Leena Hintsanen toteaa olevansa onnekas, sillä ympärillä inisevät hyttyset eivät vaivaa häntä merkittävästi eivätkä niiden puremat eivät aiheuta hänessä oireita. Hyvä niin, sillä hento linnunpoikanen kädessä ei voi ruveta huitomaan verenimijöitä kauemmaksi.
Olemme Hintsasen kanssa Ruokoniemellä hänen perheensä mökkimaastossa, jossa Hintsanen kiertää rengastamassa kesän viimeisiä pesäpoikasia. Niiden rengastusaika sijoittuu vuodesta riippuen toukokuun puolesta välistä tai loppupuolelta kesäkuun lopulle. Teemme rengastuskierrosta heinäkuun ensimmäisenä päivänä, joten rengastusaika alkaa olla lopuillaan.
Hintsasella on perheen omilla mailla Ruokoniemellä, Lohilahdella ja Iitlahdessa kaikkiaan melkein 180 linnunpönttöä telkänpöntöistä pikkulinnunpönttöihin.
– Noin 80 pöntössä on ollut tänä vuonna asukas. Tosin en ole ehtinyt kiertää kaikkia pönttöjä, Hintsanen kertoo.
Kierroksen ensimmäinen pönttö on melkein Hintsasen mökin kulmilla. Kirjosieppoemo pyrähtelee lähipuissa ja ääntelee varoittavasti, kun Hintsanen laittaa tikkaat puun kylkeä vasten ja kiipeää pesälle. Hän peittää linnunpöntön suuaukon pienellä pussukalla, jotta poikaset eivät hädissään hyppää kolosta karkuun, avaa pöntön katon ja poimii pesästä neljä poikasta pikku pussukkaan. Normaalisti Hintsanen hoitaa rengastamisen tikkailla, mutta jotta poikasista saadaan kuvia lehteen, hän nyt poikkeuksellisesti laskeutuu maahan. Sitten jokainen poikanen saa pienen alumiinisen renkaan jalkaansa. Mukanaan olevaan vihkoon Hintsanen merkkaa paikan, päivämäärän, renkaissa olevan koodin ja sen, mille lintulajille renkaat menivät. Rengastusreissun jälkeen hän naputtelee tiedot tietokantaan.
Teksti ja kuva: Tea Ikonen
Luit juuri lyhyen otteen Sulkava-lehden jutusta. Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 28/2021. Tilaa lehti täältä tai osta digiversio!
