Saara Mikkonen täytti 90 vuotta 2.10.2020. Sitä ei kuitenkaan uskoisi, jos näkee Mikkosen huristelemassa pitkin Lohilahden baanoja pyöräpotkurillaan. Koronan vuoksi kylpylämatka Viroon peruuntui, mutta ehtiihän sinne vielä ensi vuonnakin.
Saara Mikkonen jäi kymmenvuotiaana sotaorvoksi. Kun isä ei enää palannutkaan rintamalta, tuli Saarasta äitinsä tuki ja turva. Maalaistalossa riitti hommaa lehmien, lampaiden, sikojen, kanojen ja hevosten hoidossa, eikä tyttö päässyt oppikouluun. Onneksi sukulaispojat auttoivat tilan töissä.
Vuosi 1941 on jäänyt Saaran mieleen. Silloin hän joutui äitinsä kanssa evakkoon kuukaudeksi.
– Kaikki evakuotiin Lohilahden tästä osasta. Tervahöyry tuli hakemaan meitä Sulkavan keskustaan. Siellä Otto Pulkkinen oli odottamassa meitä orin kanssa. Hän vei meidät Mäntysille.
Sodasta on jäänyt toinenkin muisto.
– Meillä kun on kalliolla tuo talo, kun Savonlinnaa pommitettiin, ompelukone liikkui pöydällä.
Sotien jälkeen koitti pula-aika, ja kaupat tyhjenivät tavaroista.
– Kaikki kehrättiin ja kudottiin itse. Tein itselleni tanssipuvunkin pellavasta.
Tanssipuku päällä oli hyvä käydä tansseissa. Maamiesseuran talolla Saara tapasikin sitten kiviapajalaisen Veijo Mikkosen, joka onnistui hurmaamaan naisen ja viemään tältä jalat alta. Pari juhli häitään vuonna 1950, ja metsätöitä tehnyt mies muutti kotitilan isännäksi.
Kotitilalla pariskunta asui vuoteen 1994 asti, jolloin heidän poikansa otti kotitilan haltuun. Veijo ja Saara muuttivat silloin rivitaloon.
Viime vuosina sekä Saaran mies, poika että tytär ovat kaikki kuolleet. Se on murheellista, mutta elämä on jatkunut.
– Eihän sitä kuolleiden perästä pääse, tätä päivää on elettävä.
Miniä jäi asumaan tilalle, ja kaksi lastenlasta asuvat pääkaupunkiseudulla. Synttäreiden kunniaksi he toki ovat tulossa kylään.
– Vaikka eivät ne mitkään juhlat ole, pelkkä kerho huomenna, jossa on tarjoilu, Saara vähättelee.
Entä tuleeko kakkuun 90 kynttilää?
– Ei nyt sellaista hulluutta, Saara naurahtaa.
Teksti ja kuva: Hanna Partanen
Julkaisemme nettisivuillamme lyhyitä pätkiä jutuistamme. Lue juttu kokonaisuudessaan Sulkava-lehden numerosta 42/2020. Tilaa lehti täältä tai osta digiversio!
