Kuopiossa kymmenisen vuotta asunut Mari Hiltunen purkaa paraikaa muuttolaatikoitaan Sulkavalla. Jo pari vuotta paluumuuttoa harkinnut nainen irrottautui tänä keväänä haitarinopettajan ja musiikkileikkikoulun vetäjän töistään Kuopiossa ja päätti kokeilla, kantaisivatko siivet takaisin kotiseudulle.

– Kuopiossa minulla riitti töitä. Parhaimmillaan työnantajia saattoi olla kuusi, ja lisäksi soittokeikkoja haitaristina. Töiden saaminen Sulkavalta mietitytti, enkä halunnut päätyä vanhempien nurkkiin asumaan.

Paluumuuttopäätöstä vauhditti viime kesänä Pistohiekan tanssilavalta löytynyt Manu Vasara, joka muutti pari vuotta sitten Sulkavalle töiden perässä. Nyt pari on ostanut yhteisen talon, ja uusi elämä voi alkaa.

– Ajattelimme, että talon ostaminen tulee halvemmaksi kuin vuokraaminen. Lähdimme sitten vähän vitsillä katselemaan taloja. Ihan vain nähdäksemme, että onko molemmilla sama maku. Koko ajan oli se pelko siellä, että entä jos jokin talo loksahtaakin, naurahtaa Mari.

Eikä pelko ollut aiheeton.

– Löytyikin sellainen talo, josta molemmat olivat haaveilleet. Vanhanaikainen talo, jota on sopivasti rempattu ja uudistettu. Tykkäämme, että talossa on sekä uutta että vanhaa, ja että on puupintoja esillä.

Nyt 1,5 vuotta Sulkavalla asunut Manu on kotoisin Länsi-Suomesta. Sulkavalle hän muutti valmistuttuaan metsätalousinsinööriksi ja saatuaan töitä Metsänhoitoyhdistyksestä. Sulkavalla hän on tykästynyt paikkakunnan rauhallisuuteen ja ihmisten hyväntahtoisuuteen.

– Täällä on leppoisa elämänmeno, jos vertaa vaikka johonkin kaupunkiin. Täällä saa olla oma itsensä, eikä ole mihinkään kiire.

Myös Mari oli ikävöinyt maaseudun rauhaa.

– Lisäksi täällä on vesistö lähellä, eikä ole pitkä matka kaupunkiinkaan.

Teksti ja kuva: Hanna Partanen

Lue koko juttu Sulkava-lehden kesänumerosta 22/2020. Tilaa lehti täältä.