Ajatus metsänomistajuudesta syntyi noin kuusi vuotta sitten. Venesuunnittelijana Tuusulassa työskentelevä Ville Vihavainen on aina pitänyt luonnosta.
– Tulin ajatelleeksi, että metsän kasvattaminen voisi olla minulle sopiva harrastus. Silloin aloin etsiä sopivaa palstaa.
Metsänhoidossa Vihavaista alkoi kiehtoa työn fyysisyys sekä se, että sitä pystyi harrastamaan päivätyön ohella. Samalla pystyisi tienaamaan lisätuloja.
– Ja tietysti koko ala on mielenkiintoinen, koska Suomessa on niin paljon siitä osaamista. Tietoa on paljon tarjolla suomen kielellä. Kun tutustuu ensin kirjallisuuteen, voi tulla luontoon toteamaan, miten asiat toimivat käytännössä.
Vihavaisen isä on kotoisin Sulkavalta, ja mökkeilyn myötä alue oli tullut tutuksi. Oli luontevaa hankkia ensimmäinen palsta samoilta suunnilta, missä muutenkin vietetään aikaa.
– Jos ostaisin metsäpalstan täysin eri puolelta Suomea, alkaisi hyvin nopeasti kertyä kilometrejä.
Pienenä Vihavainen istutti taimia isän ja isoisän metsissä. Metsänhoito oli siltä osin tuttua, mutta monta uutta asiaa piti oppia matkan varrella.
– Alussa kävimme yhdessä isän kanssa katsomassa palstoja. Hänellä oli enemmän tietämystä asiasta, joten siitä oli paljon apua.
Vihavainen kehuu myös Metsänhoitoyhdistyksen osaamista.
– Käytännön toteutuksessa Metsänhoitoyhdistys on ollut korvaamaton, kun ei itse pysty etäisyyden takia kaikkia töitä ja valvontaa suorittamaan.
Koska Vihavainen asuu niin kaukana palstoiltaan, hän on ulkoistanut suurimman osan metsähommista.
– Se olisi aika tehotonta, jos pitäisi ajaa neljä tuntia työmaalle. Ja jos vertaa tällaista tavallista harrastelijaa ammattimetsuriin, on työtehokin ihan eri.
Silti Vihavainen uskoo, että osa hommista kannattaa tehdä itse.
– Raivatessa oppii aina uusia asioita, esimerkiksi sen, millaisiin paikkoihin eri puulajit ovat tykänneet alkaa kasvaa. Kun pitää silmät auki, oma metsä antaa koko ajan uutta tietoa.
Nyt Vihavainen hoitaa viidettä metsäpalstaansa. Yhteensä metsää on kertynyt kuudessa vuodessa 40 hehtaaria.
– Viimeisen palstan ostin yhdessä vaimoni kanssa. Hänkin lopulta innostui, vaikka hän on täysin kaupunkilainen, eikä hänen suvussaan ole metsää.
Ensimmäinen metsäpalsta ostettiin lainarahalla. Lainaa on lyhennetty hakkuista saaduilla tuloilla sekä normaaleilla palkkatuloilla, ja sitten on ostettu lisää palstoja. Vihavainen hankkisi mielellään lisääkin, mutta tarjouskilpailussa jää usein toiseksi.
– Maailmassa on niin paljon rahaa, ja monet rikkaammat haluavat ostaa saman palstan. Saatan katsoa netistä jopa 50 tilaa, ja niistä käyn ehkä maastossa katsomassa viisi. Niistä teen parista tarjouksen. Ja niistä aika harva menee läpi.
Teksti ja kuva: Hanna Partanen
Lue koko juttu Sulkava-lehden kesänumerosta 22/2020. Tilaa lehti täältä.
