Tulevaisuudentutkija, kirjailija ja kouluttaja Sam Inkinen on huolissaan huomisesta. Mies on seurannut Pohjoismaisen ministerineuvoston julkaisemaa State of the Nordic Region -hyvinvointiraporttia, jossa Suomi sijoittuu Pohjoismaista pahnanpohjimmaiseksi. Huonoiten Pohjoismaiden vertailuun otetuista 66 alueesta menee Etelä-Savolla, kun tarkastellaan alueiden kehitysvoimaa.
Raportissa nostetaan esille esimerkiksi se, että monilla Pohjois- ja Itä-Suomen alueilla on vuonna 2030 puolet aikuisväestöstä yli 65-vuotiaita. Inkinen pohtii, miksi tilanteelle on tehty niin vähän. Ollaanko Etelä-Savossa hereillä?
– Suomi on sijoittunut viime vuosina valitettavan huonosti, kun on vertailtu maakuntien hyvinvointia ja dynaamisuutta Pohjoismaissa. Meillä on Pohjoismaiden alhaisin syntyvyys, vanhenevin väestö ja eniten niin kutsuttuja syrjäseutujen ongelmia kuten muuttotappiota ja työmarkkinahaasteita. En sano, että tilastojen valossa menisi päin helvettiä, mutta aika lähelle. Nuo käppyrät ovat karmaisevia.
Muutos parempaan vaatii aktiivista tulevaisuustyötä ja erilaisten haluttujen tulevaisuuksien kuvittelemista.
– Tulevaisuus on avoin pelitila, ja me myös itse aktiivisesti teemme tulevaisuutta. Viisas tulevaisuustyö yrittää taklata maailman sellaiseen asentoon, että voisi itse olla linjaamassa haluamaansa tulevaisuutta, tai monikossa haluamiaan tulevaisuuspolkuja sen sijaan, että herätään muutokseen vasta kriisin ja ongelmien iskiessä.
– On hyväksyttävä se, että huominen on erilainen kuin tämä päivä. Pitäisi osata olla terveellä tavalla myös itsekriittinen ja kyseenalaistaa omia strategisia linjauksiaan ja käytännön toimiaan.
Kuntien kohdalla se tarkoittaa muun muassa sitä, että tulevaisuustyöhön varataan rahaa budjetissa, ja sitten lähdetään tekemään konkreettisia päätöksiä ja tekoja.
– Yleisin haaste on mielestäni se, että osataan aika hyvin sanoittaa näitä tarpeita, mutta muuttuuko sana lihaksi? Mitä asioiden muuttamiseksi tehdään?
Myös paikkakunnan identiteettiä ja brändiä tulisi tietoisesti muokata. Inkinen on harmissaan siitä, että harva paikka onnistuu nostamaan omia erikoisuuksiaan esiin. Hän puhuu kotisokeudesta.
– Kun katsoo kuntien viestintää, kaikki kunnat ovat mielestään Suomessa lähellä luontoa ja ihanien ihmisten keskellä. Palvelut ovat aina lähellä ja tontteja löytyy helposti. Se on latteaa profiloitumista. Mikä niissä Sulkavan metsissä tai saarissa tai linnavuoressa on erityistä verrattuna muihin? Tässä olisi tärkeää kerätä paikkoihin liittyvää tarina-aarteistoa aktiivisemmin ja osata myös viestiä erikoisuuksista sekä aktiivisesta tulevaisuusasenteesta ulospäin.
Teksti ja kuva: Hanna Partanen
Tämä on lyhennelmä jutusta. Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 1/2021. Tilaa lehti täältä tai osta digiversio!
