Isovanhemmuus voi tulla elämään näkökulmasta riippuen joko liian varhain tai toivottoman myöhään. Se aloittaa joka tapauksessa uuden ajanjakson elämässä.
Ajoitukseen ei voi vaikuttaa. Osa isovanhemmista haluaa elää riippumattomana, harrastaa ja matkustella. Toiset taas kaipaavat kipeästi jälkikasvua elämäänsä. Kokemukseen vaikuttavat ikä, mielikuvat ja muistotkin omista isovanhemmista.
Tutkimusten mukaan isovanhempien tuella on havaittu olevan myönteinen vaikutus lapsenlapsen kehitykseen ja hyvinvointiin.
Isovanhemmuus on vuorovaikutusta. Lapsenlapsi saa isovanhemman näkemään elämän pitempänä jatkumona, ja isovanhemmat siirtävät perheen tapoja ja muistoja lapselle. Pienen ihmisen kautta saa kokea ehdotonta ja eheyttävää rakkautta. Sehän ei tee kenellekään pahaa.
Elämän suuri rikkaus
– Isovanhemmuus on kyllä elämän suuri rikkaus. Jos me pystymme antamaan lapsille jotakin, antaa se myös meille isovanhemmille paljon. Kyllä se tuo sitä eloa ja vilskettä meidän elämäämme, toteaa Irma Paunonen, jolla on kokemusta jo kuuden lastenlapsen mummona ja kahden lapsenlapsenlapsen isomummona olosta.
Vanhin Paunosten kuudesta lapsenlapsesta on 27-vuotias ja nuorin 5-vuotias. Lapsenlapsenlapset ovat 3- ja 1-vuotiaat.
}}Teksti ja kuva: Pirjo Valkasmaa
Luit juuri lyhyen otteen Sulkava-lehden jutusta. Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 33/2021. Tilaa lehti täältä tai osta digiversio!
