Se oli 1980-lukua. Nettiä ei vielä ollut ja televisiostakin oli lähetys loppunut yön tullen. Vanhemmat olivat reissussa ja Kimmo Koivunoro yksin kotona Kesälahdella seuranaan Stephen Kingin Hohto-niminen kirja. Se kolahti. 

– Silloin totesin, että nyt on aika jännä tarina. Siitä se lähti, Kimmo Koivunoro naurahtaa. 

On käynyt selväksi, että mies lukee melko paljon. Siitä kielii tuvan seinustalla oleva täysi kirjahyllykin. Koivunoron puheissa vilahtelevat klassikot. Waltarin ja Huovisen, Hemingwayn ja Irwingin teokset ovat hänelle tuttuja. 

– Hyvä kirja on hyvä kirja riippumatta siitä, mistä se on kirjoitettu, hän toteaa.

On Kimmo Koivunorolla silti suosikkigenre. Lähimpänä miehen sydäntä on teinivuosista lähtien ollut kauhukirjallisuus ja varsinkin sen kiistaton mestari Stephen King. Vuosien saatossa Kimmo on kahlannut Kingin koko tuotannon läpi, jonkun kirjan myös alkukielellä, englanniksi. 

– Tuntuu, että ajan kuluessa King on vain kehittynyt kirjoittajana. Kirjoittipa hän mistä tahansa, sitä on nautinnollista lukea. 

Eivätkö kauhutarinat pelota? Kimmon mielestä eivät, vaan ennemminkin viihdyttävät. 

– Kirjat eivät ole koskaan tulleet minulle uniin, hän sanoo. 

– Kai se on tietynlaista eskapismia, pakoa arjesta, että kirja on erilainen kuin elämä, jota elän.

Lue koko juttu torstaina 14.9.2017 ilmestyneestä Sulkava-lehdestä!