Heidi Kyösti päätti, ettei koskaan muuta Pohjanmaalle. Sinne tie vei kuitenkin. Sulkavalta hän kaipaa järviä ja sienimetsiä.
Vuosia sitten kesätöiden tähden Oulaisissa vietetty kesä sinetöi Heidi Kyöstin, silloisen Piirosen, kannan.
– Vannoin, etten koskaan Pohjanmaalle muuta. Ei ollut järviä ja ihmiset olivat niin erilaisia kuin Savossa, Heidi kertoo.
Vannomatta paras. Haastattelua tehdessä hän istuu vihreän, kodikkaan puutalon valoisan olohuoneen sohvalla ja neuloo villatakkia tyttärelleen. Ikkunasta avautuu tasainen peltoaukeama. Ollaan Pahkalan kylällä Himangalla, noin 75 kilometrin päässä Oulaisista. Himangalta löytynyt mies muutti sulkavalaistytön mielen asuinpaikan suhteen kymmenkunta vuotta sitten, ja Pahkalassa on ollut Heidin koti jo kahdeksan vuoden ajan.
Heidin lapsuudenmaisemissakin oli peltoja, mutta oli myös mäkiä, metsiä ja järviä. Koti Sulkavan Iisalonsaaressa oli kaukana kaikesta, mutta se ei Heidiä harmittanut. Pienellä maatilalla oli vuohia, lampaita, kanoja, kissoja, koira ja hevonen, ja puuhaa riitti vuoden jokaiselle päivälle. Metsässä riitti marjoja poimittavaksi, Saimaassa kaloja pyydettäväksi. Talvella kutsuivat hiihtoladut ja sisällä aika kului mukavasti käsitöitä tehden.
Heidin koulutaival alkoi Kaipolan kyläkoulusta. Koulumatka oli pitkä, mutta hän tykkäsi koulunkäynnistä Kaipolassa.
– Lapsena ei osannut muuta kaivata. Opettajat ja koulukaverit olivat kivoja.
Lempiaineiksi nousivat matematiikka ja käsityöt.
– Yläasteella tykkäsin myös fysiikasta ja kemiasta. Biologiakin oli ihan kivaa, mutta aika vähän koulun biologiassa käsiteltiin esimerkiksi elimistön toimintaa.
Niin, elimistön toiminta häntä kiinnosti, sillä kolmannesta luokasta lähtien Heidin tähtäimessä oli eläinlääkärin ammatti. Sitä ennen hän halusi hammaslääkäriksi tai lastenlääkäriksi.
Lue koko juttu torstaina 7.9.2017 ilmestyneestä Sulkava-lehdestä!
