Minni Viljanen eksyi jääkiekon pariin 3-vuotiaana vähän vahingossa. Vanhemmat luulivat vieneensä Minnin tuolloin luistelukouluun, mutta pian selvisi, että kyseessä oli kiekkokoulu. Siitä lähtien jääkiekko on kuulunut oleellisena osana Minnin elämään.
– Laji vei heti mukanaan ja nyt siitä on tullut jo elämäntapa, toteaa Minni.
Jääkiekko mielletään usein poikien lajiksi, mutta Minni on osoittanut, että lajissa voi pärjätä myös tytöt. Minni on pelannut koko ikänsä jääkiekkoa poikaporukassa. Minni on sekä harjoitellut ja pelannut SaPKossa ainoa tyttönä joukkueessa monta vuotta.
– Kyllähän sitä on saanut kuittia, että on tyttönä poikien joukkueessa, mutta hyvin ovat pojat minut vastaanottaneet. Etenkin siinä vaiheessa, kun ovat huomanneet, että pärjään siinä missä hekin.
Sen verran naisellisuutta Minni on omaan peliin tuonut, että tavaramerkkinä Minnillä on luistimissa vaaleanpunaiset nauhat.
– Se jäi jo junnuaikana, kun piti erotella, että kenelle kuuluvat mitkäkin luistimet. Merkkasin sitten omani vaaleanpunaisilla nauhoilla. Niin ne sitten vain jäivät ja nyt siitä on tullut minun tavaramerkkini.
Jääkiekko on laji, joka menee sekä pelaajilla että katsojilla usein tunteisiin. Sen voi varmaan jokainen tunnustaa. Niin se on Minnilläkin.
– On hienoa, kun hallissa on hyvä tunnelma ja yleisö kannustaa. Se luo kentällekin hyvän fiiliksen ja tietyn latauksen peliin. Tykkään peleistä, joka käy kuumana sekä kentällä että katsomossa.
Minni myöntää, että joskus tekisi mieli mennä sanomaan tuomareille oma mielipide jostakin tuomiosta, mutta sitä Minni ei tee.
– Itse kunnioitan tuomareita ja heidän tapaansa tehdä töitä. Ja sitten taas toisaalta, vaikea ja kyseenalainen tilanne tai tuomio nollataan seuraavassa vaihdossa.
Tästä osoituksena Minni on saanut uransa aikana myös herrasmiespalkinnon.
– Kannattaa aina muistaa, että edustat joukkuetta myös hallin ulkopuolella. Millaisen kuvan haluat antaa itsestäsi ja muusta joukkueesta?
Lue lisää Minnin saavutuksista ja tulevaisuuden suunnitelmista 5.4. ilmestyneestä Sulkava-lehdestä.
