Sulkavalainen Heimo Karppinen on tunnettu perinne- eli riukuaitojen tekijä ja on opettanut taitojaan monelle Sulkavalla. Nyt oli vuorossa perinneaidan teko Linnavuoren lähellä sijaitsevan mökin pihaan.
Jari Kallio
Mukana talkoissa oli henkilöitä, jotka halusivat samalla opetella perinneaidan tekoa, jotta voisivat tehdä sellaisia itsekin. Perinneaitoja on Savossa kutsuttu särentäaidoiksi.
Yksi talkoolaisista oli Mauri Vihavainen, joka aiemmin järjesti perinneaidan tekemisen kurssin omalla pihallaan.
– Kurssille saapui silloin kahdeksan henkilöä plus kaksi opettajaa. Katsojia kävi päivän aikana monia. Mielenkiintoa perinneaidan tekemisen siis riittää, Vihavainen kertoo.
Linnavuoren perinneaidan tekeminen on poikinut jo kaksi tilausta lisää aitamestari Karppiselle.
– Koko ajan perinneaitojen tekeminen laajenee, kun ihmiset näkevät, kuinka hienoja ne ovat, iloitsee Vihavainen.
Karppinen kertoo, että hän on koko ikänsä tehnyt perinneaitoja aina toisinaan, joten osaamista riittää.
– Monen kuusiseipään juureen laitettiin täällä metallijalka, jotta seipäät kestävät pidempään maan alla ehjänä. Entisaikaan metallijalkoja ei käytetty, vaan seipäät laitettiin suoraan maahan rautakangella tehtyyn reikään, sanailee Karppinen.
Vanhin tapa seipäiden tyvien iän pidentämiseksi oli 1500- ja 1600-luvulla lämpökäsittely tulella. Myöhemmin kuivien seipäiden tyviä alettiin tervata, millä saatiin kymmeniä vuosia lisää säilyvyyttä.
Karppinen näytti, kuinka kuusirangat sidotaan kiinni seipäisiin vitsaksilla. Parhaat vitsakset saa noin puolitoista metriä korkeista ohutrunkoisesta kuusentaimista eli näreistä, jotka ovat kasvaneet tiheässä. Tiheässä kasvaneet näreet ovat lähes oksattomia tyviosastaan, joten ne halkeavat helpommin kuin vahvaoksaiset taimet.
Talkoolainen Pirjo Turunen halkaisi pitkiä näreitä, joita miehet sitten sitoivat aitaan. Turusen mukaan näre ei halkea tyvestä, vaan halkaisu on aloitettava latvasta.
Piikkilangat syrjäyttivät särentäaidat
– Perinneaitaa voi tehdä melkein mistä tahansa puulajista, mutta kuusi on yleisin. Leppä on huonoin puu, sillä se lahoaa nopeasti. Tänne toin hitaasti kasvanutta tiukkasyistä kuusta Sulkavan Rahkolassa sijaitsevasta metsästäni, toteaa Karppinen.
Tiukkasyinen puu kestää Karppisen mukaan paljon pidempään kuin nopeasti kasvanut höttöpuu. Hän sanoo, että hyvästä puusta tehty perinneaita säilyy kymmeniä vuosia. Lehtipuista pisimpään kestää hyvin kuivunut haapa.
– Entisaikaan perinneaitoja käytettiin karjan laidunten rajaamiseen metsässä tai niityillä. Piikkilangat syrjäyttivät sitten perinneaidat. Nykyään perinneaitoja rakennetaan koristemielessä, Karppinen tuumaa.
Karppisen perinneaidan tekotaito periytyy kaukaa menneisyydestä, sillä Karppisen sukua on asunut Sulkavalla jo kolmensadan vuoden ajan. Karppisella on pihapiirissään kotimuseo, jossa voi vierailla, kunhan sopii siitä Karppisen kanssa.
