Linnavuoret eli muinaislinnat ovat korkeille kallioille, harjujen selänteille, kukkuloille tai saariin rakennettuja varhaishistoriallisia puolustuslinnoituksia, joiden käyttö ajoittuu rautakauden lopulle ja varhaiseen keskiaikaan noin 800 – 1300 jkr.
Usein niitä vahvistettiin hirsivarustuksin, joiden perustuksina olleet kivivallit ovat yhä nähtävillä. Muinaislinnat eivät olleet vakituisesti asuttuja. Vihollisen uhatessa niihin vetäydyttiin suojaan. Linnavuorien puolustuvarustusten rakentaminen on vaatinut sen ajan asukkailta yhteistoimintaa. Osaltaan ne kertovat myös ihmisten välisestä järjestäytymisestä.
Monelta paikalta silmin havainnoitavat rakenteet ovat jo kadonneet, mutta vanhat paikannimet, perimätietoja esi- ja varhaishistorialliset esinelöydöt viittaavat siihen, että paikalla on voinut sijaita muinaislinnoitus.
Pisamalahden Linnavuori sijaitsee vain viiden kilometrin päässä Sulkavan kirkonkylältä. Vesireitin varrella sijaitsevan Linnavuoren turvaan vetäydyttiin vihollisen uhatessa. Liki 40 metriä korkea ja lähes pystysuora kallioseinämä tarjosi luonnollisen suojan järveltä päin lähestyttäessä, mutta kallion loivemmalle rinteelle tarvittiin ihmisen rakentama kivivalli suojaksi. Siitä on vielä havaittavissa kymmenien metrien pituinen ja paikoitellen jopa yli kolmen metrin levyinen kivivalli. Arvelujen mukaan kivivallin päällä on saattanut olla aikanaan vielä puurakenteita lisäsuojana.
Rautakautisten asutuspaikkojen yhteydestä on löytynyt kalmistoja. Museoviraston tietojen mukaan Pisamalahden linnavuoren maisemista ei ole löytynyt mitään sen ikään viittaavia merkkejä. Sen sijaan parin kilometrin päässä olevasta Partalansaaren Mustikkalammesta on löytynyt näytteitä vakiintuneesta viljanviljelystä 1100-luvulla.
Linnavuori on rauhoitettu muinaisjäännöskohde, jonka alueella kaivaminen tai kivien siirtely tai muu maastoon tai rakenteisiin kajoaminen on kielletty.
Lue koko juttu viikon 32 Sulkava-lehdestä
