Maija Sallinen liikkuu monipuolisesti. Suosikkilajia ei ole, se vaihtuu vuodenajan ja tilanteen mukaan. Tärkeintä on, että liikunta on mukavaa, eikä siinä mennä stressitasolle. Nyt on vene vesillä ja harjoitukset kohti Suursoutuja täydessä vauhdissa.
Toukokuinen päivä on alkanut Sallisella koirien kanssa aamulenkillä. Työpäivä lasten parissa odottaa iltapäivällä. Sulkavan kunnan palveluksessa Sallinen on työskennellyt kaikkiaan jo 30 vuotta, nyt lastenhoitajana päiväkoti Touhulassa.
Juvan puolelta Mäntysiltä kotoisin oleva Sallinen on liikkunut suurin piirtein aina. Ihan lapsesta asti.
– Kotikylällä hiihdettiin paljon, kun luistimia ei ollut. Sisko hiihti kisoissakin, ja hänellä oli oikein valmennusohjelmakin. Kyllä itsekin joissain kilpailuissa tuli käytyä.
Kyläyhteisö piti huolta liikkuvista nuorista, ja lapsia ja nuoria vietiin yhteiskyydeillä kisaamaan.
– Kylän miehet kuljettivat meitä, Piispan Erkki vei usein kisoihin. Tulihan siinä tietysti myös yksi liikuntasuoritus päivittäin tehtyä, kun koulumatka oli neljä kilometriä ja kävellen, nauraa Maija Sallinen.
Hiihto, soutu, circuit, kuntosali ja lentopallo ovat liikkuvan naisen harrastuksia. Ykköslajia hän ei siis varsinaisesti nimeä, kauden ja tilanteen mukaan mennään.
– Ei minulla mitään varsinaista ohjelmaakaan ole. Lentopallo ja kuntosali ovat ne säännölliset menot. Muuten liikutaan mutu-tuntumalla. Liikunnan pitää olla mukavaa, ei pakkopullaa. Eikä se ole niin vakavaa, stressitasolle ei mennä.
Liikunnan tuoma hyvinvointi vaikuttaa kaikilla elämän osa-alueilla. Työ lasten parissa on antoisaa mutta vaativaakin.
– Liikunta on aivojen tyhjentämistä, ja antaa se työhönkin jaksamista.
Teksti: Pirjo Valkasmaa
Kuva: Maija Sallisen albumi
Tämä on lyhennelmä jutusta. Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 21/2021. Tilaa lehti täältä tai osta digiversio!
