Onko tämä audiogrammi tuttu? kysyy kouluterveydenhoitaja Kaarina Virta eläkepäiviä viettävältä virkasiskoltaan Seija Teerimäeltä.
Kyllähän Seija laitteen tunnistaa. Sillä mitattiin oppilaiden kuuloa jo hänen työvuosinaan.
– Jäin eläkkeelle vuonna 1995, Seija toteaa.
Siitä naiset päättelevät, että koje on melkein 50 vuotta vanha ja toteavat sen toimivaksi edelleen.
Moni asia on maailmassa muuttunut Seijan työvuosien jälkeen, mutta tärkeimmät työvälineet ovat säilyneet melko lailla samoina.
– Vaaka, pituusmitta, mittanauha, vernepaine- ja hemoglobiinimittarit ja korvalamppu, Kaarina luettelee.
– Minulla oli laboratorio pöydän päässä, Seija huomauttaa.
Kaarinallakin on hemoglobiinin, verensokerin ja kolesterolin mittarit työhuoneessaan. Muut näytteet analysoidaan terveyskeskuksen laboratoriossa.
Yksi väline on kuitenkin ilmestynyt kouluterkkarin pöydälle Seijan työvuosien jälkeen.
– Ei minulla tietokonetta ollut, ei ollut kuin kynä ja paperi, hän sanoo.
Seija työskenteli aikoinaan keskuskoululla samoissa tiloissa kuin Kaarina nyt. Seijan työvuosina yläaste toimi toisaalla, ja hänellä oli vastaanotto myös sen tiloissa.
– Tyypillisenä työpäivänä aloitin kahdeksalta jommallakummalla koululla ja iltapäiväksi siirryin sitten toiselle koululle, hän muistelee.
Kirkonkylän koulujen lisäksi kouluterveydenhoitaja kiersi kyläkouluilla, joissa hänellä oli vastaanotto kerran kuussa. Seija myös kiersi kouluilla tekemässä luokkatarkastuksia työparinaan fysioterapeutti Airi Kämäräinen. Ja kiertämistä kyläkouluilla riitti. Esimerkiksi vuonna 1980 Sulkavalla oli kahdeksan ala-astetta: Kaartilankosken, Kaartilanmäen, Kaipolan, kirkonkylän, Lohilahden, Mäntysen, Rahkolan ja Tunnilan ala-asteet. Lisäksi oli vielä peruskoulun yläaste, Sulkavan lukio ja Harjun apukoulu. Oppilaita ja opiskelijoita niissä oli yhteensä 691.
– Minä ehdin käymään vielä Kaartilankosken, Kaipolan, Mäntysen ja Rahkolan kouluilla, Kaarina toteaa.
Lue juttu kokonaisuudessaan Sulkava-lehdestä. Tilaa lehti täältä.
