Sulkavan rajan lähellä Liistonsaaressa asuva eläintenkouluttaja Emmi Sohkanen tarjoaa opetusta sienikoiran koulutukseen Laukanharjun eläinpalvelut -yrityksensä kautta. Sohkasen mukaan koiran kouluttaminen sienten etsintään on helpompaa kuin luulisi.
Mari-Anna Rossi
Koirani, lancashire heeler Lara, 4, on metsässä elementissään. Se juoksentelee innokkaasti nenä maassa viistäen. Tosin en ole aivan varma, mitä se jäljestää. Kenties jänistä, mutta se, mitä sen pitäisi etsiä, ovat sienet, tarkemmin suppilovahverot.
Sienet eivät luonnostaan kiinnosta koiraa. Sen takia sen etsimistä on pitänyt harjoitella ja sen motivaatiota sienen etsintään viritellä ennen varsinaiselle sienimetsälle menoa.
Olemme käyneet viime talvena Laran kanssa Laukanharjun eläinpalveluiden järjestämän sienikoirakurssin, ja nyt olemme päässeet metsään tositoimiin, eläintenkouluttaja Emmi Sohkasen yksityiselle metsäkurssille.
Valitsin sienikoirakurssilla etsittäväksi hajuksi suppilovahveron, sillä niitä on vaikeampi omin silmin löytää kuin keltaisena maasta pilkottavia kantarelleja. Suppilovahveroaika ei ole vielä alkanut, joten metsäkurssilla joudumme käyttämään edelleen kuivattuja suppilovahveroita.
Yhtäkkiä Lara pysähtyy kuivatun suppilovahveron luokse ja haukahtaa. Se löysi sienen!
Miten tähän pisteeseen on Laran kanssa päädytty?
Kouluttaminen etenee vaihe vaiheelta
Koiran kouluttaminen etenee hyvin pienin askelin. Kurssin aluksi Emmi Sohkanen tuo jokaiselle lasipurkit, joiden hajut on neutralisoitu pois. Purkkiin asetetaan sieni esimerkiksi pinseteillä. Jos sieneen koskee, jää siihen ihmisen haju, eikä näin voida olla varmoja, etsiikö koira lopulta ihmisen vai sienen hajua.
Nopeasti Lara oppii, että sienen haistelusta tulee palkka. Vai oppiiko? Toisaalta se voi myös kuvitella, että palkka tulee kuonon tunkemisesta lasipurkkiin.
Sen vuoksi otamme käyttöön kaksi lasipurkkia, ja myöhemmin jopa kolme. Vain yhdessä on sieni, muissa voi olla vaikka lehtiä ja sammalta. Tätä vaihetta kutsutaan hajuerotteluksi. Palkka tulee vain silloin, kun koira haistelee purkkia, jossa on sieni.
Lara ilmaisee sienen haukahtamalla
Seuraava vaihe on ilmaisukäytöksen opettaminen. Ilman sitä emme voi tietää metsässä, onko koira löytänyt sienen vai ei. Tyypillinen ilmaisukäytös on makuullemeno sieniesiintymän viereen. Näin koira ei vahingossakaan tuhoa sieniä.
Lara on kuitenkin vain neljäkiloinen pieni musta koira, jota on vaikea erottaa metsästä, jos se makaa siellä vain hiljaa paikallaan. Niinpä päätän opettaa Laralle ilmaisukäytöksenä haukahtamisen. Laran kuuluisi siis pysähtyä sienen viereen ja haukahtaa merkiksi, että täällä se on!
Haukahtamisen opettaminen kuulostaa itseasiassa vaikeammalta kuin se on. Pidän herkkuja nyrkissä, ja Lara turhautuu minuun, kun ei tiedä mitä pitäisi tehdä. Näin se haukahtaa, ja saa kuin saakin siitä namin.
Pikkuhiljaa Lara oppii, että haukahtamalla heruu palkka, ja se alkaa tarjota sitä heti ensimmäisenä. Yhdistän haukahtamiseen vihjesanan.
Haukahdus yhdistetään seuraavaksi sienen haisteluun: annan sen haistella sientä, mutta annan palkan vasta, kun se vihjesanasta haukahtaa.
Vihjesanan voi pian jättää pois, kun Lara on ymmärtänyt, että sienen haistelun jälkeen kuuluu haukahtaa. Tämänkin homman Lara oppii nopeasti: Haistelu ja haukahdus, ja palkkio tulee kuin Manulle illallinen.
Lasipurkkeja piiloon
Sitten alamme piilottaa lasipurkkeja. Kun olemme tässä koulutuksen vaiheessa, on koulutusta tehty jo noin kuukauden päivät. Lara on tässä vaiheessa jo motivoitunut haistelemaan sientä, joten se myös etsii niitä mielellään. Vai etsiikö se edelleen lasipurkkeja? Siitä en voi olla täysin varma, sillä sienet ovat tähän asti olleet aina lasipurkissa.
