Savonlinnasta Sulkavalle 18 vuotta sitten muuttanut Tamara Blomerus on tyytyväinen elämään pienellä paikkakunnalla.
– Täällä tuntuu tosi hyvältä asua. Olen lasten kannalta tyytyväinen. Sulkava on rauhallinen, tuttu paikka, jossa kaikki tuntevat kaikki. Koko kylä kasvattaa lapsia yhdessä, hän kiittelee.
Varjopuoliakin Sulkavalla on. Tamara ei ole välttynyt romaneita ja heidän kulttuuriaan koskevilta ennakkoluuloilta.
– Yleinen oletus on, että olemme varkaita. Kun yksi on käyttäytynyt huonosti, kaikkia pidetään samanlaisina, hän puuskahtaa.
Tamara ei hiljaa niele törkeyksiä.
– Olen todella kärkäs puuttumaan epäasialliseen kohteluun. En siedä sitä lainkaan. Toisaalta, kun huonoa kohtelua koko ikänsä kohtaa, siitä tulee arkipäivää. Siihen ikään kuin turtuu.
– Täytyy omata vahva itsetunto. Jos minä mokaan, pyydän aina anteeksi, mutta en koskaan pyydä anteeksi sitä, mitä olen.
Tamara on Savonlinnan Seudun Romaniyhdistys ry:n jäsen. Yhdistys on viidenkymmenen vuoden ajan tehnyt työtä romaniväestön, -kulttuurin ja -kielen yhteiskunnallisen aseman parantamiseksi. Yhdistyksen puheenjohtaja Ossi Blomeruksen mukaan valtaväestön suhtautumisessa on vuosikymmenien myötä tapahtunut huomattava muutos.
– Meidän oikeuksiamme poljetaan vielä aika pahasti, mutta nyt ihmiset alkavat erottaa yksilön ja yhteisön toisistaan. Jos joku romani tekee pahaa, ravintola ei anna enää porttikieltoa koko yhteisölle, hän toteaa.
Teksti ja kuva: Tea Ikonen
Luit juuri lyhyen otteen Sulkava-lehden jutusta. Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 41/2021. Tilaa lehti täältä tai osta digiversio!
