Sulkavalla on ollut käytössä ainakin kolme kaatopaikkaa: Pisamalahdessa, Sahantien kankailla ja Lohilahdella. Kaatopaikkojen poistuttua käytöstä ne maisemoidaan ja niille tehdään jälkihoitosuunnitelma, jotta jätteiden mahdolliset haittavaikutukset saadaan minimoitua.
Vuodesta 1976 vuoteen 2001 Sulkavan jätteet vietiin Pisamalahden kaatopaikalle, jota käytettiin kunnan yhdyskuntajätteen loppusijoituspaikkana. Kaatopaikalle vietiin talousjätteitä, rakennusjätettä sekä lietettä yhteensä 0,6 hehtaarin kokoiselle alueelle. Nyt alue on kauttaaltaan kasvillisuuden peitossa.
Vaikka kaatopaikka itsessään näyttää siistiltä, on metalliromua kertynyt kaatopaikan edustalle. Romun siivoaminen on Sulkavan ja Rantasalmen yhteisen ympäristösihteerin Pekka Sorjosen mukaan roskaajan tai maanomistajan vastuulla.
– Jos voidaan tunnistaa, kuka on roskannut, siivoaminen on roskaajan vastuulla. Mutta jos sitä ei tiedetä, maanomistaja on seuraava, joka siistii.
Toinen Sulkavan vanhoista kaatopaikoista sijaitsee Sahantien lähellä. Alueella kasvaa pusikkoa ja nuorta metsää.
Sulkavan ja Rantasalmen ympäristösihteerillä Pekka Sorjosella ei ole kaatopaikasta tietoja, koska se on poistettu käytöstä niin kauan aikaa sitten.
Pusikoiden seasta pilkottaa autonraato, josta suunnistajat tuntuvat olevan harmissaan. Ruostunut kosla pilaa heidän mukaansa maiseman. Suunnistajat vihjaavat, että läheltä löytyy myös kaksi polkupyörää. Ne näyttävätkin siltä, kuin ne olisivat epätoivoisesti yrittäneet muumioitua ympäröivään sammalpeitteeseen.
Autonromussa ja polkupyörämuumioissa on kuitenkin tietynlaista ajan jättämää charmia. Voisiko ne jättää maastoon muistoksi alueella sijainneesta kaatopaikasta?
Maa- ja kotitalousnaisten maisema- ja ympäristöasiantuntija Saara Ryhänen arvioi, että kenties jollekulle ne voisivat tarjota taiteellista nautintoa.
– Tällaisista sammaloituneista autonraadoista on käyty keskustelua, koska niitä on siellä täällä. Jotkut näkevät niissä tietynlaista taidetta, mutta sitten on toisenlainen koulukunta, joka ajattelee, että se on hirveää jätettä siellä luonnon keskellä.
Teksti ja kuva: Hanna Partanen
Julkaisemme nettisivuillamme lyhyitä pätkiä jutuistamme. Lue juttu kokonaisuudessaan Sulkava-lehden numerosta 48/2020. Tilaa lehti täältä tai osta digiversio!
