Aikaisemminkin Sulkava-lehteä avustanut Leena Mäkinen Juvalta lähetti valokuvia, joissa on kesäisiä näkymiä Sulkavalta. Yhtä lailla viime kesäistä kuin vuosikymmenien takaista, jo hävinnyttä sulkavalaismiljöötä kuvaavia.
Telakanavan silloisella maantiesillalla seisoskelee kolme ihmistä. Tähän kuvaan liittyen Leena Mäkinen haluaisi tietää, olisiko jollakulla lukijalla parempaa tietoa, keitä kuvassa olevat henkilöt mahdollisesti ovat.
Proomut ja halli liittyvät Sulkavan sahan toimintaan. Vuonna 1909 toimintansa aloittanut Loimijoki Oy:n perustama Kukkapään höyrysaha siirtyi vuonna 1914 Oy Sulkavan Saha ja Puutavaraliike Ab:n omistukseen. 1930- ja 40-luvuilla yrityksen nimenä oli Sulka Oy, ennen sen siirtymistä osaksi Repola-Viipuri Oy:tä. Aluksi sahalla oli vain kolme työntekijää, mutta jo aloitusvuonna määrä kohosi 32:een. Parhaimmat vuotensa tällä pitäjän suurimman tuotantolaitoksen paikan ottaneella, ja myöhemmin Sulkavan sahan nimellä toimineella laitoksella oli kuitenkin vasta 1920- ja -30 luvilla. Enimmillään elikä 188 työntekijöitä oli 1920-luvun puolivälissä.
Sahan tuotanto meni yleensä vientiin, pääasiassa Englantiin, sodan aikana Saksaan ja Tanskaan. Saimaan kanavan kautta sahatavara kuljetettiin Uuraaseen ja sieltä perille. Talvisin tavaraa vietiin myös Kallislahden asemalle, jossa se kuormattiin rautatievaunuihin.
Sodan jälkeen Saimaan kanavan sulkeuduttua sahan tuotantoa kuljetettiin proomuilla Lappeenrantaan, missä se lastattiin rautatievaunuihin päämääränä Hamina tai Kotka, eräissä tapauksissa Porin Mäntyluotokin.
Sodan jälkeen sahatavaraa vietiin myös Neuvostoliittoon. Saimaan kanavan sulkeuduttua kaksinkertainen lastaus toi tuntuvat lisäkustannukset, jotka olivat yksi syy sahan lopettamiseen, mikä tapahtui 1951.
Lähde: Sulkavan historia II, Vuosien 1860-2000 Sulkava
Katso kaikki kuvat ja lue juttu Sulkava-lehden numerosta 26/2022. Tilaa lehti täältä tai osta digiversio!
