oli taannoisten vuosien iskulause suomenmaassa. Näin todettiin 55 vuotta sitten Sulkava-lehdessä syyskuussa 1970. Digiarkiston näköislehdet vuodesta 1969 lähtien ovat kaikkien digitunnuksen ostaneiden käytettävissä.
Lehden mukaan sama iskulause oli voimassa edelleen vuonna 1970.
”Sitä se on näillä tienoon vielä nytkin, vaikkakin ”virmat”, eli puutavarayhtiöt eivät ole olleetkaan enää niin suuria työnantajia ja samalla täkäläisen kansalaisen elämän rahoittajia kuin jokunen vuosikymmen sitten.”
”Puronuitot ovat loppuneet tyystin eikä metsätyömailla enää tukin- tai pöllintekijä ”selkää” tai kuori kaatamaansa ja katkomaansa metsänkasvua kuten tapahtui vielä ennen ns. ”hyvinä aikoina”.
”Tilalle on astunut tekniikka – koneet. Taakse ovat jääneet pokasahat eli nälkäviulut, kirveetkin ja kuorintaraudat eli petkeleet, joilla kevään tullen rantapirsseissä poistettiin pölleistä kuoret. Sivumennen sanoen koki noihin aikoihin metsätyömies sellaisenkin ihmeen, että virman mittamies vaati metrin mottiiin lisää lähes neljänneksen eli sitä ”painumisen varaa” 20–25 senttiä”
”Nykyajan koneet ovat tehneet metsätyömiehistä suurimmaksi osaksi vuotta ”rokulilaisia”, mutta vieläkin vaatii ”vihreän kullan ” käsittely savottalaisia.”
”Puutavarapirssit sijaitsevat edelleenkin Sulkavamme suloisilla rannoilla – lahdissa, niemissä ja sadoissa saarissamme.”
”Käväisimme Telakanavan tienoilla Kotilahdessa olevassa koneellisessa kuorintasavotassa, jossa Pentti Auvinen, Pentti Rautiainen ja Ismo Vasara työntelivät kuorintakoneen ahneeseen ”Molokin kitaan”, jota traktori pyöritti, mustan pöllin toisensa jälkeen ja sylkäisi sen ulos puolipuhtaaksi kaluttuna. Parhaiden päivien kuorintatulos oli noin 200 kuution luokkaa.”
