Kun Aleksi Parkkonen opiskeli teologiaa Itä-Suomen yliopistossa, hän ja hänen puolisonsa Katju alkoivat haaveilla lapsen saamisesta jo ennen opintojen päättymistä.
– Yleensä ihmiset opiskelevat ensin, menevät töihin, ostavat omakotitalon ja saavat sitten vasta lapsia, mutta meillä Juni syntyi kesken opintojen. Emme halunneet enää odottaa, kertoo Parkkonen.
Kun lapsi sitten ilmoitti tulostaan, olivat tulevat vanhemmat onnellisia. Parkkonen oli vain 23-vuotias, kun esikoinen syntyi elokuussa 2015. Sen kesän ainoat helteet olivat meneillään, joten päivänpaiste sai nimekseen Juni, kesäkuu.
Silloin Parkkosella alkoi kertyä univelkaa. Lapsi joi pullosta, ja uusi isä päätti jakaa yölliset toimet yhdessä äidin kanssa.
– Se yllätti hieman, miten repaleinen se syksy oli yöunien suhteen. Juni taisi alkaa nukkua kokonaisia öitä vasta vuoden ikäisenä! On jäänyt elävästi mieleen, kun keitin nuudeleita kello viisi aamulla, kun koko yön heräillessä oli ehtinyt tulla niin kova nälkä, naurahtaa Parkkonen.
Myös positiivisia yllätyksiä riitti isäksi tulemisessa.
– Se, että saa seurata pienen ihmisen kasvua. Viidessä vuodessa on ehtinyt tapahtua jo todella paljon! Vanhemmuus haastaa myös itseä. Jos onkin luullut omaavansa hyvät hermot, voikin huomata, ettei niitä olekaan. Siinä saa itsekin kasvaa.
Kohta 29 vuotta täyttävä Parkkonen aloitti vuoden 2019 alussa työt Sulkavan seurakunnan seurakuntapastorina. Perhe oli jo edellisenä vuonna muuttanut Savonlinnaan sieltä löytyneen sijaisuuden takia. Papin työ ja isyys tukevat Parkkosen mukaan hyvin toisiaan.
– Sulkavalla osallistun välillä perhekerhoon, ja vedän myös kuviskerhoa. Isyyden myötä osaan katsoa asioita lapsen näkökulmasta. Jos tekee lapsille hartautta, on ehkä turhaa käyttää liikaa sivistyssanoja. Lisäksi osaan esimerkiksi tiedustella äideiltä, miten heidän päivänsä on mennyt. Jos en olisi itse vanhempi, en osaisi kiinnittää siihen huomiota.
Teksti ja kuva: Hanna Partanen
Julkaisemme nettisivuillamme lyhyitä pätkiä jutuistamme. Lue juttu kokonaisuudessaan Sulkava-lehden numerosta 45/2020. Tilaa lehti täältä tai osta digiversio!
