Saajuun järvellä saattoi 1970-luvulla helposti nähdä souturetkellä majavan.
– Jos satuimme soutamaan liian lähelle majavien pesää, ne uivat sieltä ja läiskäyttivät hännällään, että lähtekää lätkimään sieltä, naurahtaa espoolainen Leena Hirvonen ja huokaisee.
Noista lämpimistä päivistä on niin pitkä aika, eikä majaviakaan hän ole Saajuulla aikoihin nähnyt. Ehkä ne jyrsivät liian monta koivua järven rannoilta, ja joku antoi niille lähtöpassit. Sekin tapahtui aikoja sitten.
Aika on jättänyt jälkensä myös Hirvosen isältään lunastamaan Karjulanmäen kouluun. Kaunis hirsirakennus kohoaa metsämaisemassa yhä jylhänä, vaikka osa katosta on romahtanut sisään, ja jotkin ikkunat kurkottelevat ulos karmeistaan painovoimaa uhaten.
Murtoniemenä tunnettu kiinteistö nousi koko kylän ylpeyden aiheeksi vuonna 1915, kun Karjulanmäen koulupiiriin saatiin vihdoin monien riitaisten vuosien jälkeen oikea koulurakennus. Siihen asti Karjulanmäen ja Kaartilankosken oppilaat olivat taivaltaneet pitkiä matkoja väliaikaisiin koulutiloihin sillä välin, kun koulun sijaintipaikasta yritettiin päästä yksimielisyyteen. Lopulta asia ratkesi Karjulanmäen hyväksi ja koulua varten valittiin Murtoniemen tontti.
Pian koulurakennuksessa kuitenkin havaittiin ongelmia. Partalansaaren poluilla -kirja kertoo, miten jo muutaman vuoden kuluttua valmistumisestaan koulu vaati niin paljon korjauksia, että korjaustöistä pidettiin huutokauppa. Korjaukseen kuului muun muassa kivijalan ja lattioiden korjaus, sekä seinien oikaisu, jotka kertoivat huonosta perustuksesta.
Parinkymmenen vuoden päästä täytyi taas ryhtyä korjaustöihin, sillä koko rakennus oli jo uhkaavasti kallellaan ja uunien palomuurit repeilivät. Korjaustöitä tehtiin taas vuonna 1950, koska palopäällikkö oli joutunut kieltämään uunien lämmityksen kokonaan.
Lopulta koulun toiminta lakkasi vuonna 1966, ja se jäi kunnan omistukseen. Koulun tiloissa toimi jonkin aikaa jopa chinchillatarha. Oppilaat saivat siirron muihin kouluihin.
– Se oli osa suurempaa kehitystä, kun maaseutu alkoi tyhjenemään ja oppilasmäärät vähenemään. Viimeisessä vaiheessa koululla oli parisenkymmentä oppilasta, kertoo kaksi viimeistä vuotta Karjulanmäen koululla oppilaana ollut Lasse Partanen.
Partanen muistelee paikan olleen silloin eri näköinen.
– Niemi oli silloin hyvin kaunis paikka. Koulun alapuolella oli pieni niittyalue ja rantasauna, ja koulun vieressä oli urheilukenttä. Nyt siellä kasvaa melkein tukkimetsää.
Teksti ja kuva: Hanna Partanen
Julkaisemme nettisivuillamme lyhyitä pätkiä jutuistamme. Lue juttu kokonaisuudessaan Sulkava-lehden numerosta 44/2020. Tilaa lehti täältä tai osta digiversio!
