Niko Kasanen halusi toimintaa Tunnilan kylälle. Hänet valittiinkin Tunnilan Lento -urheiluseuran puheenjohtajaksi. Sitä luottamustoimea kesti 25 vuotta. Vuonna 1963 Niilo ”Niko” Kasanen osallistui toista kertaa Tunnilan Lennon vuosikokoukseen ja tuli valituksi seuran puheenjohtajaksi. Hän oli 19-vuotias ja lähti armeijaan seuraavana syksynä.
– Meitä oli joukko nuoria miehiä, jotka päätettiin vaatia toimintaa. Jouduttiinkin itse heti vastuutehtäviin, Niko naurahtaa.
Seuraavilla vuosikymmeneillä Tunnilan kylällä levisi urheiluinnostus nuorten keskuudessa. Niko muistelee, että yksi tyttö pärjäsi hiihtokisoissa, ja hänen menestyksensä innoitti muitakin kylän nuoria liikuntaharrastuksen pariin. Lisäksi Paavo Immonen perusti urheilukoulun ja kävi Tunnilassakin lenkittämässä nuorisoa.
– Minäkin innostuin tosissani käymään lenkillä. Juoksin monet kerrat Tunnila-juoksun 20 kilometrin matkan.
Hölkkä oli kuitenkin perusharjoittelua, joka piti kuntoa yllä Nikon suosikkilajia hiihtoa varten.
– Hiihdossa pärjäsin parhaiten. Silloin, kun oli hyvä kunto eikä tarvinnut täysillä mennä, tuntui nautinnolta hiihdellä keväthangilla. Päätin, että tätä en lopeta milloinkaan, mutta nyt en ole hiihtänyt pitkään aikaan jalkavaivojen takia. Hyvä, kun pääsee kävelemään.
Mutta silloin, kun pystyi vielä hiihtämään, Niko kävi hiihtämässä kymmenen kertaa Finlandia-hiihdon Hämeenlinnasta Lahteen.
Yhteistyötä kyläseurojen kesken
Hiihto ja yleisurheilu ovat lajeja, joita Tunnilan Lennossa on perinteisesti harrastettu. Seura on perinteisesti järjestänyt kesäisin yleisurheilukilpailuja, keväällä maastojuoksua ja syksyllä piirikunnallisen tiejuoksun.
– Aiemmin Tunnilassa pelattiin myös pesäpalloa, mutta Tunnilan koululla sijaitsevan kotikentän pienuuden takia se piti lopettaa. Pallot tahtoivat lentää naapurin viljapeltoon.
Lisäksi ennen sotia seura järjesti pyöräilykisoja, joiden reitti kulki Tunnilasta Sulkavan kautta Kallislahteen ja siitä Kolkonpään kautta Tunnilaan. Matkalle kertyi pituutta 70 kilometriä. Myöhemmin 50-luvulla pyöräiltiin kilpaa Tunnilasta Kolkonpäähän, sieltä Härkälään, ja sieltä Leipämäen ja Linkolan kautta takaisin Tunnilaan. Sen reitin pituus oli 30 kilometriä.
Seura on myös tehnyt yhteistyötä toisten kyläseurojen kanssa. Alusta alkaen Tunnilan Lento ja Kaipolan Kiista järjestivät yleisurheilu- ja hiihtokilpailuja. Myöhemmin Tunnilan Lento järjesti hiihtoviestikisoja Leipämäen Vedon ja toisinaan myös juvalaisen Kiiskilän Kirin kanssa.
– Monena vuonna oli myös Sulkavan kyläseurojen välinen viestihiihto, Niko muistelee.
– Ja muutaman kerran voitettiin seurojen välinen katuviesti Sulkavalla.
Eri urheiluseuroja niihin aikoihin riittikin. Nikon muistin mukaan kylillä toimi Tunnilan Lennon, Kaipolan Kiistan ja Leipämäen Vedon lisäksi ainakin Itä-SU-41 Telakanavalla, Lohikosken Lohi Lohilahden suunnalla, SU4-1 Kaartilankoski Partalansaarella, Kyrsyän Kisa sekä Kuhakosken Yritys.
Lue juttu kokonaisuudessaan Sulkava-lehdestä. Tilaa lehti täältä
