Teijo Korhonen katselee soutustadionin rannasta Alanteelle. Järvimaisema näyttää kovin harmaalta, marraskuiselta, vaikka eletään tammikuun puoliväliä. Kaukaisuudessa näkyy pieni piste. Joku ihminen siellä on, ehkä verkoilla. Kalalle mielisi ehkä Teijonkin mieli, mutta pilkkiminen on innokkaalta kalamieheltä jäänyt tänä vuonna harvinaisen vähälle.
– Marraskuussa kävin ensimmäistä kertaa pilkillä, kun silloin oli pakkasia ja tuli jäät, mutta sitten alkoi vesisade, mies kertoo.
Seuraava pilkkikerta olikin vasta pari viikkoa sitten Saajuulla.
– Sielläkin tuntui, että olisi ollut jo kevät.
Teijon pilkkikausi alkaa heti, kun jää kantaa miehen.
– Sitähän sanotaan, että viisisenttinen jää kantaa ihmisen, kolmesenttinen pilkkijän, Teijo vitsailee.
Viime vuosina hän on aloittanut pilkkimisen yleensä joulukuussa, mutta hänen aloitellessaan harrastusta 70-luvulla jäälle pääsi usein marraskuussa.
– Yksikin talvi kävin pilkillä jo lokakuussa.
Pilkkikausi kesti huhtikuun loppuun, yhtenäkin vuonna Teijo muistelee pilkkineensä vielä toukokuun 3. päivänä.
– Nythän ei huhtikuun lopussa enää ole mitään asiaa jäille.
Normaalitalvina Teijo suuntaa pilkkireissuille joka viikonloppu vähintään toisena päivänä, usein molempina.
– Kun olin työttömänä, kävin pilkillä parhaimmillaan seitsemänä päivänä viikossa.
Lue juttu kokonaisuudessaan Sulkava-lehden numerosta 4/2020. Tilaa lehti täältä!
