Marraskuussa 2019 sähkönsiirtoyhtiö Järvi-Suomen Energian alueella asusteleva pientaloasukas, jonka kodissa on sähkökiuas mutta ei sähkölämmitystä, pulitti Järvi-Suomen Energian alueella kilowattitunnista 15,33 senttiä, kun taas sama lysti kustansi hänelle vuoden 2010 marraskuussa 8,39 senttiä kilowattitunnilta.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana sähkönsiirtohinnat ovat jopa kaksinkertaistuneet. Lokakuussa Suomen Omakotiliitto käynnisti kansalaisaloitteen niiden hillitsemiseksi. Kansalaisaloitteella on kaksi tavoitetta: velvoittaa sähköverkkoyhtiöt kustannustehokkuuteen verkkoja parantaessaan ja siten alentaa yhtiöiden investointikustannuksia sekä kohtuullistaa yhtiöiden tuottoja paremmin vastaamaan luonnollisen monopolin hintoja. Marraskuun loppuun mennessä aloite oli kerännyt 50 000 allekirjoitusta, ja se menee eduskunnan käsiteltäväksi.
Sähkönsiirtohintojen nousu johtuu vuonna 2013 voimaan tulleesta sähkömarkkinalain muutoksesta, joka asetti tiukat ylärajat sähkökatkojen kestolle. Lain myötä sähköverkkoyhtiöt velvoitettiin säävarman sähköverkon rakentamiseen. Sen mahdollistamiseksi Energiavirasto muutti valvontamallia niin, että se salli yhtiöille suuremman voittoprosentin ja sitä myötä siirtomaksujen suuremmat korotukset.
Omakotiliiton mukaan yhtiöt saivat investoinneilleen vuonna 2018 yhteensä 852 miljoonaa euroa tuottoa. Yhtiöiden tuotto oli yli 32 prosenttia, mikä on kolme kertaa enemmän kuin keskimääräisillä pörssiyrityksillä.
Yhtiöiden sallitun tuoton määrittelyssä käytetään laskentamallia, jossa oletetaan, että ne käyttävät eniten omaa rahaansa investointeihin. Yhtiöt rahoittavat investointinsa kuitenkin useimmiten lainalla, mutta sitä ei käytetyssä laskentamallissa huomioida. Omakotiliitosta todetaan, että jos laskentamenetelmänä käytettäisiin vakiintunutta eurooppalaista mallia, yhtiöiden tuotto olisi 480 miljoonaa euroa pienempi.
– Nyt oletetaan, että yhtiöiden taserakenteessa 60 prosenttia on omaa rahaa ja 40 prosenttia lainaa. Eurooppalaisessa mallissa tarkastellaan sitä, mikä on yhtiön oikea taserakenne, toteaa Omakotiliiton toiminnanjohtaja Janne Tähtikunnas.
– Lisäksi tuottolupaus perustuu meillä sähköverkon laskennalliseen arvoon, joka on noin 1,8 kertaa se, mikä sen todellinen arvo olisi. Tuottolupaus tulee siis laskennalliselle taseelle, ei sille, mitä on oikeasti sijoitettu. Tämä vahvistaa vääristymää.
Paitsi että sähkönsiirtohinnat ovat lähes kaksinkertaistuneet kymmenessä vuodessa, ne ovat myös Järvi-Suomen Energian alueella Suomen korkeimpia. Vuoden takaisessa tilanteessa suomalainen pientaloasukas, joka omistaa sähkökiukaan mutta ei lämmitä sähköllä, selvisi halvimmalla Rovaniemen Verkko Oy:n alueella. Siellä sähkönsiirrolle tuli hintaa 6,46 senttiä kilowattitunnilta, eli 8,87 senttiä vähemmän kuin Järvi-Suomen Energian alueella.
Suur-Savon Sähkö Oy:n toimitusjohtaja Markus Tykkyläinen huomauttaa, että Järvi-Suomen Energian korkeat siirtohinnat selittyvät operoimisesta harvaan asutulla alueella, jossa sähköverkkoa joudutaan rakentamaan ja huoltamaan vesistön rikkomassa kentässä. Järvi-Suomen Energia on Suur-Savon Sähkön tytäryhtiö.
– Meillä on noin 103 000 sähkönkäyttöpaikkaa. Niistä 40 prosenttia on kausiasuntoja, joissa sähkönkäyttö on vähäistä. Toisaalta Järvi-Suomen Energialla on 27 000 kilometriä linjoja eli liki 300 metriä linjaa käyttöpaikkaa kohti, kun taas monilla kaupunkiyhtiöillä verkostopituutta käyttöpaikkaa kohti on vain 20–30 metriä, Tykkyläinen selittää.
Hänen mukaansa laki säävarman sähköverkon rakentamisesta on sähköverkkoyhtiöille pakkotahtinen: tietty prosenttiosuus pitää kunakin vuonna olla rakennettuna. Kiire pakottaa yli-investoimaan verkkoon. Kiireen vuoksi sähkönsiirtoyhtiö ei myöskään voi suunnitella rauhassa, minne verkkoa kannattaa uudistaa, vaan täysin käyttökelpoista linjaa joudutaan jopa purkamaan pois.
Teksti: Tea Ikonen
Kuva: Sulkava-lehden arkisto
Tämä on lyhennelmä jutusta. Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 50/2020. Tilaa lehti täältä tai osta digiversio!
