Suomesta löytyy noin 100 linnavuorta, jotka on rakennettu pronssi- ja rautakausien aikana. Sulkavan Pisamavuoren linnavuori on niistä jylhin ja suurin.
Jenna Olin
Sulkavan kirjastolla vieraili viime viikon tiistaina Muinaislinnat ja linnavuoret – historiallisia retkikohteita -kirjan kirjoittaja Harri Ahonen.
Ahonen on kirjoittanut useita vaellukseen ja retkeilyyn kohdistuvia oppaita. Hänen viime keväänä julkaistu teoksensa kertoo juuri muinaislinnoista ja linnavuorista Suomessa, josta hän myös kirjastossa luennoi lähes täydelle salille kuulijoita.
Ahosen teos esittelee nykyisen Suomen alueelta 80 linnavuorta. Linnavuoria on kuitenkin löydetty nyky-Suomen alueelta noin 100 kappaletta.
– 20 linnavuorta, jotka eivät ole kirjassani mukana, ovat poissa hyvästä syystä. Pari niistä sijaitsee Puolustusvoimien alueella, minne ei ole kulkemista. Useampi Varsinais-Suomessa sijaisteva linnavuori sijaitsee ihmisten takapihoilla. Lisäksi muutama linnavuori on ympäröity aidalla, muun muassa Hakoisten linnavuori Hämeenlinnan eteläpuolella. Kahdella linnavuorella laiduntaa kesäisin lampaita, jolloin linnavuori on aidattu, Ahonen selittää.
– Lisäksi kirjasta on poissa yksi linnavuori, sillä se sijaitsee keskellä Kokemäenjokea hyvin vahvavirtaisessa paikassa, Ahonen lisää.
Linnavuorista on kirjoitettu kaksi tietokirjaa, joista yksi on Ahosen käsialaa ja toinen Hjalmar Appelgrenin teos vuodelta 1891 nimeltään Suomen muinaislinnat.
– Kahden kirjan ero on 130 vuoden julkaisuvälin lisäksi se, että Hjalmar Appelgrenilla oli hieman laveampi pensseli, kun hän määritteli, mikä on muinaislinna. Sen jälkeen on tietenkin tehty paljon arkeologisia kaivauksia, jolloin on pystytty määrittelemään hieman tarkemmin, mitä linnavuoret oikeastaan ovat, Ahonen vertaa.
Eniten linnavuoria rakennettiin rautakaudella
Linnavuoria löytyy eniten Varsinais-Suomen alueelta ja hyvin paljon Kanta-Hämeen, Pirkanmaan ja Päijät-Hämeen alueilta. Lisäksi linnavuoria löytyy läntiseltä Uudeltamaalta, Satakunnan itäosista sekä Etelä-Savosta että Etelä-Karjalasta.
– Muinaislinnat ovat suojelukohteita. Ne sijaitsevat yleensä vähän laidemmalla, eli vaikeampikulkuisilla alueilla. Linnavuorilla saa vapaasti kulkea ja käydä, mutta sinne ei saa viedä mitään lisää tai ottaa mitään mukaansa, Ahonen muistuttaa.
Nyky-Suomessa sijaitsevasta noin sadasta linnavuoresta neljä on selvästi muita linnavuoria suurempia. Sulkavalaisille mielenkiintoinen tieto on, että paikkakunnalla sijaitseva Pisamalahden linnavuori on yksi näistä neljästä suuremmasta linnavuoresta.
Linnavuoria on rakennettu jo myöhäisellä pronssikaudella eli vuosien 500 ennen ajanlaskun alkua ja 0 välillä. Kaikkien eniten niitä on rakennettu myöhäisellä rautakaudella, jota kutsutaan myös viikinkiajaksi ja esikristilliseksi ajaksi. Ajanjakso ajoittuu suurin piirtein vuosien 800–1200 välille.
– Linnavuoret ovat olleet lähiseudun pako- ja puolustuspaikkoja, Ahonen selventää.
Linnavuorille tyypillistä oli, että ne olivat jyrkkiä kahdelta tai kolmelta sivulta. Yhdelle sivulle oli rakennettu varustukset, joiden pohjana oli kiviä ja puuvarustukset olivat päällä. Puuvarustukset saattoivat olla torneja tai juoksusiltoja.
– Puuosat eivät tietenkään ole säilyneet meidän aikaamme, mutta kiviperustukset ovat, Ahonen kiteyttää.
Linnavuorista suurin löytyy Sulkavalta
Linnavuorten käyttö muuttui vuosisatojen aikana.
– Kun 800–900-luvuilla linnavuoret ottivat vastaan viikinkien hyökkäyksiä, linnavuoret pärjäsivät erittäin hyvin. Viikinkien retket olivat ryöstöretkiä. Siinä vaiheessa kun retket muuttuivat valloitusretkiksi, linnavuoret eivät pärjänneet niin hyvin, koska niillä ei ollut resursseja pärjätä esimerkiksi piiritystilanteita vastaan. Sen vuoksi alkoi muodostua isompia linnavuorikokonaisuuksia esimerkiksi nykyisen Valkeakosken alueelle Rapolanharjulle ja tänne Sulkavalle Pisamalahdelle, Ahonen kertoo.
Varsinais-Suomessa sijaitseville linnavuorille on tyypillistä, että niitä ympäröi pelto. Hämeessä sijaitsevia linnavuoria ympäröi yleensä metsikkö. Savossa ja Karjalassa sijaitsevat linnavuoret ovat usein vesistön äärellä.
Sulkavalla sijaistevan Pisamalahden linnavuoren lisäksi lähiseudulta muun muassa Mikkelistä ja Puumalasta löytyy linnavuoria.
Ahosen mukaan Pisamalahden linnavuori on linnavuorista jylhin ja suurin. Se ei ole laajin linnavuorista, mutta kuuluu kolmen laajimman linnavuoren joukkoon.
– Pisamalahden linnavuorelta löytyy kaikkein parhaiten säilynyt linnavuoren muuri, joka on paikoin kaksi metriä korkea ja kolme metriä leveä, Ahonen kertoo.
Linnavuoret osa kulttuuriperintöä
Paikalla saapunutta yleisöä kiinnosti, onko Sulkavan linnavuoren lakea ja alhaalla olevia luolia tutkittu.
– Museovirasto on tehnyt tutkimuksia. Pisamalahden linnavuorelta ei ole löytynyt esinelöytöjä. Sielä on kuitenkin parhaiten säilynyt kivimuuri, Ahonen vastaa.
Lisäksi yleisöä kiinnosti, missä väestö, joka Pisamalahden linnavuorta on käyttänyt, on asunut entisaikoina.
– Joko ihmiset ovat tulleet hyvin laajalta alueelta tai sitten seudulla asunut hyvin paljon porukkaa, Ahonen sanoo.
Linnavuoret ovat merkittäviä kulttuurihistoriallisia jäänteitä. Ne ovat osa suomalaista kulttuuriperintöä.
– Parhaiten linnavuoria vaalii niin, että ottaa selvää, mitä kaikkea siellä on ja mitä siellä on tehty vuosisatoja sitten, Ahonen päättää.
