Rajanveto ei ole koskaan ollut helppoa. Tämän kokivat myös ruotsalaiset ja venäläiset, joiden piti Turun rauhansopimuksessa päättää, missä valtakuntien raja oikein menee.
– Viivat vedettiin jossain muualla, ja sitten tultiin maastoon katsomaan, miten ne kulkevat luonnossa. Siitä tulikin erimielisyyksiä sen verran, että venäläiset lähtivät omille teilleen ja tekivät oman rajansa, kertoo historian professori ja Tykkipursiyhdistyksen puheenjohtaja Timo Vihavainen.
Sulkavan kohdalla tuloksena oli siivu maata, joka ei kuulunut kenellekään. Alue sijaitsi nykyisestä Kommerniemestä ja Pihlajalahdesta pohjoiseen. Nyt Savonlinnaan kuuluva alue oli siis silloin osa Sulkavaa. Ei-kenenkään maata kutsuttiin riitamaaksi.
– Suurin riitamaa oli Kerimäellä, ja sen alueelle jäi monta kylää ja noin 700 ihmistä. Sulkavalla riitamaalle jäi ehkä 25 aikuista, ja lisäksi heidän lapsensa.
Riitamaalla erimielisyyksien ratkominen saattoi jäädä omankädenoikeuden ja nyrkkivallan varaan. Oli vaikea tietää, kumman valtakunnan alaisuudessa asiat olisi pitänyt hoitaa.
Hallinnollisesti sulkavalaiset jaettiin kahden eri kruunun alaisuuteen. Lähes joka viidennestä sulkavalaisesta tuli rauhan myötä Venäjän alamaisia.
Ongelmia aiheutui erityisesti niille, joiden tilukset ulottuivat molempien valtakuntien alueille. Tällaisia tiluksia oli eniten joillakin Lepistöveden tuntumassa sijainneilla Auvilanmäen, Telataipaleen, Kaartilanmeän ja Ruokoniemen kylien taloilla. Tilanteesta saattoi aiheutua esimerkiksi veronmaksua koskevia epäselvyyksiä. Molemmat valtakunnat saattoivat vaatia veroa, kun taas riita-alueen asukkaat pyrkivät niitä mahdollisuuksien mukaan välttämään.
Rajanylityspiste oli Vekaransalmen lähellä Sastavintiellä, mutta rajan yli oli helppo loikata mistä vain.
– En hetkeäkään usko, että kirkkoveneellä kirkkoon tulijat olisivat menneet rajanylityspisteen läpi, arvelee Vihavainen.
Venäjän puolella asuvat sulkavalaiset kun kuuluivat Ruotsin puolella olevaan Sulkavan seurakuntaan ja siten saivat käydä kirkossa milloin halusivat. Seurakunnan hautausmaalle haudattiin sekä Ruotsin että Venäjän puolella kuolleet.
Kirkkoreissut olivat varsin oivallisia esimerkiksi salakuljetukseen.
– Venäläistä tupakkaa myytiin Ruotsin puolella. Kirkossakävijätkin kuljettivat sitä. Kyllä ne joskus kiinnikin jäivät, koska ihmiset tiesivät aika hyvin, mitä naapurit puuhailivat.
Teksti ja kuva: Hanna Partanen
Julkaisemme nettisivuillamme lyhyitä pätkiä jutuistamme. Lue juttu kokonaisuudessaan Sulkava-lehden numerosta 48/2020. Tilaa lehti täältä tai osta digiversio!
