Soutuja järjestävän Sulkava-seuran puheenjohtaja Matti Makkonen ja hallituksen jäsen Virpi Takaneva ovat molemmat soutaneet Partalansaaren ympäri seitsemän kertaa. He uskovat, että soudut eivät ole mihinkään häviämässä – päinvastoin.
Sulkavan suursoudut peruttiin tänä kesänä ensimmäistä kertaa. Vaikka päätös tuntui ikävältä tehdä, valtiovallan säädöksiä tuli noudattaa.
– Osa järjestelyistä oli jo aika pitkälle tehty, mutta kaikki piti pätkäistä pois. Mutta hyvä että päätös tehtiin siinä vaiheessa, eikä vasta kesäkuussa, kertoo Makkonen.
Kyse oli myös soutujen turvallisuudesta. Monet soutajista ja talkoolaisista kuuluvat riskiryhmiin.
– Meillä on tosi paljon iäkkäitä soutajia ja talkoolaisia, ja he ovat meillä äärimmäisen arvokkaita. Se vaikutti, kun teimme päätöstä soutujen siirtämisestä, pohtii Takaneva.
Välivuosi ei kuitenkaan ennakoi soutujen hiipumista.
– Kyllä minä näen, että Sulkavalla soudetaan vielä pitkään. Se henki, joka täällä soutujen aikana on, siinä on jotain niin hienoa, ettei sen soisi loppuvan.
Soutuhenki kumpuaa äärimmäisestä fyysisestä suorituksesta ja yhdessä olosta.
– Moni soutaja on sanonut, että juuri tämä pitkä matka viehättää Sulkavalla. Kympin ja 30 kilometrin matkaa pystyy soutamaan monessa paikassa, mutta tällaista rinkiä ei voi. Partalansaaria on vain yksi, Makkonen pohtii.
– Retkisoudussa on lisäksi ihan oma tunnelmansa. Siellä on mahdollisuus soutaa pienemmissä pätkissä ilman kilpailua. Ihmiset leiriytyvät matkalle ja nauttivat hyvästä tunnelmasta Varvirannassa, kertoo Takaneva.
Takanevalle tulee mieleen eräs kerta, kun viimeisiä retkisoutajia odoteltiin todella pitkän aikaa maaliin.
–Vihdoin porukka pääsi perille, olivat meloen liikenteessä. Kysyin varovasti, että mikä on fiilis. Näin heidän olevan hirveän nälkäisiä ja janoisia. Vastasivat, että helevetin hyvä fiilis, ensi vuonna uudestaan!
Retkisoudussa pärjää, vaikkei olisi sen ihmeellisempi soutaja. Airoihin voi tarttua miltei kylmiltään.
– Ihan normaali ihminen pystyy sen soutamaan, jos on perusterve ja edes vähän liikuntaa harrastanut, sanoo Makkonen.
– Jos minä olen soutanut sen aikoinani seitsemän kertaa, niin kuka tahansa pystyy siihen, naurahtaa Takaneva.
Teksti ja kuva: Hanna Partanen
Lue koko juttu Sulkava-lehden kesänumerosta 22/2020. Tilaa lehti täältä.
