Australian aurinko ja Tasmanian rannan simpukat, kivet, puunpalat sekä meren aallot. Nämä kaikki ja muitakin muistoja elämän varrelta Heidi Pasanen on tallentanut omaan tuhkauurnaansa.
Marraskuisena lauantaina kansalaisopiston keramiikkakurssilla oli vakavasta aiheesta huolimatta innostunut ja iloinen tunnelma. Viisi kurssilaista oli ottanut kurssilla työn alle uurnan valmistuksen.
– Tätä aihetta on mietitty jo pitkään ja hartaasti. Nyt keväällä päätettiin, että syksyllä järjestetään kurssi. Aihe sopinee paremmin syksyyn kuin kevääseen tai kesään, kertoi opettaja Benita Vogt-Kankkunen.
Vogt-Kankkusen mukaan jokaisella on oma ajatuksensa aiheesta. Ruumisarkku ja tuhkauurna kun liittyvät kiinteästi kuolemaan. Jokainen voi valita jomman kumman viimeiseksi leposijakseen. Ja miksipä sitä ei voisi rakentaa itse mieleisekseen.
Heidi Pasasen uurna on tavallistakin isompi. Se on reilusti vaaditut mitat täyttävä, mutta sitä ei ole ajateltukaan maahan haudattavaksi. Eikä se lasituksen vuoksi ole sallittuakaan. Uurnan somistuksen Australiassa syntynyt Pasanen on kerännyt Tasmanian rannoilta.
– Tähän mahtuu kyllä vaikka koko suku. Tästä sitten sirotellaan tuhkat pois, kertoi Pasanen.
Teksti ja kuvat: Pirjo Valkasmaa
Luit juuri lyhyen otteen Sulkava-lehden jutusta. Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 48/2022. Tilaa lehti täältä tai osta digiversio!
