Retkisoutuun osallistui monia konkarisoutajia, jotka nauttivat Varvirannan välietapilla hanhikiusauksesta ja saunomisesta. Osa retkisoutajista aikoi seurata iltaohjelmaa ja myös yöpyi alueella.
Jenna Olin
Harmaaseen säähän ilmestyy pitkän odottelun jälkeen yksinäinen soutaja. Odotan rannassa, että soutaja kääntäisi kulkunsa järveltä kohti Varvirantaa, jossa retkisoutajille on järjestetty ruokailu, saunomismahdollisuus, iltaohjelmaa ja mahdollisuus yöpyä esimerkiksi teltoissa tai matkailuajoneuvoissa. Soutaja soutaa kuitenkin Kietävälän lossia kohti, kunnes tajuaa, että on ohittanut Retkisoudun välietapin ja kääntyy soutamaan kohti Varvirantaa.
– Reittiä voisi vähän viitoittaa, kun tällaiset vanhuudenhöperöt pöhköt tänne tulevat ja vaikka olen soutanut monta kertaa, niin ei millään muista reittiä, retkisoutajista Varvirantaan ensimmäisenä saapunut Pertti Hartikainen pohtii.
Pirkanmaan Vesilahdelta Suursoutujen Retkisoutuun osallistunut Hartikainen suuntaa rantauduttuaan kohti päärakennusta, jossa on tarjolla hanhikiusausta. Hän on ilmeisesti lähtenyt soutamaan muita aikaisemmin, sillä myöhemmin Varvirantaan alkaa saapua muita soutajia, joita johdattaa turvavene.
Sää ei suosinut suotajia, vaan Retkisoudun ensimmäinen päivä toteutui sadesäässä.
– Kylmä ei tullut, sillä takki oli hyvä. Ei siinä kyllä maisemia katseltu, ilman taukoja Varvirantaan soutanut Hartikainen tuumaa.
Hän suunnittelee lähtevänsä soutamaan jo ruokailun jälkeen ja mahdollisesti yöpyvänsä matkan varrella saaressa.
– Olen levoton, eikä kello ole tuon enempää. Ennenkin on suodettu 60 kilometriä, vaikka onhan tämä vähän pidempi matka, hän perustelee.
Aiempia kertoja tyynempi sää
Orimattilalaiset Heidi Erola ja Ville Erola olivat mukana soutamassa kirkkoveneessä, joka rantautui ensimmäisenä Varvirannan välietapille. He kertovat Retkisoudun sujuneen hyvin.
– Satoi vähän enemmän ensimmäisellä pätkällä. Sitten sade alkoi hiipua. Kahvilla ollessa tuli kylmä, kun siellä vähän tuuli ja oli ihan litimärkä, Heidi Erola kommentoi.
Sää oli tyyni, joten soutaminen sujui helposti.
– Oli tosi tyyntä, eikä näin tyyntä ole ollutkaan meidän aikaan, Ville Erola sanoo.
Heidi Erolalle tämänkertainen Retkisoutu oli kolmas ja Ville Erolalle viides. He ovat olleet Orimattilasta ja lähiseudulta kasatun vakiojoukon kanssa soutamassa jokaisena kertana. Joukkueen nimi on Orimattilan Jymy.
Erolat suunnittelevat saunovansa ja syövänsä Varvirannassa.
– Lähdemme sitten yöksi starttipaikalle. Voi olla, että tulemme käymään täällä, Ville Erola kertoo.
Paikat kipeinä soudun jälkeen
Muun muassa Lahdesta, Iitistä ja Artjärveltä saapuneet soutajat Raimo Niskanen, Minna Niemi, Jorma Miettinen, Sakari Kyöstilä ja Antti Hyypiä olivat osa kahta Retkisoutuun osallistunutta kirkkovenekuntaa, joiden yhteisnimi on Jymyveikot.
– Soudut menivät normaalisti: paikat ovat kipeinä ja takapuoli hellänä. 20 ensimmäistä kilometriä satoi vettä. Voisi sanoa, että oli melkein monsuunisade. Kastuimme kunnolla, joukkueen miehet kommentoivat.
– Nyt ei palettu, kun ei paistanut aurinko eikä ollut hiki. Siellä oli ihania sadepisaroita, Minna Nieminen kertoo sään positiivisista puolista.
Osa heistä aikoo yöpyä teltassa ja muut nukkuvat yönsä vuokramökissä.
– Käymme katsomassa iltaohjelmaa, tulee monesta suusta.
He odottavat seuraavan päivän Retkisoudun loppuosuutta hyvillä mielin. Kun Lepistönselkä on selätetty, on pahin takana.
– Huomenna on kuulemma poutaa. Ei kova auringonpaistekaan mukavaa ole, joukosta pohditaan.
