1786 kilometriä. Sen verran matkaa kertyy, jos hiihtää Suomen päästä päähän. Yllytyshulluista ei ilmeisesti ole pulaa, sillä ensi talvena hiihto järjestetään jo kymmenennen kerran, ja lähdöstä on myyty jo 90 prosenttia.
– Puolet porukasta on yleensä ulkomaalaisia, kertoo järjestelyissä mukana oleva Reino Eerikäinen.
Idean hiihtoreissusta keksi Paavo Immonen, joka pyysi ensimmäisen hiihtokerran jälkeen Eerikäistä mukaan.
– Sanoin, että mikäpäs siinä, perustetaan yritys! Ensimmäisen kerran jälkeen ei ole markkinointiin tarvinnut laittaa penniäkään. Ja kunto kasvaa, kun hiihdetään kuukauden verran keskimäärin 57 kilometriä päivässä.
Kun mies ei ole hiihtämässä, hänet löytää soudattamasta turistiryhmiä Saimaalla tai kuljettamasta firmansa Sulkavan Vene Oy:n vuokrakirkkoveneitä halki Suomen aina Eurooppaan asti.
Eerikäinen on tuonut paljon ulkomaalaisia joukkueita soutamaan Sulkavan suursouduissa.
– Toissa kesänä oli soutamassa arkkitehtiryhmä Milanosta. He halusivat soutaa ja nähdä samalla reissulla alueen arkkitehtuurisia kohteita. He olivat tosi tyytyväisiä matkaan, ja soutaessaan he olivat nähneet jopa norpan!
Useat muutkin ulkomaalaiset soutajat haluavat Eerikäisen mukaan kokea pakettimatkan, jossa on mukana muutakin kuin viikonlopun soutu.
– Oopperajuhlat ovat yksi, mitä ovat käyneet katsomassa. Erään kerran autoin saksalaista ryhmää, joka vuokrasi veneen ja kiersi sillä viikon pitkin Saimaata. He innostuivat niin, että halusivat ostaa koko veneen kotiin lähtiessään!
Eerikäisen mukaan myös retkisoudun suosiota voisi lisätä keksimällä soutajille uuden reitin Partalansaaren kiertämisen rinnalle.
– Kun joku on soutanut Partalansaaren ympäri kymmeniä kertoja, ei siinä ole enää samaa haastetta. Maisemissakaan ei enää riitä uutta nähtävää.
Eerikäinen visioikin uutta, lyhyempää reittiä, joka tarjoaisi erilaisia nähtävyyksiä.
– Alanteelta voisi esimerkiksi soutaa Vekaraan ja siitä Annikinniemen kautta Liistonsaaren sillan ali Telekanavalle. Sieltä voisi jatkaa Suvorovin kanavaa Lepistön selälle ja sieltä takaisin Alanteelle. Sinne uskaltaisivat lähetä nekin, joita pitempi matka pelottaa.
Lisäksi Eerikäinen toivoo, että porukan vetäjiä kohtaan osoitettaisiin enemmän huomiota.
– Porukan vetäjiä kannattaisi muistaa ja palkita jollain tavalla, joka kannustaisi heitä jatkamaan työtä. Se henkilö, joka joutuu porukan kokoamaan, on kaikkein lujimmilla. Heille voisi vaikka tarjota kahvit ja kakut messuosastolla tai järjestää heitä varten ihan oman tilaisuuden.
Nuoria olisi Eerikäisen mukaan tärkeää innostaa mukaan soutujen järjestelytiimiin. Soutuja järjestävän Sulkava-seurankin jäseneksi voisi tulla lisää paikkakuntalaisia.
– Jäsenhankintaa voisi tehostaa. Olisi tärkeää saada mukaan lisää sitoutuneita jäseniä, jotka olisivat talkootöissäkin mukana ja toisivat tullessaan uusia ideoita.
Teksti ja kuva: Hanna Partanen
Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 28/2020. Tilaa lehti täältä tai lehden digiversio täältä.
