, joita olen valmiiksi jo halunnut lukea. Haluan nähdä niitä juttuja, joita en ennen edes tiennyt tarvitsevani. Hyvä journalismi vakuuttaa lukijan uuden tiedon avulla.
Ilmastojournalismi voisi olla sovittelijana eri tahojen välissä ja selittää asioita niin, että vastakkainasettelut helpottuvat.
Sovittelevaa ilmastojournalismia
Työssään Jyri Wuorisalo auttaa eri alojen asiantuntijoita varautumaan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Mukana työpajoissa on eri tahoja tutkimuslaitoksista ja turvallisuusalan asiantuntijoista MTK:n ja Metsäkeskuksen edustajiin. Välillä esiin nousee vastakkaisia intressejä, mikä nostaa tunteet pintaan.
– Ilmastonmuutokseen ei ole olemassa käsikirjaa, vaan se tapahtuu meille aivan uutena. Siksi siihen liittyy niin paljon tunteita, ja aiheen äärellä on helppo tuohtua. Ilmastojournalismi voisi olla sovittelijana eri tahojen välissä ja selittää asioita niin, että vastakkainasettelut helpottuvat.
Teksti ja kuvat: Hanna Partanen
Juttu julkaistiin Sulkava-lehden numerossa 5/2021. Tilaa lehti täältä tai osta digiversio!
