Helga Reinikainen on mukana ainakin Sulkavan Naislaulajissa ja Savonlinnan Seudun Reuma-yhdistyksessä. Järjestöt ovat Helgan henkireikiä.
Helga Reinikaisen kaksiossa Koivukujalla tulijaa tervehtii piparkakun tuoksu heti ovella. Helgalla on leivontapäivä menossa.
Takana on muutoksentäyteisiä vuosia. Jäätyään leskeksi vuonna 2015 Helga muutti 1,5 vuoden aikana kolme kertaa: Iijoelta Leikolle, sieltä Kaipolan koululle ja sieltä kirkonkylälle. Tällä hetkellä meneillään on seesteisempi elämänvaihe.
– Nyt on koti löytynyt, Helga toteaa.
Vaikka moni asia on muuttunut, on jotain säilynyt ennallaankin. Helga on ahkera järjestöihminen, joka on mukana ainakin Sulkavan Keskustanaisissa, Savonlinnan Seudun Reumayhdistyksessä ja Sulkavan Naislaulajissa. Tehtävät näissä yhdistyksissä ovat kulkeneet matkassa jo vuosikymmenien ajan.
– Kuoro on ollut henkireikä ja niinhän ne ovat kaikki muutkin järjestöt olleet.
Reuma on tärkeä tunnistaa ajoissa
Savonlinnan Seudun Reuma-yhdistyksen toiminnassa Helga on ollut mukana 20 vuotta ja toiminut yhdistyksen puheenjohtajana vuodesta 2013 lähtien.
Mukaan yhdistykseen Helgan vei oma reumasairaus. Hän on sairastunut siihen melko nuorella iällä eivätkä lääkärit meinanneet ottaa todesta oireita.
– Määräsivät vain jotain lääkettä eivätkä ottaneet verikokeisiin, Helga puuskahtaa.
– Oli tunne, että lääkärit luulivat ja ajattelivat, että potilaan korvien välissä on se vika.
Helga huomautti asiasta myös marraskuun lopulla Savonlinnan Seudun Reumayhdistyksen 70-vuotisjuhlassa pitämässään puheessa. Hän totesi, että olisi tärkeää tunnistaa reuman oireet ajoissa, jotta tautiin sairastuneet saisivat kunnolliset lääkkeet ja heidän olonsa helpottuisi nopeammin.
Musiikista voimaa arkeen
Helgan elämässä reuman ja muidenkin asioiden pyörityksessä on kuoroharrastuksesta tullut tärkeä henkireikä. Laulamista hän toki on harrastanut koko ikänsä.
– Olen iloinen, että myös lapset ja lapsien lapset ovat löytäneet musiikin elämäänsä.
Sulkavan Naislaulajien 90-vuotisjuhlassa marraskuun lopulla Helga sai 40-vuotisansiomerkin pitkästä kuorourastaan. Se alkoi vuonna 1978, jolloin Pirkko Kankkunen (nykyinen Salminen) houkutteli Helgaa lähtemään mukaan kuorotoimintaan.
– Irja Eerikäinen haastatteli ja laulatti koelaulut, Helga kertoo.
Pian hän jo lauloi kuoron 50-vuotisjuhlakonsertissa, joka järjestettiin tuona syksynä.
Aika kuorossa on ollut Helgan mukaan vaihtelevaa.
– Minulle se on merkinnyt paljon.
Hän on toiminut kuoron sihteerinä vuodesta 1997 ja emäntänä vuodesta 1984 lähtien.
– Olen vastannut kahvituksesta, kun on ollut pitkät harjoitukset.
Helgan muistissa on satojen laulujen sanat. Parinkymmenen vuoden ajan kotipaikallaan Metsälässä hän soitteli usein levysoitinta ja kirjoitteli samalla ylös laulujen sanoja. Niitä kertyi viisi vihkoa, joissa jokaisessa on noin 100 laulua.
– Ne kaikki ovat nyt päässä ja kuorolaulut vielä siihen päälle.
