Kun Juho Järvenpää oli ala-asteikäinen, hän lähti joskus äitinsä Kristiina Järvenpään mukana iltaisin kunnanvirastolle. Kristiina työskenteli silloin Mäntyharjun kunnan henkilöstösuunnittelusihteerinä.
– Kunnanvirastolla oli korpuille ladattuja tietokonepelejä, joita silloin ei meillä kotona vielä ollut, naurahtaa Juho.
Samalla kunnanvirasto tuli tutuksi paikaksi. Eipä silloin olisi kukaan voinut arvata, että tulevaisuudessa äiti ja poika johtavat vierekkäisiä pikkukuntia Itä-Savon perukoilla.
Maailmassa on paikkoja, joissa kuvio voisi näyttää epäilyttävältä.
– Joissakin maissa valta keskittyy vähän liiankin vahvasti yksittäisiin sukuihin, pohtii Juho.
Suomessa ihmiset kuitenkin luottavat demokratiaan, eikä kummallekaan ole tullut asiasta negatiivissävyisiä kommentteja. Joskus sukulaissuhteen vaikutusta kunnallispolitiikkaan on kuitenkin joutunut miettimään itse.
– Kerran on ollut tilanne, että jouduin ilmoittamaan itseni esteelliseksi, kun Sulkava teki Rantasalmen kanssa osakekauppoja. En halunnut syntyvän tilannetta, jossa joku ajattelisi, että olisin saanut sisäpiirin tietoa hinnoista äidiltäni, toteaa Juho.
– Itse olen ajatellut pitää tavoitteena sitä, että jos olemme kokouksessa, ja joku ei tiedä perhesiteistämme, kokouskäyttäytymisemme ei paljasta sitä, kertoo Kristiina.
– Että minä en kokouksissa sano, että mitä sinä äiti olet tästä mieltä. Siellä puhuttelen häntä Kristiinana, vaikka hän miten olisi äitini, toteaa Juho.
Kristiina ei usko, että kunnanjohtajuus on kulkenut geeneissä.
– Useinhan se on niin, että ammatit ikään kuin periytyvät. Kauppiaiden lapsista tulee helposti kauppiaita, lääkärien lääkäreitä. Mutta meillä on kolme poikaa, ja vain yksi on lähtenyt kunnanjohtajaksi. Toisaalta minäkään en ryhtynyt kunnanjohtajaksi kuin vasta vuonna 2006, joten heidän lapsuudessaan sitä mallia ei ollut.
Lahdessa syntyneen Kristiinan tie kunnanjohtajaksi vei hallintotieteiden opiskelun ja pitkän kuntauran kautta. Hallintojohtajana työskennellessään hän huomasi ajattelevansa, että voisi tehdä myös kunnanjohtajan hommia.
– Kun olin Mäntyharjussa hallintojohtajana, sijaistin välillä kunnanjohtajaa. Silloin kunnanjohtajan tehtävässä oli ehkä vielä enemmän jonkinlaista glamouria. Tuntui, että olin kunnanjohtajan varjossa, vaikka tein aika lailla samoja hommia, Kristiina pohtii.
Lopulta Kristiina päätyi kunnanjohtajaksi Rantasalmelle, jossa perheellä sattuu olemaan myös sukujuuria.
– Isäni isä on syntynyt täällä, mutta hän muutti Viipuriin, jossa isäni syntyi. Meillä ei kuitenkaan ole ketään tiedossa olevia sukulaisia täällä.
Juho seurasi äitinsä polkua hallintotieteiden opintoihin ja sen jälkeen hallintojohtajaksi ensin Hartolaan ja talousjohtajaksi Mäntyharjulle, sitten talous- ja hallintojohtajaksi Sulkavalle. Kun Rinna-Ikola Nordbacka päätti vuonna 2017 lähteä kunnanjohtajan virasta, pyydettiin Juhoa hakemaan paikkaa.
– Nykytilanne on ihan totaalista sattumaa. Suoraan sanottuna en olisi ikinä uskonut, että löytäisin itseni kunnanjohtajana Sulkavalta, Juho toteaa.
Äitinsä Juho näkee pitkän linjan kunnallishallinnon tekijänä, jolla on kokemuksen tuomaa osaamista.
– Osaava kunnanjohtaja on kuntalaisten etu, koska vastuu on todella suuri. Lisäksi äitini on profiloitunut luontoharrastajaksi, mikä sopii Rantasalmen kaltaisen luontokunnan kunnanjohtajalle.
Kristiina taas kehuu poikansa sosiaalisuutta.
– Kunnanjohtajan on hyvä tulla toimeen ihmisten kanssa. Juho on sosiaalinen ja ihmisläheinen ihminen, ja lisäksi hänellä on vahva kunnallistalouden tuntemus, mikä on ehdottoman tärkeää.
Havaittavissa on jopa ehkä pientä kilpailua.
– Sulkava on ollut ihan älyttömän hyvässä nosteessa, ja Rantasalmella katsotaan jopa vähän kadehtien tätä naapurikuntaa, Kristiina naurahtaa.
Teksti ja kuva: Hanna Partanen
Tämä on lyhennelmä jutusta. Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 8/2021. Tilaa lehti täältä tai osta digiversio!