Miksi sienet sitten ovat lasipurkissa, eikö niitä voisi vain ripotella ympäri asuntoa?
Lasipurkeissa sienien paikkaa voi vaihdella, eikä sienen haju tartu kodin pintoihin. Lattialle jäänyt sienen hajuhan tulisi ilmaista, joten olisi koiralle melko stressaavaa ja turhauttavaakin, jos sienen hajua olisi kaikkialla.
Viemme lasipurkkeja myös pihalle. Pidän Laraa kiinni, kun puolisoni ottaa purkit ja käy piilottamassa niitä ympäri pihaa. Lara löytää purkit, mutta ilmaisee myös niitä purkkeja, joissa on hämäykseksi sammalta tai lehtiä.
Tämä on Sohkasen mukaan tyypillistä koulutuksen tässä vaiheessa, kun koira odottaa toiveikkaasti saavansa palkkion ilmaisukäytöksestä. Laran kiinnostus vääriin purkkeihin sammutetaan siten, että vain oikeasta löydöksestä heruu palkka.
Matalalla kynnyksellä metsään
Olimme tässä vaiheessa koulutusta, kun päädyimme Laukanharjun eläinpalveluiden yksityiselle sienikoirakurssille autenttiseen ympäristöön, eli metsään. Myönnän, etten ole ollut kovin ahkera Laran koulutuksessa, ja sienipurkkien etsintä on jäänyt jo monen kuukauden ajan vähemmälle. Sen vuoksi yllätyn siitä, kuinka hyvin Laralla kuitenkin edelleen on muistissa sienten etsiminen ja ilmaisukäytös.
Sohkanen kannustaa menemään koiran kanssa metsään jo varhaisessakin vaiheessa koulutusta, mutta koiraa ei kannata kannustaa aktiivisesti etsimään sieniä, varsinkaan, jos ei ole varma, onko niitä edes lähistöllä. Muuten koiran motivaatio etsimiseen saattaa hiipua.
– Jos vaikka itse satut löytämään sieniä, niin kannattaa tehdä siitä oikea seremonia – palkata koiraa sieniesiintymällä ja hirveästi kehua sitä ja samalla poimia suurieleisesti sieniä, niin koira saattaa piankin hoksata, että sienet ovat arvokkaita ja niitä kannattaa etsiä, Sohkanen sanoo.
Jätämme pois lasipurkit ja nyt sienet ripotellaan suoraan metsään. Ensin Lara on selvästi hämmentynyt ja lähes kuulen, kuinka sen aivot raksuttavat. Haju on kuitenkin tuttu, ja Lara haukahtaa haistaessaan sienen. Hieno koira!
Koirat ovat luonnostaan haistelijoita
Koiran hajuaisti on uskomattoman tarkka, ja sitä on alettu käyttää monipuolisesti hyväksi sienten etsimisen lisäksi muun muassa homeen, huumeiden, pommien, syövän sekä kadonneiden ihmisten ja eläinten etsintään. Emmi Sohkanen kertoo, että kaikki koirat ovat luonnostaan haistelijoita.
– Nenän käyttö on koiralla synnynnäinen taito. Pennut ovat syntyessään sokeita ja kuuroja, ja ne etsivät emon nisän vain hajuaistinsa avulla.
Toiset koirat kuitenkin ovat aikuisena aktiivisempia nenän näyttäjiä kuin toiset. Sohkanen muistuttaa, että haisteleminen on koiran lajityypillistä käyttäytymistä, ja lähes kaikkien koirien pitäisi saada haistella enemmän, kuin ne yleensä saavat.
– Jos koira ei halua haistella, on se todennäköisesti elänyt yksipuolisessa ympäristössä tai sitä on kielletty haistelemasta. Koiran pitäisi saada lenkilläkin haistella, joten olisi hyvä, jos sille tarjotaan siihen mahdollisuus ainakin osan aikaa lenkistä, tai sitten tehdään haistelu- ja liikuntalenkit ihan erikseen. Erityyppisillä lenkeillä kannattaa käyttää erilaisia varusteita, jolloin koira tunnistaa, millä lenkillä nyt ollaan, Sohkanen opastaa.
Lara rakastaa metsässä juoksemista ja haistelemista, joten sienestys on loistava yhteinen harrastus minulle ja pienelle koiralleni. Vaikka sienisaalistakin on mukava saada, niin parasta harrastuksessa on kuitenkin se, kun näkee koiran nauttivan yhteisestä tekemisestä.
