Sulkavan yhtenäiskoulun opettaja Merja Kostiainen jäi viime viikolla eläkkeelle 37 työvuoden jälkeen. Armasta eläkeaikaa onkin jo kovasti odotettu, vaikka haikeuttakin oli ilmassa.
Merja Kostiainen tiesi jo 6-vuotiaana, mikä hänestä tulisi isona.
– Olin sanonut, että en halua miksikään muuksi kuin opettajaksi, naurahtaa Kostiainen.
Vielä lukiossa ammatinvalinnan ohjaaja yritti selittää, että opettajankoulutukseen on vaikea päästä ja että sinne pitää olla hyvä todistus.
– Pinnistelin sitten sen eteen ja ajattelin, että aina sinne joku pääsee.
Kostiainen pääsi sisään ensimmäisellä yrittämällä.
– Olin onnellinen, että pääsin Savonlinnaan opiskelemaan, ja siitä lähtien on siellä asuttu.
Rantasalmelta kotoisin oleva Kostiainen päätyi Sulkavalle pari vuotta valmistumisen jälkeen.
– Valmistuin vuonna 1983, jonka jälkeen työskentelin Rantasalmella ja Kerimäellä. Lopulta sain Sulkavalta Mäntysen koululta sijaisuuden, ja sen jälkeen täältä.
Naimisiin Kostiainen meni lukioaikaisen rakkaansa kanssa vuonna 1990. Perheeseen syntyi kaksi tytärtä. Lapsirakkaan Kostiaisen mielestä juuri lapset olivat myös työssä parasta. Oppilaita hänen tuleekin ikävä.
– Kyllä niitä lapsia ja elämää siinä ympärillä ajattelee haikeudella. Vaikka välillä tuntui, että meteli oli raskasta, oli se myös rakasta.
Opettajan työn rikkaus piilee Kostiaisen mukaan sinä, että luokat ovat erilaisia.
– Asiakaskunta vaihtuu. Aina tulee uusia lapsia ja uusia luokkia. Paljon on hyviä muistoja lähes joka ryhmästä, jota olen opettanut.
Lisäksi Kostiainen on nauttinut siitä, että työssä on saanut toimia itsenäisesti.
– On saanut tehdä paljon omia ratkaisuja ja käyttää omia ideoitaan.
Sulkavalta hänelle on jäänyt paljon hienoja muistoja.
– Eläkkeellepääsyjuhlassani minua tuli tervehtimään ryhmä entisiä oppilaita, ja oli kauhean kiva nähdä, miten ihmiset ovat löytäneet paikkansa.
Kostiainen onkin joskus pohtinut, kuinka montaa lasta on tullut opetettua Sulkavalla. Sitä on kuitenkin mahdoton laskea.
– Kun minua ajelutettiin ympäri Sulkavaa ennen juhlaani, aloin miettiä, että kuinka monessa talossa on lapsia tai vanhempia, joita olen opettanut. Se on aika iso lukumäärä!
– Olen tästä ajasta kiitollinen, ja jään iloisin mielin eläkkeelle. Kaikille sulkavalaisille haluaisin toivottaa hyvää jatkoa.
Teksti ja kuva: Hanna Partanen
Tämä on lyhennelmä jutusta. Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 24/2021. Tilaa lehti täältä tai osta digiversio!
