Moni luulee, että rukoillaan kuvaa, kun rukoillaan ikonin edessä, mutta ikoni on todellisuudessa rukouksen apuväline, kertoo Pirjo Roinila.
– Ikoni auttaa keskittymään Näkymättömään maailmaan.
Pirjon työhuoneen seinällä katsojaa katsoo varsin vaikuttavalta näyttävä ikonikokoelma. Useimmat niistä ovat Pirjon omaa kädenjälkeä.
Ikonit maalataan esikuvien mukaan
Ortodoksisessa kirkossa ikoneja pidetään yhtä tärkeinä kuin evankeliumitekstejä. Niiden ajatellaan ilmaisevan kirkon oppia kuvien keinoin siinä, missä teksti ilmaisee samaa asiaa sanoin.
– Minkä sana ilmoittaa korvalle, sen maalaus näyttää vaieten kuvana, Pirjo siteeraa ortodoksista kirkkoisä Basileios Suurta.
Ikonit voivat esittää Kristusta, Jumalanäitiä, Pyhiä, enkeleitä tai jotain ortodoksisen kirkon juhla-aiheikonia. Ortodoksisessa kirkossa Neitsyt Mariaa kuvaavat Jumalanäiti-ikonit ovat hyvin suosittuja, mutta Pirjolle tärkeämpiä ovat Kristus-ikonit.
– Ortodoksisessa ja katolisessa kirkossa ajatellaan, että Jumalanäiti/Neitsyt Maria on välimies, joka rukoilee ihmisten puolesta Kristusta. Luterilaisena uskon, että rukoukset saa viedä suoraan Kristukselle.
Ikonit maalataan aina jonkun tietyn esikuvan mukaan. Kyse ei ole kopioimisesta, vaan ennemminkin esikuva toistetaan maalaten vapaasti ja luovalla tavalla uudelleen.
– Ikonimaalaus on esikuvan tulkintaa jokaisen oman kädenjäljen mukaan, Pirjo sanoo.
Toki ikoninmaalausta säätelevät lukuisat säännöt. Kuvissa on oltava määrätyt attribuutit eli tunnukset, joista tietää, ketä kuva esittää. Kristuksen ja Jumalanäidin vaatteet ovat aina punaiset tai siniset ja Pyhillä on aina sädekehä.
Pirjo huomauttaa, että ikoninmaalaus on ennen kaikkea rukousta ja kilvoittelua.
– Ikonimaalaus on yksi tapa keskittyä, olla kuvan hoidettavana.
Lue juttu kokonaisuudessaan Sulkava-lehdestä. Tilaa lehti täältä.
