Kun Ensio Immonen huastelee savoa, eivät muualta tulleet paljon ehdi kommentoida. Savon murre soljuu lupsakkana miehen puheessa, mutta myöhemmät ikäluokat puhuvat enemmän yleiskieltä.
– En minä kirjakieltä ossookaan puhua, virkkoo Ensio Immonen.
– Minua helpottaa, ku suan huastaa savoa enkä yhtään häpeä sitä, hän toteaa.
– Minä oon huono häppeemään.
Immonen on syntyperäinen sulkavalainen, Sulkavan alkuasukas, kuten hän itse asian ilmaisee. Paikallinen murre on tarttunut miehen kielenkäyttöön jo varhain. Puheenparsi paljastaakin hänelle sen, kuka on paikallisia, kuka tullut jostain muualta.
– Toiset puhuu, toiset huastoo.
Entä miten ei-savolaiset ovat suhtautuneet Immosen huasteluun?
– Ei ne paljo kerkii kommentoimaan, mies naurahtaa.
Kotitanhuvilla tepertänyt
Sanojensa mukaan Immonen on ikänsä kotitanhuvilla tepertänyt. Muualla Suomessa ei hänen ole viikon mittaisia Lapin-reissuja lukuun ottamatta tullut juuri käytyä. Niinpä myöskään muita murteita ei hän juurikaan ole kuullut.
Toisaalta murre Sulkavan ympäristössäkin hieman vaihtelee. Immosen vaimo Inkeri on kotoisin Lohilahden seudulta, Mikkolanniemestä, Immonen itse Väätälänmäeltä. Puolison kotipaikan murre poikkeaa hieman hänen omastaan.
– Ruokolahtea rupeaa siellä tulemaan.
Myös karjalan murre on vaikuttanut hieman sulkavalaisten puhetapaan. Sodan aikana tänne tuli paljon evakoita, jotka vuosien ja vuosikymmenten saatossa sekoittuivat paikalliseen väestöön. Samoin kävi murteille.
Immosen mielestä nuorempien polvien sulkavalaiset eivät myöskään välttämättä huastele vanhempien sukupolvien tavoin.
– Yrittääkö ne puhua savoa nuo nuoremmat? Onko niille opetettu kirjakieltä, mies pohtii.
Immosilla on kaksi lasta, tytär ja poika. Poika asuu Sulkavalla kotipaikalla, tytär on asunut eri puolilla Suomea ja on tällä hetkellä Kittilässä. Tyttäreen ei Lapin murre ole tarttunut, joskaan ei myöskään kotiseudun murre.
Jälkipolvi puhuu yleiskieltä.
– Kyllä niille jäi yleiskieli, kun kävivät koulua.
Ensio Immosen omana kouluaikana kaikki huastelivat savoa.
– En huomanna mitään sellasta, että murretta olisi yritetty kitkeä.
Se elävöittää
Yhtä kaikki, vuosikymmenten saatossa on joitain sanontoja hävinnyt kielenkäytöstä. Yksi sellainen on tokaisu pannaan tuppi heilumaan. Se tarkoittaa Immosen mukaan töihin lähtöä. Samaa asiaa tarkoittaa myös seuraava: pannaan se pää ylös, missä on enemmän reikiä. Tokaisu merkitsee makuulta ylös nousua ja hommiin ryhtymistä. Sitten on vielä: ei tehä päivästä rippeitä.
– Ku lähettiin aamulla töihin aikaisin, jäi iltaan joutoaikaa, Immonen selittää.
Yksi Immosen usein käyttämiä tokaisuja puolestaan on: se elävöittää. Sitä hän käyttää, kun jokin asia ei mene aivan niin kuin on suunnitellut. Paitsi omia töitään, kommentoi hän näillä sanoilla myös vaimonsa käsitöitä.
– Emäntä hermostuu, kun käytän sanontaa, mies naurahtaa.
– Se tarkoittaa, että antaa mennä vaan, vaikka miten menee.
Lataa tästä viikon 48 Sulkava-lehti pdf-muodossa!
