– Kirjoitin tarinoita jo pikkutyttönä, kertoo Johanna Oinonen. Sitten aikuisiällä työnkin takia se asia sai jäädä taka-alalle, alkaakseen taas uudestaan viime vuoden lopulla.
Mutta sen jälkeen runomateriaalia alkoi tulla siihen tahtiin, että kuluneen talven aikana on syntynyt viisi kirjaa, joista uusin tosin ei vielä ole saanut painoasua. Toki ensimmäisen kirjan runot on kirjoitettu noin kolmen viime vuoden aikana.
– Kokosin ne vaan nyt yksiin kansiin.
Johanna Oinonen on todellakin pannut itsensä likoon näitä runoja laatiessaan. Henkilökohtainen eletty kokemus huokuu jokaiselta riviltä. Yhtenä motivoijana kirjoittamiseen oli koronan sairastaminen. Kun tauti helpotti, mutta ei voinut vielä kuitenkaan tehdä fyysisesti raskaampaa työtä, alkoi riimejä tulla ja ne piti panna ylös. Tottakai myös sairaus kokemuksena vaikutti runojen sisältöön. Mutta Oinosen käsittelemät teemat ovat paljon laajempia; ystävyys, usko, toivo, rakkaus, toisten ihmisten auttaminen, jolloin siinä saa itsellensäkin jotakin…
Teksti ja kuva: Jukka Ahonen
Luit juuri lyhyen otteen Sulkava-lehden jutusta. Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 19/2022. Tilaa lehti täältä tai osta digiversio!
