Lohilahden Kangassaaressa on Parkkisten tila. Se on ollut saman suvun omistuksessa jo 271 vuotta, vuodesta 1747 lähtien. Osaksi tilan sukupolvien ketjua päätyi myös Irma Parkkinen heinäkuussa 1964. Kovin kaukaa ei kuitenkaan tuolloin nuori vaimo uuteen kotiinsa tullut.
– Olen tullut tuosta toiselta puolelta järveä. Miun isä on Leinin tilalta, Irma kertoo.
Suurin osa Irman elämästä on kulunut Lohilahdella. Nuoruudessaan yksi vuosi vierähti kuitenkin Savonlinnassa ja kaksi Imatralla vieraan töissä. Avioliiton solmittuaan hän jäi Kangassaareen.
Lohilahden kylä on ollut hyvä paikka elää, vaikka se vuosikymmenten aikana on hiljentynyt.
– On täällä ollut ihmisiä, mutta nuoret muuttavat pois työn perässä ja vanhukset kuolevat.
Jotkut muuttavat silti takaisinkin. Ainakin niin teki Irman poika Tommi Parkkinen. Hän ehti viettää toistakymmentä vuotta muualla, mutta palasi joulukuussa 2006 tehdyn sukupolvenvaihdoksen myötä isännöimään kotitilaa.
Lohilahden maisemiin Tommia seurasivat perheen edellisestä asuinpaikasta Imatralta Johanna-vaimo ja tyttäret Emmi, Nea ja Iina. Talven ja kevään 2007 vaimo ja tytöt olivat Kangassaaressa lähinnä viikonloppuvieraita ja muuttivat tilalle vakituisesti vasta kesän tultua ja tyttöjen koulun loputtua.
Johanna on kotoisin Lappeenrannasta. Lohilahdelle muutettuaan hän ei entistä elämäänsä ehtinyt heti kaivata, sillä perheen kuopus, Veli-Valtteri, syntyi sinä syksynä.
– Ei sitä silloin ehtinyt ajatella, mutta kun oli tässä pari vuotta asunut, tuli koti-ikävä jollain tasolla. Nyt ei enää osaisi ajatellakaan kaupunkiasumista.
Veli-Valtteri on tätä nykyä 11-vuotias nuorimies. Hänen mielestään Lohilahdella on ihan kivaa asua.
– Hyvin on Veksi juurtunut tänne. Koulussakin mainostaa, ettei haluaisi minnekään lähteä lomillakaan, Johanna paljastaa.
Lue lisää torstaina 13.12.2018 ilmestyneestä Sulkava-lehdestä!
