Lauantai-iltapäivänä Joni ja Elsa Qvintuksen kotona on rauhallinen tunnelma. Pariskunnan isommat lapset Iida ja Ville ovat linnoittautuneet yläkertaan, nuorimmainen Venla nukkuu päiväunia, ja 3-vuotias Vilmakin nukahtaa keittiön lattialle. Iltapäivällä lasten isovanhemmat ovat tulossa kylään Vilman synttärikahveille. Rauhallisesta hetkestä huolimatta talo on täynnä elämää.
Myös kuolema on Qvintuksille tuttu, liiankin kanssa. Helmikuussa tulee kuusi vuotta, kun Jonia ja Elsaa kohtasi jokaisen vanhemman painajainen. Perheen Väinö-poika nukkui pois 8,5 vuoden ikäisenä.
Väinö syntyi Jonin ja Elsan perheen toiseksi lapseksi vuonna 2006. Puolivuotiaana alkoi näyttää siltä, ettei Väinöllä ollut kaikki kunnossa. Vauva ei liikkunut samaan tahtiin kuin saman ikäiset lapset normaalisti. Asiaa alettiin tutkia, ja Väinöllä todettiin määrittämätön CP-vamma ja määrittämätön älyllinen kehitysvamma. Kahden vuoden iässä Väinöllä todettiin myös määrittämätön monimuotoinen epilepsia. Lisäksi Väinöllä oli mikrokefalia eli pienipäisyys. Sitä, mistä kaikki johtui, ei saatu koskaan selville.
– Väinön kohdalla kaikki jäi määrittämättömäksi, Elsa kertoo.
Marraskuussa 2014 Väinölle ilmaantui otsan ja nenän tyveen voimakasta turvotusta. Poikaa tutkittiin viikkokaupalla. Selvisi, että Väinöllä oli vaikeasti hoidettava ja nopeasti etenevä, parantumaton munuaissairaus, joka aiheutti valkuaisvirtsaisuutta ja munuaisten arpeutumista. Sairaus johti siihen, että Väinö nukahti viimeisen kerran äitinsä syliin maanantaina 2.2.2015.
Väinön poismenon jälkeen Elsa ja Joni purkivat melko nopeasti Väinön sängyn pois ja luopuivat myös apuvälineistä.
– Niin oli itselle jotenkin helpompi hyväksyä, ettei Väinö tule takaisin, Elsa sanoo.
Juuri asian hyväksymisen Joni kokee poikansa kuolemassa vaikeimpana.
– Ei sitä toinen voi ymmärtää, millaista on menettää oma lapsi. Toivottavasti kenenkään ei sitä tarvitsisi kokea, hän pohtii.
Teksti ja kuva: Tea Ikonen
Julkaisemme nettisivuillamme lyhyitä pätkiä jutuistamme. Lue juttu kokonaisuudessaan Sulkava-lehden numerosta 44/2020. Tilaa lehti täältä tai osta digiversio!
