Tämänvuotinen soutujen suojelija, teollisen optimoinnin professori ja soutujen isän Kauko Miettisen tytär Kaisa Miettinen on tullut soutukansalle tutuksi jo vuosien varrelta. Kaisa on ollut mukana souduissa tavalla tai toisella pikkutytöstä lähtien, ensin vanhempiensa mukana ja myöhemmin erilaisissa talkoohommissa.
– Soudut ovat aina olleet osa elämääni. Olen ollut monenlaisissa talkoohommissa ja nähnyt soutuhommaa eri näkökulmista, Kaisa kertoo.
Vuosien varrella Kaisalle ovat tulleet tutuksi niin retkisoudun huoltovene, kisakanslia, infopiste ja ruuanjakopiste.
Suojelijan roolissa hänet nähtiin tänä vuonna muun muassa pitämässä pientä puhetta ennen perjantai-illan lähtöä sekä mukana palkintojen jaossa perjantai- ja lauantai-iltana.
Kaisa paljastaa levittävänsä soutusanomaa milloin missäkin.
– Pidän konferensseissa esityksiä, joissa käytän taustakuvina myös soutukuvia.
Myös Kaisan työpaikalla Jyväskylän yliopistossa annettiin tänä vuonna opiskelijoille mahdollisuus kokeilla soutamista.
– Tuli paljon ihmisiä, jotka eivät ole lajia koskaan kokeilleet.
Kaisan mukaan ihmisille pitäisi järjestää enemmän mahdollisuuksia kokeilla kirkkoveneellä soutamista.
– Jos ei ole soutua koskaan kokeillut, ei voi olla mielikuvaa siitä. Tiedän monia tosi urheilullisia ihmisiä, jotka luulevat, että soutu on tosi vaikeaa.
Kaisa kuitenkin painottaa, että soutu sopii hyvin monenlaisille ihmisille.
– Vauhtihan siinä tappaa, ei matka. Niitä, joita kilpailu kiinnostaa, on lopulta aika pieni määrä. Jokaiselle silti löytyy oman tasoinen kilpakumppani. Souduissa on saumaa eri tasoisille ja kuntoisille ihmisille, ja retkisoudussa ei edes aikaa oteta.
Lue koko juttu Sulkava-lehdestä. Tilaa lehti omaksesi täältä!
