Suomentajan työ huomataan usein vasta siinä vaiheessa, kun käännös tökkii. Hyvä suomentaja kirjoittaa itsensä näkymättömiin. Lähdetekstistä ei jää erisnimiä lukuun ottamatta suomenkieliseen tekstiin yhtä ainutta sanaa, kertoi suomentaja Kari Koski.
Pari viikkoa sitten Sulkavan kirjastolla suomentajan työstä kertonut Koski on kääntänyt pääasiassa pohjoismaista rikoskirjallisuutta Arne Dahlista Henning Mankelliin. Kirjastovierailuille ympäri Suomen hänet on vienyt Koneen Säätiön rahoittama kaksivuotinen Suomentajat lukijoiden luo -hanke, joka järjestää vuosina 2018 ja 2019 sata suomentajavierailua yleisiin kirjastoihin eri puolille maata.
– Jos vierasta kieltä lukevalle tulee vastaan sanoja, joita ei ymmärrä, ne voi hypätä yli, ja silti tajuaa suunnilleen, mistä on kysymys. Suomentaja ei kuitenkaan voi tehdä niin, vaan hänen pitää ymmärtää tekstistä joka ikinen sana, Koski sanoi.
Pelkkien sanojen kääntäminen ei silti riitä, vaan tekstistä pitää kääntää ajatus ja myös tekstin tilanne pitää ottaa huomioon.
Sanoilla voi myös olla aivan eri merkitys eri kielissä. Suomentajan on tärkeä selvittää ne, jotta voi välittää kirjailijan ajatuksen lukijoille.
– Jos kirjassa mennään metsään, se ei välttämättä olekaan suomalaisen metsän näköinen paikka. Jos kirjan maailmassa ollaan esimerkiksi Tanskassa tai Englannissa, menen Google Earthiin katsomaan tapahtumapaikkoja.
Eniten päänvaivaa aiheuttavat sanaleikit. Koski totesi, että usein kannattaa pohtia, miksi sanaleikki on laitettu tiettyyn kohtaan.
– Jos sanaleikin on tarkoitus luoda tunnelmaa, sen voi laittaa käännöksessä johonkin muuhun kohtaan.
Mikäli sanaleikillä on jokin merkitys, edessä on kiperämpi pulma. Joskus suomentaja ei keksi sanaleikille ratkaisua. Silloin asioita joudutaan selittämään lukijalle esimerkiksi alaviitteessä.
Teksti ja kuva: Tea Ikonen
Lue koko juttu viikon 44 Sulkava-lehdestä! Tilaa lehti täältä!